Lue keskustelun säännöt.
Poika (täyttää pian 3) puhuu törkeästi aina oltuaan isällään
09.09.2019 |
Eli joka toinen viikonloppu on isällään. Tämän jälkeen saan aina pari päivää muistuttaa miten on sallittua puhua ja miten ei. Saattaa törkätä minua takapuoleen ja sanoa "väistä läski lehmä" tai ruokaa lämmittäessä "nyt äm mä sitä ruokaa pöytään ja äkkiä" viimeksi sanoi kaupassa, että nyt ostat akka mulle karkkia tai käy huonosti.
Ja meillä ei siis todellakaan puhuta noin. Tämä tulee ilmi juuri sen jälkeen kun on tullut isänsä luota. Olen jutellut pojan isän kanssa tästä ja hän sanoi, että varmaan päiväkodissa kuullut kun isommat pojat puhuvat tai telkkarista oppinut.
Mutta miksi tämä käytös ilmenee vaan isällään olon jälkeen? Samaa päiväkotia käy kun minunkin luonani ollessa. Tablettia tai älypuhelinta hänellä ei ole joten ei ole voinut salaa katsoa mitään tuollaisia ohjelmia ja telkkarista meillä katsotaan oikeastaan vaan muumit ja pikku kakkonen.
Kommentit (8)
Kun teette noita provoja niin älkää kärjistäkö niin hirveästi, jooko? Ottakaa oppia taitavammilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä tuossa nero tarvitse olla, että voi päätellä miten lapsen isä puhuu sinusta lapselle. Olet äm mä, lehmä tai akka. Siinpä pojalle oiva miehen malli.
Mikä sai ap:n tekemään lapsia moisen aarteen kanssa tässä fantasiassaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, kukaan alle 3 v ei tee noin, mutta esimerkki vähän asiaan liittyen:
Minä erosin, kun lapset olivat 9 ja 11. Jäivät vuoroviikoksi, koska isä tahtoi. He kuitenkin ikävöivät minua aivan älyttömästi ja olisivat halunneet minun luokseni. Minä kun olin heidän kanssaan aina ollut ja olin luonteeltani lempeämpi ja armollisempi.
Aina kun lapset siirtyivät isälleen, oli isän mukaan pari ekaa päivää vaikeita. Isä syytti minua, että minä teen heidän kanssaan jotain väärin, kun lapset ovat minulta tullessaan vaikeita.
Tarina on pitkä, eikä tässä sen enempää. Totean vain, ettei aina voi tehdä suoria johtopäätöksiä asioista.
Ikävä purkautuu yleensä huonona käytöksenä, koska tuon ikäinen ei vielä osaa ilmaista tunteitaan "oikein". Juuri kun on tottunut toiseen kotiin siirrytään taas toiseen, jne. Ja joka toinen viikonloppu on äärestä vähän, joten lapsi joutuu olemaan joka toisen viikonlopun lähes tuntemattoman ihmisen kanssa, kun on joutunut jo noin pienenä kokemaan sen eron järkyttävimän seurauksen ja on menettänyt yhteisen arjen jakamisen toisen vanhempansa kanssa. Miten itse pärjäisit tässä tilanteessa?
0/5