Lue keskustelun säännöt.
Miksi esimerkiksi lukeminen tai elokuvien katselu on sinusta harrastus?
04.09.2019 |
Harrastuksessa TEHDÄÄN jotain, kuten luistellaan, kudotaan, lauletaan, piirretään jne. Passiivinen fiktion kuluttaminen ei ole harrastamista vaan eskapismia. Videopelaaminen on kyllä harrastus, koska siinä ollaan itse toimijana.
Kommentit (43)
Kyllä mun mielestä lukeminen tai elokuvien katselu voi olla harrastus, jos ajattelee ja analysoi teosta siinä samalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti minä en sitten harrasta juuri mitään, kun luen, käyn teatterissa ja kuuntelen musiikkia.
Minua puolestaan ihmetyttävät ne ihmiset, jotka kertovat harrastavansa vaikka ruoanlaittoa. Kas kun ei siivoamista. Minun mielestäni ruoanlaitto on kotityö.
Harrastuksena porno ja käsityöt mutta ei niistä oikein viitsi kahvipöydässä keskustella.
No olipas väsynyt provo. 0/5.
Harrastuksen määritelmä ei tietenkään riipu "tekemisestä", joka on kurja määritelmä sekin mihinkään. Kirjan lukija liikuttelee silmiään ja kannattelee kirjaa.
Ennemmin harrastus on sellainen asia, johon käyttää merkittävästi aikaa, rahaa ja vaivaa, ja joka on itselle tärkeä oma-aloitteinen ja sinänsä yleensä taloudellisesti tuottamaton aktiviteetti. Siis muu kuin ansiotyö.
Ihminen voi "tehdä" kaikenlaista harrastamatta näitä asioita. Voi vaikka kävellä töihin ja kauppaan, mutta ei harrasta kävelyä.
Kaikki, mihin käyttää ylimääräisen ajan, on harrastusta. Joillekin se netissä oleilu, juoruilu, musiikin kuuntelu, valokuvien katselu, lukeminen, shakin peluu, järjestely, marja, uusien resptien kokeilu jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukiessa käännellään kirjan sivuja.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti minä en sitten harrasta juuri mitään, kun luen, käyn teatterissa ja kuuntelen musiikkia.
Minua puolestaan ihmetyttävät ne ihmiset, jotka kertovat harrastavansa vaikka ruoanlaittoa. Kas kun ei siivoamista. Minun mielestäni ruoanlaitto on kotityö.
Mielestäni esim. erilaisten teemaruokakutsujen järjestäminen on myös harrastus. Ystäväni järjestää kerran kuukaudessa eri teemoin ruokajuhlia meille ystävilleen. He myös rakensivat alakerran autotallista tuota harrastusta varten ruokailutilan, jossa on 18 hengen ruokapöytä, baaritiski jne. He käyttävät paljon aikaa siihen, että suunnittelevat ruokalistat, koristelut , kutsut jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kaunokirjallisuuden ystävä:
- luen lehtien kirjauutisia, kirjablogeja jne.
- keräämäni tiedon perusteella arvioin, mikä voisi sopia minun kirjamakuuni
- lainaan kirjastosta tai ostan kirjan
- kun luen, aivoni joutuvat työstämään tekstiä
- osallistun lukupiiriin, jossa kirjallisuudesta keskustellaan
Kyllä minusta voin ihan kirkkain silmin väittää, että harrastan lukemista.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti minä en sitten harrasta juuri mitään, kun luen, käyn teatterissa ja kuuntelen musiikkia.
Minua puolestaan ihmetyttävät ne ihmiset, jotka kertovat harrastavansa vaikka ruoanlaittoa. Kas kun ei siivoamista. Minun mielestäni ruoanlaitto on kotityö.
Kaikenlaiset asiat voivat olla sekä palkkatöitä, arjen rutiineja, että harrastuksia. Sehän on kiinni ihan siitä, miten asian kokee ja paljonko siihen panostaa. Jos ruoanlaitto on vain arkinen velvoite, joka suoritetaan suorittamalla, eli otetaan valmis resepti ja tehdään sen kummemmitta intohimoitta, sitten se ei ole harrastus. Mutta ruokaa voi myös laittaa harrastuksenomaisesti, kokeilemalla, kehittämällä, harjoittelemalla tekniikoita, parantelemalla, syventymällä, käyttäen enemmän vaivaa kuin olisi välttämättä tarpeen. Tietenkin ruoanlaitto on monelle myös ammatti tai keskeinen osa työnkuvaa, eikä silti välttämättä harrastus ollenkaan.
Siivoamista harva kai harrastaa, mutta miksei sekin olisi mahdollista. Jos keräilee erilaisia siivousvälineitä ja hioo toimivimpia ja tehokkaimpia siivoustapoja ja opettelee taitoja ja tietoa, esimerkiksi vaikeiden kohteiden tai likojen poistamista, ja vaikka kirjoittaisi siivousaiheista blogia tai oppaita uusavuttomille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukeminen on kyllä hyvin aktiivista, kenties aktiivisempaa kuin videopelit, vaikka niissä "tehdään" jotain. Jokainen, joka lukemista harrastaa tunnistaa varmaan, milloin lukeminen on passiivista. Siis ne hetket, kun väsyttää ja mitään ei jää päähän, saattaa lukea saman sivun monta kertaa uudestaan jne. Mutta yleensä aivot ovat kovassa työssä lukiessa, hyvä kirjailija osaa jättää tarpeeksi paljon lukijan mielikuvituksen varaan. Lukija kuvittelee ja eläytyy ja tavallaan luo tarinan omassa päässään. Hyvässä tarinavetoisessa pelissä voi tapahtua näitä samoja asioita, mutta ei se, että liikutat jotain ukkelia ruudulla tarkoita automaattisesti, että varsinaisesti "tekisit" jotain. Mutta kyllä sitäkin minun puolestani saa harrastukseksi kutsua, kukin tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti minä en sitten harrasta juuri mitään, kun luen, käyn teatterissa ja kuuntelen musiikkia.
Minua puolestaan ihmetyttävät ne ihmiset, jotka kertovat harrastavansa vaikka ruoanlaittoa. Kas kun ei siivoamista. Minun mielestäni ruoanlaitto on kotityö.
Mielestäni esim. erilaisten teemaruokakutsujen järjestäminen on myös harrastus. Ystäväni järjestää kerran kuukaudessa eri teemoin ruokajuhlia meille ystävilleen. He myös rakensivat alakerran autotallista tuota harrastusta varten ruokailutilan, jossa on 18 hengen ruokapöytä, baaritiski jne. He käyttävät paljon aikaa siihen, että suunnittelevat ruokalistat, koristelut , kutsut jne.
He nauttivat kutsujen järjestämisestä. Siinä on minun mielestäni harrastuksen olennainen tuntomerkki. Sitä tehdään nautinnon ja rentoutumisen vuoksi.
Kohta minä lähden tästä keskustelusta, alan kuunnella lp-levyltä oopperaa ja pilkkoa kasviksia borssikeittoon.
Ap:n mielestä harrastan seuraavan puolen tunnin ajan ruoanlaittoa, mutta omasta mielestäni harrastan musiikin kuuntelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti minä en sitten harrasta juuri mitään, kun luen, käyn teatterissa ja kuuntelen musiikkia.
Minua puolestaan ihmetyttävät ne ihmiset, jotka kertovat harrastavansa vaikka ruoanlaittoa. Kas kun ei siivoamista. Minun mielestäni ruoanlaitto on kotityö.
Kaikenlaiset asiat voivat olla sekä palkkatöitä, arjen rutiineja, että harrastuksia. Sehän on kiinni ihan siitä, miten asian kokee ja paljonko siihen panostaa. Jos ruoanlaitto on vain arkinen velvoite, joka suoritetaan suorittamalla, eli otetaan valmis resepti ja tehdään sen kummemmitta intohimoitta, sitten se ei ole harrastus. Mutta ruokaa voi myös laittaa harrastuksenomaisesti, kokeilemalla, kehittämällä, harjoittelemalla tekniikoita, parantelemalla, syventymällä, käyttäen enemmän vaivaa kuin olisi välttämättä tarpeen. Tietenkin ruoanlaitto on monelle myös ammatti tai keskeinen osa työnkuvaa, eikä silti välttämättä harrastus ollenkaan.
Siivoamista harva kai harrastaa, mutta miksei sekin olisi mahdollista. Jos keräilee erilaisia siivousvälineitä ja hioo toimivimpia ja tehokkaimpia siivoustapoja ja opettelee taitoja ja tietoa, esimerkiksi vaikeiden kohteiden tai likojen poistamista, ja vaikka kirjoittaisi siivousaiheista blogia tai oppaita uusavuttomille.
Tavaroiden vähentäminen ainakin vaikuttaa olevan monelle harrastus.
Ilmeisesti ajatteleminen ei ole ap:n harrastus :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsella ja lukea ovat verbejä, ilmaisee (tekemistä) ja olemista. Elokuvien katselussa on myöskin olemista.
Lukeminen ja katseleminen on minulle harrastus, jopa elämäntapa. Rakastan fiktiota ja kirjoitan myös itse. Saan paljon sisältöä elämääni siitä. Jos en pääse lukemaan tai katselemaan päivän aikana, minulle tulee turhautunut olo.
AP:n kannattaisi ehkä vähän tuulettaa ajatuksiaan siitä, mitä TEKEMINEN tarkoittaa. Kirjallisuuden lukeminen tai älykkään TV-sarjan katselu kehittää ajattelukykyä, parantaa sanavarastoa ja opettaa uusia asioita maailmasta ja ihmisistä.
Pois tällaiset typerät kahtiajaot ja opettele kunnioittamaan ihmisiä, joilla on erilainen elämäntapa kuin sinulla.
Huomaa, että Ap ei ole harrastanut lukemista.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun mielestä lukeminen tai elokuvien katselu voi olla harrastus, jos ajattelee ja analysoi teosta siinä samalla.
Samoin musiikki on monelle kuuntelu- ja keräilyharrastus, jossa analysoidaan kuka soittaa mitäkin instrumenttiä, mitä laulun lyriikat tarkoittavat. montako albumia joku bändi on julkaissut ja miten tietty musiikki saattaa liittyä juuri tiettyyn aikakauteen, jne. Kirjoista, elokuvista, tv-sarjoista ja äänilevyistä voi myös keskustella omassa ystäväpiirissä ja nettifoorumeilla. Kun jonkun elokuvan on nähnyt useammin kuin vain sen yhden kerran, jossa käy ilmi juonikuviot ja päähenkilöt, niin toisella katselukerralla voi sitten kiinnittää enemmän huomiota erilaisiin sivujuoniin ja yksityiskohtiin.
MInua huvittavaa esimerkiksi semmoiset missien haastattelut, joissa kysytään heidän harrastuksiin ja he luettelevat vain pelkästään erilaisia urheilulajeja, mutta nähtävästi heillä ei ole sitten mitään pitkäaikaisia henkisempia harrastuksia. Tietysti kirjojen lukemisen ohella on toki hyvä harrastaa vaikka kestävyysjuoksua. Kaikki harrastaminen ei myöskään edellytä sitä että pitäisi kuulua johonkin viralliseen yhdistykseen tai mennä kansalaisopiston kurssille. Jotkuthan opiskelevat vieraita kieliäkin täysin omatoimisesti omaksi huvikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti minä en sitten harrasta juuri mitään, kun luen, käyn teatterissa ja kuuntelen musiikkia.
Minua puolestaan ihmetyttävät ne ihmiset, jotka kertovat harrastavansa vaikka ruoanlaittoa. Kas kun ei siivoamista. Minun mielestäni ruoanlaitto on kotityö.
Mielestäni esim. erilaisten teemaruokakutsujen järjestäminen on myös harrastus. Ystäväni järjestää kerran kuukaudessa eri teemoin ruokajuhlia meille ystävilleen. He myös rakensivat alakerran autotallista tuota harrastusta varten ruokailutilan, jossa on 18 hengen ruokapöytä, baaritiski jne. He käyttävät paljon aikaa siihen, että suunnittelevat ruokalistat, koristelut , kutsut jne.
Onko ystäväsi nimi Bree Van De Kamp?
Lukemisessa ja elokuvien katselemisessa se tekeminen on mentaalista. Sitä paitsi monet keskustelevat elokuvista ja kirjoista muiden kanssa.
Harrastus-sanakin viittaa enemmän siihen tapaan, jolla suhtautuu asiaan, eikä siihen, miten aktiivinen on.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Lukeminen on kyllä aktiivista toimintaa, siinä aivot työskentelevät. Telkkaria voi katsella vaikkei päässä liikkuisi yksikään aivosolu. Elokuvateatteriin meno on sitten ihan oma juttunsa ja sitä voi pitää harrastuksena.