Lue keskustelun säännöt.
Vanhenemisen muutoksista tykkääminen
10.09.2019 |
Olenko ainoa sillä tavalla outo, että tykkään muutoksista joita vanheneminen on tuonut ulkonäköön?
Mä olin nuorena nätti, mutta mielestäni aika persoonaton. Nyt kun ikää on tullut, mun poskipäät on korostuneet ja nenä jotenkin suurentunut. En oo enää sillä tavalla söpö kuin nuorena.
Voi liittyä siihenkin että oon jo lapsena tykännyt siitä miltä vanhemmat sukulaisnaiset näytti. :D
Kommentit (3)
Olen naamasta rupsahtanut keski-ikäinen mustine silmäpusseineen ja valahtaneine leukoineen, mutta jotenkin olen oppinut näkemään itseni kauniina. Teininä luulin olevani ruma, vaikka nyt valokuvista katsellessa olin kaunis tyttö. Joten ajattelin että ihan sama pitää itseänsä kauniina nyt, kun vielä elän.
Iän myötä on tullut tietoa ja ymmärrystä, ja jotenkin kytken sen kaiken siihen, että ulkonäkökin muuttuu. Kasvojen uurteet ovat viisautta, katseeseen tulee syvyyttä ja olemukseen rauhaa. Väsymyskin saa näkyä. En värjää hiuksianikaan, vaan haluan olla se mikä olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut aina ruma, pieni ja pysty nenä. Näin kolmekymppisenä se alkaa olla jo ihan mukavan näköinen, kun ei ole enää galtsutaukki-mallinen.
Olen myös saanut kasvatettua varsin pitkät hiukset ja kropan erilaiset jänteet ja luut erottuvat eri tavalla tai paremmin, ei tarvitse olla langanlaiha anorektikko. Näytän nuorelta, mutta naiselta.
Kaikki eivät vanhene tavalla josta voisivat tykätä.