Tuntuuko muistakin, mitä vanhemmaksi tulet, sen pelottavampi maailma/ihmiset ovat?

Joo. Ehkä vanheneminen tekee tuota mutta maailma on myös muuttunut.

En esim. voi enää lukea uutisiakaan juuri ollenkaan. Ennen vilkaisin usein is:n sivuilta, että onko tapahtunut jotakin erityistä mutta enää en jaksa, koska niiden uutiset on pelkästään raakuuksia, murhia ja kuolemisia.

Hs:n uutisia ei pääse enää edes lukemaan ja ylen uutiset on ihan diipadaapaa. Ei mitään todellista asiaa niillä.

Sitä en pelkää, että joku kävisi mun kimppuun. Keski-ikäisenä sitä lakkaa niin olemasta, ettei mua edes huomata. Mutta liikenne on muuttunut pelottavaksi. Suomessa on nykyään hyvin ahdistunut ja turvattoman tuntuinen ilmapiiri. Olen lapsistani jatkuvasti huolissani. Heidän liikkumisestaan.

Olen "vasta" 28v mutta tämä ns. aikuisuus on kammottavaa. Pelkään jatkuvasti joutuvani vaikeuksiin raha-asioiden takia tai siksi että olen vaikka vahingossa rikkonut jotain lakipykälää ja minut haastetaan oikeuteen jotain voittamatonta tahoa vastaan ja taas tulee hirveät taloudelliset vaikeudet ja luottotiedot menee ja ties vaikka vankilaankin joutuisin. Pyrin varmistamaan aina ihan kaiken ja mielellään sata kertaa, ja silti pelkään että jotain jäi huomaamatta ja joku pääsee nyt hyötymään huolimattomuudestani, tai että ihan oikeasti aiheutankin jonkun ison vahingon, jota ei vakuutus korvaa tms. Todella turvaton olo jatkuvasti.

Sairauksia pelkäsin jatkuvasti ennen kuin taloushuolet saivat ykkössijan peloissani.

Ja olen ihan perusterve eikä rahatilanteenikaan ole hirvittävän huono (tosin koostuu pätkätöistä eli varmuutta ei ole), olen myös lainkuuliainen. Siksi nämä pelot ainakin näin suurina tuntuvat aika järjettömiltä. Luulen että minulla on jonkinlainen ahdistuneisuushäiriö ja/tai masennus.

Vierailija kirjoitti:

Ei, mutta mitä vanhemmaksi tulen sitä vahvemmaksi tulee mielipide ihmisten idioottimaisuudesta. Valtaosa ihmisten touhuista on avain älytöntä resurssien haaskausta. Ja kuulun itsekin kyllä tähän kategoriaan.

Tämä ! En voi sille mitään , että mielestäni yhä suurempi osa ihmisistä on tyhjäpäitä, täysin kädettömiä idiootteja.

Koskaan ei ole ollut näin helppoa hakea tietoa silti porukka on totaalisen pihalla varsinkin arkielämän asioista ja käytönnöistä.

Lähes tipuin tuolilta kun yle uutisoi ettei sukupolvi , joka syntyy puhelin kädessä ei uskalla tai osaa hoitaa asioitaan puhelimella siis ihan puhumalla ja soittamalla.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mua pelottaa nykyisin enemmän.

Olen tajunnut, että on suuri työ pitää itse puolensa ja jos ei kykene, jää jalkoihin.

Esim lapseni läpäisi lukiseulat eikä uskottu, kun sanoin, että selvä lukivaikeus. Pidettiin häntä vaan tyhmänä. Sanottiin, että "työmiehiäkin tarvitaan"

Sain taistella hänet neuropsykologiseen kuntoutukseen. (netistä luin, että pitää mennä koulupsykologille testiin. Opettaja eikä erityisopettaja ei ohjannut lastani sinne, vaikka vaadin lukihäiriön toteamista moneen kertaan. Oikein jankutin. Luulin, ettei muuta väylää ole. Psykologi ei olisi tullut mieleenikään. No, hän teki laajat testit. Lapsi oli älykäs lukihäiriöinen. En tiennyt myöskään neuropsykologisesta kuntoutuksesta.) Nyt hän on jo lukiossa.

Mietin , millaisissa kurjissa oloissa olen vanhuuteni.

Itse ajattelin tappaa itseni sitten, jos ja kun alkaa vanhuus iskeä niin kovaa etten yksin pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pelot kasvaa iän myötä, mutta ne on täysinberejä kuin lapsena ja nuorena. Iän myötä alkaa pelottaa puolison kuolema, lasten pärjääminen itsenäisesti maailmalla, oma työtilanne ja senbuhkakuvat, taloudellinen pärjääminen, ulkopuolinen yllättävä väkivalta. Minulla on nykyisin turvaton olo. Omien vanhempien sairastuminen ja kuoleminen ovat lamaannuttaneet elämännäkemystäni terveydenhuollon suhteen. Koen iän myötä tulevani arvottomammaksi.

Kertoisitko, mitä terveydenhuollossa tapahtui?

Minua huolettaa juuri terveydenhuolto läheisteni kohdalla. Kaverini isä on sairaalassa ja kaverini joutui puuttumaan siihen, että häntä ei enää ravittu. Sitten 4 kuukauden päästä kaverini joutui puuttumaan siihen, että täytyy aloitta voimakas Ab-kuuri. Kyseessä selväjärkinen ja kävelevä potilas, joka sairastui yhtäkkiä. Pää on edelleen selvä, kun saa hoitoa.

Uskon tämän. Oma äitini tapettiin tk:n vuodeosastolla lopettamalla ravinto/nesteytys. Suun kautta ei voinut enää ruokaa ottaa.

Samanlainen kokemus omankin läheisen kanssa ja käyttäisin nimenomaan sanamuotoa tapettiin kun teräväpäinen ihminen tapetaan tk vuodeosastolla lopettamalla nesteet ja ravinto.