Hukkaan mennyt loukkaus
Aika usein sattuu niin, että kun joku on mulle ilkeä, niin se saa mut lähinnä huvittumaan. Ne on tilanteita, joissa ei vaan osaa edes ottaa itseensä, kun tokaisu on niin muusta maailmasta. Ei kolahda. Sitten jos mua alkaa hymyilyttää, niin sekös toista vasta ärsyttääkin.
Käykö teille koskaan näin?
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
On käynyt monesti.
Mitä sulle on silloin sanottu ja miksi ei mennyt ihon alle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On käynyt monesti.
Mitä sulle on silloin sanottu ja miksi ei mennyt ihon alle?
Törkeästi henkilökohtaisuuksiin meneviä asioita. Eniten suhtautumiseeni vaikutti varmaankin se, että itse tiedostin loukkauksen olevan täysin aiheeton ja typerä ja sen tarkoituksena oli yksinomaan provosoida.
Joskus ex-vaimon raivotessaan syytämät loukkaukset ovat niin lapsellisia ja keinotekoisia, kun tämä koettaa keksiä mahdollisimman julmaa juttua, että alkaa naurattaa. En pysty ottamaan vakavasti kun touhu on suoraan sarjakuvista; pää punaisena karjumista ja kapteeni Haddock -tason solvaamista.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap liikenneministeri?
Jos olisin nykyinen, sanoisin, että syyttäkää oikeaa osoitetta. Edellinen oli niin ammattitaidoton, ettei osannut tehdä sellaisia lakeja, jotka voisi ottaa käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkki: ”onko tollaset vaatteet tullu uudestaan muotiin?” 😂 Aikuisen ihmisen sanomana!
Tämä ei ole loukkaus, vaan ihan aito kysymys, silloin kun sanoja on elänyt sen edellisenkin muodissaolokierroksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkki: ”onko tollaset vaatteet tullu uudestaan muotiin?” 😂 Aikuisen ihmisen sanomana!
Tämä ei ole loukkaus, vaan ihan aito kysymys, silloin kun sanoja on elänyt sen edellisenkin muodissaolokierroksen.
Usko pois, siitä ei ollut kysymys. Käyttää tuota aika useinkin ja uskoo sen olevan nerokas veto.
Esimerkki: ”onko tollaset vaatteet tullu uudestaan muotiin?” 😂 Aikuisen ihmisen sanomana!