Olen huomannut vahingossa " kiroavani" ihmisiä.

Tapaus 1:



Mies oli juuri perinyt maatilan vanhemmiltaan, jotka jäivät eläkkeelle. Silti miehen isä auttoi paljon maatilan hommissa, kun oma mies kävi päivätöissä. Kysyin mieheltä, että onko hän ajatellut mitä tekee sitten, kun isänsä ei enää ole auttamassa. Mitään sairautta tai muuta vastaavaa ei appiukolla ollut, tuli itselle mieleen vain etteihän eläkeläinen ikuisesti elä. Meni kaksi päivää, niin miehen isä sai sydänkohtauksen ihan tosta noin vaan! Onneksi on toipunut, mutta järkyttävää silti.



Tapaus 2:

Olimme vuokranneet mökin ja tarkoitus oli mennä sinne ystävien kanssa viikonlopun viettoon. Aiemmin viikolla eräs ystäväni soitti ja sanoi, ettei tiedä pääsevätkö tulemaan ennen kuin myöhään illalla kun miehellä olisi silloin jääkiekkopeli, jos voittavat sen iltaisen pelinsä. No siinä sitten ajattelin itsekseni, että varmaan kuitenkin loukkaa jalkansa sen illan pelissä, niin on sitten lauantaina vapaa. No kas kummaa näin kävi. (ei ole ennemmin itseään loukannut)



Tapaus 3:

Vitsailemme mieheni kanssa aina Britneyn uusimmista tempauksista. Uutena vuotena puhuimme mitähän seuraavaksi keksii. Sanoin miehelle vitsinä, että seuraavaksi yrittää itsemurhaa. Kaikki tietävät kuinka siinä kävi.



Uskaltaakohan tässä enää suutansa avata? Onko muilla vastaavia kokemuksia?