Onko mies, joka ei ollut yhtään sun tyylinen, ollut kuitenkin se paras kumppani?

Aviomieheni ei ole yhtään sellainen mitä etsin tai kenestä luulin kiinnostuvani. Joku hänessä kuitenkin veti puoleensa. Ajan kanssa huomasin, että hänessä on paljon samoja piirteitä kuin esim veljessäni ja yhdessä miespuoleisessa kaverissani. Hän siis tuntui koko ajan jotenkin "tutulta". En kylläkään miettinyt asiaa sen enempää, että voinko nyt tämän ihmisen kanssa olla kun on niin erilainen mitä "etsin", koska tiesin vain että hän on se oikea :) Mutta toki sitä kuitenkin alkuun tuli ihmeteltyä ystävienkin kanssa, että tällainen sitten tuli :D

Vierailija kirjoitti:

Aviomieheni ei ole yhtään sellainen mitä etsin tai kenestä luulin kiinnostuvani. Joku hänessä kuitenkin veti puoleensa. Ajan kanssa huomasin, että hänessä on paljon samoja piirteitä kuin esim veljessäni ja yhdessä miespuoleisessa kaverissani. Hän siis tuntui koko ajan jotenkin "tutulta". En kylläkään miettinyt asiaa sen enempää, että voinko nyt tämän ihmisen kanssa olla kun on niin erilainen mitä "etsin", koska tiesin vain että hän on se oikea :) Mutta toki sitä kuitenkin alkuun tuli ihmeteltyä ystävienkin kanssa, että tällainen sitten tuli :D

Ihanaa kuulla:)

Onko teillä säilynyt suhteessa intohimo ja yllätyksellisyys? Musta tuntuu, että juuri nuo on mulla aikaisemmissa suhteissa hävinneet, kun on ehkä ollut liiankin samanlaisia. Ap

Up

Minun suhteiden miehet on aina olleet keskenään niin erilaisia. Ihastuneenahan sitä alkaa nähdä ihastuksensa paljon paremmassa valossa. Se voi olla hyväkin, että olet ap ihastunut erlaiseen mieheen, jos kerran aiemmat suhteet loppuivat.

up

Ihan sama kenet otat, viimeistään kymmenen vuoden päästä se vi**ttaa sua kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviomieheni ei ole yhtään sellainen mitä etsin tai kenestä luulin kiinnostuvani. Joku hänessä kuitenkin veti puoleensa. Ajan kanssa huomasin, että hänessä on paljon samoja piirteitä kuin esim veljessäni ja yhdessä miespuoleisessa kaverissani. Hän siis tuntui koko ajan jotenkin "tutulta". En kylläkään miettinyt asiaa sen enempää, että voinko nyt tämän ihmisen kanssa olla kun on niin erilainen mitä "etsin", koska tiesin vain että hän on se oikea :) Mutta toki sitä kuitenkin alkuun tuli ihmeteltyä ystävienkin kanssa, että tällainen sitten tuli :D

Ihanaa kuulla:)

Onko teillä säilynyt suhteessa intohimo ja yllätyksellisyys? Musta tuntuu, että juuri nuo on mulla aikaisemmissa suhteissa hävinneet, kun on ehkä ollut liiankin samanlaisia. Ap

Yllätykset, joita pitkässä parisuhteessa tulee, tuppaavat olemaan negatiivisia. Yllätyksellisyys ei ole ehkä ihan paras mahdollinen kriteeri tulevalle kumppanille.

Mulla oli vähän liiankin yllätyksellinen kumppani, josta en loppujen lopuksi monen vuodenkaan jälkeen ottanut selvää. Imi hirveästi energiaa se pähkäily. En suosittele.

Ohiksena, eikä välttämättä liity tähän, mutta kuitenkin:

Kannattaa tiedostaa se, että ihmisen aivot on rakennettu ratkaisemaan arvoituksia. Se on taannut lajin säilymisen. Siksi arvoitukselliset ihmiset kiinnostavat. Samasta syystä epävakaat parisuhteet koukuttavat, jos meno on välillä plussan ja välillä miinuksen puolella. Sitä vaan haluaa katsoa vielä yhden päivän/kuukauden/tms. että jos tämä selviäisi. Vinkki: ei se siitä selviä.

Jos tunnistaa että suhde on tämmöinen jo alussa, niin kannattaa ehkä miettiä puhaltaako pelin poikki. On helpompi lähteä koukuttavasta suhteesta sen alkumetreillä kuin vuosien päästä. Siinä muuttuu itsekin aivan eri ihmiseksi eikä todellakaan hyvällä tavalla. Kohta ei tunnista itseäänkään ja epänormaalit asiat ovat jo normalisoituneet. Kyseenalaistaa itsensä jatkuvasti, koska rationaalinen mieli yrittää selvittää tilannetta ja selittää sen itselleen aina jotenkin parhain päin. Itsensä siinä kadottaa.