Vanhemmat on nykyään niin hirveitä toisilleen ja lapsettomille, että ei paljoa kiinnosta liittyä joukkoon
Lapset on kivoja, mutta voi kun saisi olla vanhempi jossain 1600-luvulla tai erämaassa. En todellakaan näe mitään vanhempien iloista toisten tukemista, vaan nokittelua, huomauttelua, kilpailua, epävarmuutta. Kaikkein pahiten se purkautuu lapsettomia kohtaan, auta armias jos kommentoit jotain lapsiasiaa keskustelun vuoksi jonka joku äiti on aloittanut... ET SINÄ TIEDÄ MITÄÄN KUN OLET LAPSETON! Unohtaen iloisesti, että olen ainakin ollu lapsi, joten ihan ulalla en välttämättä ole.
Mietin, että miten paljon lapsettomuus on vain halua olla olematta mukana vanhemmuuden "performanssissa", jossa pitää tanssia (puhua, käyttäytyä jne" tietyllä tavalla, varsinkin äidin muotti vaikuttaa aika ahtaalta. En haluaisi muuttua sellaiseksi ihmiseksi, jollaiseksi moni tuttu ja ystäväkin on muuttunut. Kireitä besserwissereitä, suoraan sanottuna.
Eikö perheen ja lapsien pitäisi olla kiva asia, eikä mikään viulunkielenä läpivietävä suoritus?
Kommentit (8)
No ei kannata olla tekemisissä tuollaisten kanssa. On sitä järkevääkin lapsiperhettä olemassa, mutta niiden naiminen on todella hankalaa.
Lopeta tän palstan luku niin helpottaa
Vierailija kirjoitti:
Lopeta tän palstan luku niin helpottaa
Amen
Olen 2 lapsen äiti ja lähipiirissä paljon lapsiperheitä. Toi on kyllä surullinen ilmiö ja tuntemani fiksutkin ihmiset tohon langenneet. Itse en ole kokenut tarpeelliseksi arvostella muiden ratkaisuja. Ehkä olen vähän outo äiti.
Kyllä se pätemisentarve loppuu lasten kasvaessa. Teinien kanssa on jo muutakin ajateltavaa kuin se, mitä muut mahtavat ajatella. -aikuiset lapset
"Kun ne lapset kasvaa" aika monta vuotta kuitenkin... Kuka sitä jaksaa tai kestää tai haluaa olla osallisena?? VUOSIA
Mulla on yksi kaveri joka puhuu ja puhuu ja puhuu lapsistaan. Jos kommentoi jotain ihan vaan keskustelun vuoksi, niin heti tulee sivallus että et sä mitään tiiä kun oot lapseton :D Miks v1tussa sä sitten puhut mulle niistä?
Ne on niin epävarmoja.