Miksi tapailemani mies puhuu mulle tunteistaan vain kun on ottanut alkoholia?
Ei siis ole koskaan ollut kännissä, vain vähän ottanut. Vain noina hetkinä on alkanut puhua tunteistaan minua kohtaan ja kertoo siis tykkäävänsä minusta. Miksi hän ei sano noin koskaan ihan selvinpäin? Hän sanoi minulle kerran, että haluaisi nähdä minut alkoholia ottaneena, koska kuulemma silloin ihmisen todellinen persoona tulee esiin. Minä olen mielestäni oma itseni selvinpäin, en muutu alkoholin ottamisen jälkeen muuta kuin ehkä uneliaammaksi. En edes tykkää juoda.
Jos mies siis pitää minusta oikeasti (koska alkoholia ottaneena näin sanoi...) niin miksi hän ei sano sitä selvinpäin?
Kommentit (7)
Ihminen nyt puhuu humalassa mitä sattuu, eikä niillä puheilla ole mitään painoarvoa.
Tulee sellainen fiilis, että hän voi aina sanoa et sanoin niin vain kännissä. Eli jotenkin kieroilee. En uskoisi sanaakaan humalaisen puheita.
Se on Suomessa tosi yleistä, ettei varsinkaan miehille tunnu tunteista puhuminen luontevalta selvin päin. Vanhemman sukupolven miehistä suuri osa oli sellaisia, että rakkaus näytetään teoilla, ei puheilla, ja korkeintaan tosiaan juovuksissa sitten saattoi puhua "pehmeitä", ei-miehekkäänä pidettyjä tunnejuttuja. Nuoria on jo toisenlaisiakin, mutta kyllä sitä vielä heissäkin paljon esiintyy, että on aika pidättyväisiä puhumaan tunneasioista selvinpäin.
Missään nimessä tuo ei tarkoita että on juoppo, puhuu vaan "kännipäissään paskaa" tms. Aika usein menee niin päin että "in vino veritas", viinissä on totuus, eli alkoholi kun poistaa vähän estoja niin tulee sanoneeksi sen mitä oikeasti ajatteli. Positiivisessa tapauksessa se paljastuva totuus on tosiaan "tykkään sinusta", kun selvin päin ei osaa sitä luontevasti sanoa, pahemmassa tapauksessa joku paljastaa negatiivisempia juttuja alkoholin vaikutuksen alaisena, joita ei olisi selvin päin sanonut. Esim. mulle kerran yksi mies joka selvin päin näytteli hurmuria ja herrasmiestä, sanoi suoraan juovuksissa että pitäisi minua liian vanhana ja vaatimattoman näköisenä itselleen, ellei minulla olisi rahaa ja asemaa jotka voi hyödyttää häntäkin.
Vierailija kirjoitti:
Se on Suomessa tosi yleistä, ettei varsinkaan miehille tunnu tunteista puhuminen luontevalta selvin päin. Vanhemman sukupolven miehistä suuri osa oli sellaisia, että rakkaus näytetään teoilla, ei puheilla, ja korkeintaan tosiaan juovuksissa sitten saattoi puhua "pehmeitä", ei-miehekkäänä pidettyjä tunnejuttuja. Nuoria on jo toisenlaisiakin, mutta kyllä sitä vielä heissäkin paljon esiintyy, että on aika pidättyväisiä puhumaan tunneasioista selvinpäin.
Missään nimessä tuo ei tarkoita että on juoppo, puhuu vaan "kännipäissään paskaa" tms. Aika usein menee niin päin että "in vino veritas", viinissä on totuus, eli alkoholi kun poistaa vähän estoja niin tulee sanoneeksi sen mitä oikeasti ajatteli. Positiivisessa tapauksessa se paljastuva totuus on tosiaan "tykkään sinusta", kun selvin päin ei osaa sitä luontevasti sanoa, pahemmassa tapauksessa joku paljastaa negatiivisempia juttuja alkoholin vaikutuksen alaisena, joita ei olisi selvin päin sanonut. Esim. mulle kerran yksi mies joka selvin päin näytteli hurmuria ja herrasmiestä, sanoi suoraan juovuksissa että pitäisi minua liian vanhana ja vaatimattoman näköisenä itselleen, ellei minulla olisi rahaa ja asemaa jotka voi hyödyttää häntäkin.
Voi miten kannustava kirjoitus💚 Hän on kyllä miehekäs, jotenkin alkukantaisempi kuin monet muut tuntemani miehet. Siksi varmaan olen niin lumoutunut hänestä, kun hänenlaisestaan olen jo vuosia haaveillut.
Ap
Eiköhän useimmat suomalaiset miehet toimi noin