Kun ystävä vaan hehkuttaa raskauttaan...

eli tarina on siis sellanen, että me molemmat yritettiin toista vauvaa, hän raskautui 2 vuoden yrittämisen jälkeen ja mä siis edelleen yritysvaiheessa. Nyt mistään muusta ei enää puhuta kuin raskaudesta. Joka viestissä tai puhelussa on yksityiskohtaisia kuvauksia vauvan potkuista, tulevan isoveljen innosta ym ym. Sanoin hänelle, että tuntuu pahalta, mutta ei mitään tehoa. Oon kateellinen, myönnän se, mutta eikö ystävän, joka on noin kauan ollut samassa tilanteessa, pitäisi ajatella myös vähä myös kaveriensa, joka juuri yrittää oppia elämään sekundaarisen lapsettomuuden kanssa? Muilla vastaavaa?