IS: Suomen rikkaimpien lapsen - 10 -vuotias on jo miljonääri

^Otsikossa typo lapseT

Ap

Eivät sulje toisiaan pois.

Eikä köyhässäkään perheessä välttämättä saa ”olla lapsi” jos joutuu jakamaan vanhempien rahahuolet tai olemaan ilman ruokaa tai tarpeellista vaatetta.

Vähän särähtää korvaan tuo, että omistaminen ja johtaminen koetaan samaksi asiaksi, vaikka ei se taida ihan niin olla. Perheyrityksissä ei välttämättä se ihan paras johto keskimäärin sitten olekaan, koska ajattelu on tuolta osin vähän kapeaa. Mutta noin yleisesti ihan hyviä periaatteita.

Eivät sulje toisiaan pois, ja päinvastoin väittäisin, että köyhän perheen lapsella on suurempi riski siihen ettei ”saa olla lapsi”, kun joutuu mahdollisesti stressaamaan perheen toimeentulosta tai kärsimään vaikka siitä, ettei pääse osaksi niitä kokemuksia mitä ikätoverit keskimäärin pääsee.

Tietenkään köyhän lapsella ei automaattisesti ole mitenkään kurjaa, mutta todennäköisemmin huolia kuitenkin.

10-vuotiaalle on ihan hyvä opettaa vastuullisuutta mitä se kussakin perheessä tarkoittaa, ei se vie lapsuutta pois.

Esim. rahan arvoa ja käyttöä, heikommista huolehtimista, luontoarvoja, vastuullista kuluttamista, solidaarisuutta, omia rajoja ja toisten kunnioittamista on hyvä opettaa lapselle jo pienestä pitäen.

Tämä on niin perisuomalaista ajattelua kuin olla ja voi. Suomessahan meille toitotetaan totuutena, ettei raha tee onnelliseksi ja että rahalla ei saa rakkautta tai ei voi ostaa terveyttä. Todellisuudessa vain köydä sanoo noin ja tyynnyttelee sillä omaa pettymystään.

Eivät asiat ole joko tai. Se että pysyt terveenä ei ole kiinni rahasta. Sairastua voi yhtä lailla rikas kuin köydä. Toki rikkaalla on paremmat edellytykset saada parasta hoitoa. Rakkauttakaan ei saa rahalla, mutta edellytykset löytää se elämänsä rakkaus on huomattavasti suurempi rikkaalla, kuin köyhällä. Eikä se niin mene, että "Oho, nyt voitin lotossa... no rakkaus puolisoon sitten kuolikin tässä samalla".