Tyttären vanha poikaystävä...
Perjantaina 17-vuotias tyttäreni kertoi lähtevänsä toiselle paikkakunnalle uuden poikaystävänsä luokse. Viimeisen kuukauden aikana he ovat ehtineet kuulemman tavata jo muutaman kerran (välimatkaa 3h), mutta vasta nyt hän halusi tuoda asian ilmi. Järkytyin kuitenkin, kun selvisi miehen iän olevan 26! Sanoin, että olisi parempi olla menemättä yöksi sinne, mutta oli jo varannut bussiliput ja lähti.. Tiedän kyllä tyttäreni olevan fiksu, mutta mietityttää vain, että onko tuo mies oikeasti hyväksi tytölle? Olisi parempi löytää oman ikäinen ja lähellä asuva. En vain tiedä, että voinko kieltääkään? Pahentaako se vain tilannetta? Onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Moi ikis! :) Mites kesä on sujunut?
Ikis aloittelee varovasti ja kokeilee jos joku ei tunnistaisi jos mies onkin vähän nuorempi kuin perinteinen yli 30v...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moi ikis! :) Mites kesä on sujunut?
Ikis aloittelee varovasti ja kokeilee jos joku ei tunnistaisi jos mies onkin vähän nuorempi kuin perinteinen yli 30v...
Niinpä! Mutta kyllä true hard core-palstamamma tunnistaa varovaisemmankin yrityksen. :D
/2
Tuon ikäiset miehet aina vain hyväksikäyttäjiä
On sellainen pieni mahdollisuus, että mies on jo aikuinen ja järkevä, toisin kuin monet juuri ja juuri täysikäiset.
Kutsu vävyehdokas teille! Vihjaat että pitäis kääntää perunamaa, hakata halot talveksi, korjata vajan katto sekä tehdä muut pihan syystyöt. Jos todella haluaa teidän sukuun, heittää nuo leikiten! Jos ei, tulipa kuitenkin pihatyöt hoidettua.
Oikein ja luonnollista. Tuossa iässä naisen kumppanimäärä saattaa olla vielä alle 50.
anna tytön mennä, sehän voi olla fiksumpi kun isänsä, ehkä isä kahlitsee omien luulojensa turvin pikkutyttöään kuten hiekkatiellä olevaa muutaman vuoden ikäistä kiljujaa (jollaisena ehkä pitää)?
17v ja 26v eivät voi olla henkisesti samalla tasolla puhumattakaan elämäntilanteista. Mies on jo oletettavasti elänyt monta vuotta itsenäistä elämää, tyttö korkeintaan voi luulla olevansa itsenäinen ja ikäistään kypsempi. Sinuna kieltäisin suhteen, vaikka tytär suuttuisikin, niin ymmärtää varmasti myöhemmin oikeasti kasvettuaan sen olleen hyvä päätös!
Meillä lähdettäisiin siitä, että poikaystävä tuodaan näytille, ennen kuin alaikäinen lähtee yökyläilemään. Ikäerossa sinänsä ei ole mitään pahaa.
No, tapauskohtaista. Ei 26-vuotiaskaan vanha ole. Jotkut sen ikäiset voivat olla hyvin lapsellisia. Ja 17-vuotias on käytännössä aikuinen, kohta on jo virallisestikin täysi-ikäinen eikä vanhemmilla sitten ole mitään oikeutta puuttua hänen tekemisiinsä.
Mun vanhemmat oli 18 ja 27 silloin kun alkoivat seurustella ja edelleen yhdessä, joten ei tuo välttämättä pahaa enteile. Mutta ymmärrän huolesi, kyllä itsekin olisin vähintään epäluuloinen, jos oma tyttö aikanaan olisi vastaavassa tilanteessa.
Keskimäärin voisi olettaa, että 26-vuotias mies on kypsempi ja siinä mielessä tasapainoisempi kumppani kuin se naapurin 17-vuotias jonne, mutta tässä on kyllä hurjia yksilöllisiä eroja. Paras toimintatapa tuossa on varmaan olla kiinnostunut tyttären elämästä, myös poikaystävästä, sillä lailla varovaisen innostuneesti ja huolehtivaisesti kuin nyt vanhemmille luontevaa on, ja toki ihannetilanne olisi, jos poikaystävän saisi ensin käymään teillä. Mutta itse on jokaisen oma onnensa ja omat elämän kolhunsa etsittävä. Ehdottomilla kielloilla suhde tyttäreen ei ainakaan parane, ja yhtä lailla arvaamatonta olisi seurustelu kotitienoon jolppienkin kanssa.
No, itsehän olin 16veenä 25v kanssa. Eli sama ikäero kuin sun tyttäresi tapauksessa. Mies ei koskaan, ei koskaan painostanut mihinkään. Oltiin muutenkin ajatuksiltamme hyvin samalla tasolla, vaikka olinkin elämästä paljon kokemattomampi kuin mies. Minä opiskelin lukiossa, hän korkeakoulut käynyt ja hyväpalkkaisessa työssä insinöörinä. Komeakin kaiken lisäksi ja rehellisesti sanottuna ollut kiltein poikaystävä joka mulla on koskaan ollut. Ei ollut siis siitä kyse etteikö olisi omanikäistään saanut. Seksihalut kohtasivat yksi yhteen. Ei ollut mitään moitittavaa.
Suhde päättyi, koska sitä ei olisi voinut julkistaa, kun olin noin nuori. Vanhempani eivät tiedä tästä, koska isäni ei todellakaan olisi hyväksynyt sitä ja olisi suurinpiirtein polttanut miehen roviolla... Yhä edelleen olen kuitenkin miehen kanssa ystäviä, ja erotessamme sovimme, että kun olen vanhempi niin katsotaan silloin uudestaan, mikäli olemme molemmat sinkkuja ;)
Seurustelen kuitenkin tällä hetkellä toisen miehen kanssa, vaikka välillä kyllä kaipaan tätä vanhempaa. Hän on tällä hetkellä sinkku. Saa nähdä, mitä tulevaisuus tuo.
Joten, kaikki miehet eivät todellakaan ole mitään hyväksikäyttäjiä. 17v tyttö voi todellakin olla jo hyvin kypsä ja lisäksi usein päälle parikymppiset osaavat jo kohdellakin naista paremmin...
Terv. N21
Oon ollut melkeen samanlaisessa tilanteessa kolme vuotta sitten kun 17v seurustelin puol vuotta 10 vuotta vanhemman kanssa. Vasta jälkeenpäin kunnolla käsittää sen suhteen raakuuden kasvavalle nuorelle. Sillon ajatteli kauniisti olevan vaan pelkkää puhdasta rakkautta meijän välillä. Tossa kohtaa elämää suurella ikäerolla kahden välillä helposti käy niin ettei suhde oo tasapainoinen vaan toinen on se enemmän valtaa omaava osapuoli. Mies syytti koko ajan mua kaikesta, sai mut jopa tuntee omaks viakseni miehen pettämisen. Oli mustasukkanen ihan kaikesta ja sanoi useasti ettei meijän tarvitse enää nähdä koska mulla on muka toisiakin, joten jouduin jatkuvasti todistelemaan koska pelkäsin menettämistä niin kovasti. Kaikesta oli myös tarve kostaa. Seksissä fantasioi pelkästään rajuista asioista että hellyyttä ei juurikaan ollu joten sain vähän vääristyneen kuvan seksistäkin. Tälläsia ihmisiä tietysti kaikkial on mutta etenkin noin nuorena on helpompaa olla manipuloitavana ja sitähän ei ulkoapäin läheisimmätkään helposti huomaa koska ei itsekkään näe sitä vääryyttä. Kannattaa puhua niin tyttäres kun miehenkin kanssa ja kertoa olevas tukena mitä tapahtuukaan!
Ei mulla muuta sanottavaa kuin h y i
Mikähän siinä on että annetaan lasten lähteä kenen tahansa tuntemattoman matkaan, jota siis ei ole itse edes tavattu, ja tullaan sitten ihmettelemään tänne? Mä olisin vaatinut tuoda miehen näytille. Eikö sille tyttärelle ollut mahdollista sanoa ei?
Hoonaa, hoonaa. Joko kolo on turkittu.
Surullista on se, että monet tuon kaltaiset mahdolliset hyvän suhteen alut kaatuvat suhteen ulkopuolisten tuomitsemiseen, kun jompaakumpaa alkaa rasittaa liikaa muiden negatiiviset mielipiteet. Ei se ikä oikeasti ole este rakkaudelle, kaikki on kiinni kahdesta ihmisestä. Kestää tai ei koko loppuelämän, onko sillä niin väliä? Ei aina tarvitse miettiä, missä ollaan kymmenen vuoden päästä, kun voi vaan olla siinä päivässä ja siinä hetkessä, missä silloin tuntuu hyvältä. Elämä on liian lyhyt, jotta tarvitsisi spekuloida niin paljon järjellä tunteen sijaan.
Äähh...oletin että tässä on kyse exästä..