Lue keskustelun säännöt.
Miksi kuollut sikiö joudutaan (joskus) synnyttämään?
31.08.2019 |
Miksi aina ei voida tehdä sektiota, jonka kuvittelisin olevan edes hiukan vähemmän traumatisoiva kokemus?
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä synnytin kuolleen vauvan. Oli sellaiset cocktailit etten tuntenut mitään. Ei tarvinnut välittää kuinka lääkkeet vaikuttavat lapseen. Elävien lapsien synnytys on sattunut saatanallisesti.
Kuollut sikiö joudutaan aina synnyttämään. Ei vain joskus.
Sektio on vaarallisempi äidille fyysisesti. Henkisesti voidaan sitten toki olla eri mieltä mutta ainakin vielä fyysisellä hyvinvoinnilla on enemmän merkitystä.
Nimimerkillä kuolleen lapsensa synnyttänyt. Oli helvetilliset 20 tuntia kun oli aivan romuna henkisesti, fyysisesti kipeä ja tiesi ettei lopussa ole edes sitä palkintoa että saa oman elävän lapsen syliin.
Kuolleen lapsen sektioon liittyy normisektiota paljon suurempi tulehdusriski.
En missään nimessä suostuis sektioon ja riskeerais seuraavaa raskautta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä suostuis sektioon ja riskeerais seuraavaa raskautta!
Tässä esim. verenmyrkytyksen riski. Miten mielestäsi sektio suojelisi seuraavassa raskaudessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä suostuis sektioon ja riskeerais seuraavaa raskautta!
Tässä esim. verenmyrkytyksen riski. Miten mielestäsi sektio suojelisi seuraavassa raskaudessa?
anteeksi, ymmärsin väärin. Sori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sektkosta toipuminen on kipua ja tuskaa ja sisältää riskejä jälkitauteihin, riskejä seuraaviin raskauskiin ja synnytyksiin (kohdunrepeämä leikkauskohdasta).
Alatiesynnytyksestä monet terveet naiset kävelevät omin jaloin pois salista ja toipuu hetkessä.
Sektion jälkeen täytyy odottaa vuosi, kunnes voi yrittää seuraavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sektion jälkeen täytyy odottaa vuosi, kunnes voi yrittää seuraavaa.
Tämä on ihan vanhentunut neuvo. Jos kohtu on heikko, niin odottaminen saattaa auttaa, muuten ei tarvitse odotella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sektion jälkeen täytyy odottaa vuosi, kunnes voi yrittää seuraavaa.
Tämä on ihan vanhentunut neuvo. Jos kohtu on heikko, niin odottaminen saattaa auttaa, muuten ei tarvitse odotella.
Tuo on vanhentunut neuvo vain siltä osin että nykyään kaksi vuotta on suositellumpi väliaika ja pätee kyllä ihan alatiesynnytykseenkin.
Siksi täytyy kun se on jatkumoa suomalaiselle synnytysväkivallalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sektion jälkeen täytyy odottaa vuosi, kunnes voi yrittää seuraavaa.
Tämä on ihan vanhentunut neuvo. Jos kohtu on heikko, niin odottaminen saattaa auttaa, muuten ei tarvitse odotella.
Tuo on vanhentunut neuvo vain siltä osin että nykyään kaksi vuotta on suositellumpi väliaika ja pätee kyllä ihan alatiesynnytykseenkin.
Kohdun kestävyyden kannalta tuo on väärä neuvo. Muuten henkisen ja fyysisen palautumisen kannalta synnytystyksen ja uuden raskauden välillä olisi hyvä olla se pari vuotta riippumatta synnytystavasta.
Sektio arpeuttaa kohtua ja siten seuraava raskautuminen on hankalampaa.
On käsittämätöntä, miten vähätellen suhtaudutaan leikkauksiin. Ne ovat aina riski ja sektio on vielä vaarallisempi kuin useimmat muut rutiinileikkaukset, koska sitä ei voi tehdä tähystyksessä. Sektiohaava on suuri ja kohtu on ikuisesti heikompi kuin ennen. Synnytyskuolemat ovat nykyään lähes aina sektioon liittyviä. Miksi ihmeessä kukaan haluaa sektion, jos se ei ole välttämätön?
Vierailija kirjoitti:
Sektkosta toipuminen on kipua ja tuskaa ja sisältää riskejä jälkitauteihin, riskejä seuraaviin raskauskiin ja synnytyksiin (kohdunrepeämä leikkauskohdasta).
Alatiesynnytyksestä monet terveet naiset kävelevät omin jaloin pois salista ja toipuu hetkessä.
Itse ainakin paranin sekstiosta paljon nopeammin kuin alatiestä, ei ollut mitään kipua ja tuskaa. Alatie meni ihan ”normaalisti”, mutta en silti pystynyt edes istumaan pariin kuukauteen, koska se oli aivan tuskaa.
Vierailija kirjoitti:
On käsittämätöntä, miten vähätellen suhtaudutaan leikkauksiin. Ne ovat aina riski ja sektio on vielä vaarallisempi kuin useimmat muut rutiinileikkaukset, koska sitä ei voi tehdä tähystyksessä. Sektiohaava on suuri ja kohtu on ikuisesti heikompi kuin ennen. Synnytyskuolemat ovat nykyään lähes aina sektioon liittyviä. Miksi ihmeessä kukaan haluaa sektion, jos se ei ole välttämätön?
Minulle ei ollut merkitystä kohdun heikentymisellä, koska suunnitelmana oli ainoastaan yksi lapsi. Lisäksi tiesin jo ennestään millaista noin isosta leikkauksesta toipuminen on, ja valitsin mieluummin sen kuin riskin lapsen vammautumisesta esim. hapenpuutteen takia. Nuo kuolemat liittyvät pääasiassa kiireelllisiin ja hätäsektioihin, ja suunnitellussa sektiossahan riski sellaisiin joutumisista on 0 :)
Vierailija kirjoitti:
On käsittämätöntä, miten vähätellen suhtaudutaan leikkauksiin. Ne ovat aina riski ja sektio on vielä vaarallisempi kuin useimmat muut rutiinileikkaukset, koska sitä ei voi tehdä tähystyksessä. Sektiohaava on suuri ja kohtu on ikuisesti heikompi kuin ennen. Synnytyskuolemat ovat nykyään lähes aina sektioon liittyviä. Miksi ihmeessä kukaan haluaa sektion, jos se ei ole välttämätön?
Synnytyskuolemat ovat hätäsektioihin eli hyvin usein epäonnistuneisiin alatiesynnytyksiin liittyviä. Hätäsektiossa on kyse hyvin vakavasta tilanteesta ja kuolemilta ei aina silloin säästytä.
Suunniteltujen sektioden riskit ovat paljon pienemmät.
Vähemmän riskejä. Sektiossa leikataan maha auki.