Lue keskustelun säännöt.
Jotenkin surullista, että poikani ei pidä isästään. Kohtalotovereita?
30.08.2019 |
Isä on aktiivinen isä, perhekeskeinen ja aina tehnyt lastensa kanssa kaikkea. Ei käytä liikaa alkoholia eikä vietä aikaa kodin ulkopuolella.
Erosimme, kun poika oli 9v, ja perhekeskeisenä miehenä isä vaati lapset vuoroviikoiksi. Tämä poika halasi minua aina neljäkin kertaa, kun piti lähteä isälleen. Isä asui vain kilometrin päässä, ja poika kävi isäviikollakin moikkaamassa minua.
Ollessaan 15 v poika halusi lopettaa vuoroviikkoilun. Isä suostui pitkin hampain. Nyt poika 17 v sanoo, ettei hän ole ikinä tykännyt isästään. Ei edes pienenä.
Onko muita tällaisia? Osaatteko selittää?
Kommentit (24)
Ei kai se mitenkään harvinaista ole etteivät lapset pidä vanhemmistaan. Vanhemmat kyllä useimmiten rakastavat lapsiaan jollei sitten ole jokin vahinkoraskaustapaus tai joku hankkinut lapsia vaikkei olisikaan halunnut. Luonto kai ohjaa ettei insestisuhteita syntyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa todella kurjalta. Miksi erositte?
Mies vaihtoi minut lennosta toiseen. Osasyy on varmasti siinäkin, kun mies tutustutti lapset uuteen jo silloin, kun asuin vielä samassa talossa. Ja uusi muutti lapsineen sisään samana päivänä, kun avioero astui voimaan. Mutta en minä koskaan ketään lapsille haukkunut, ja poika sanoo, ettei oikein tykännyt isästään sitäkään aikaisemmin. Kyllä isä osaa olla rasittava, mutta että lapsi sanoo noin?
Tyypillistä teiniä. Minunkin 17-vuotiaani julistaa vastaavaa. Vuorotellen meistä molemmista.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä teiniä. Minunkin 17-vuotiaani julistaa vastaavaa. Vuorotellen meistä molemmista.
Tässä on kyse vähän eri asiasta kuin teiniangstista.
Ap
Onko sanonut miksi ei tykkää? Surullista kyllä kun isä yrittää ja välittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sanonut miksi ei tykkää? Surullista kyllä kun isä yrittää ja välittää.
Sanoo, että isä on rasittava. Siis isä on hallitseva persoona, enkä yhtään ihmettele, ettei poika halua asua siellä. Mutta että ei edes halua vilaisulta nähdä? Ei ole _koskaan_ tykännyt?
Ei kaikki ihmiset tule toimeen. Joskus sisaruksetkaan eivät pidä toisistaan, persoonat vaan jotenki eivät sovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa todella kurjalta. Miksi erositte?
Mies vaihtoi minut lennosta toiseen. Osasyy on varmasti siinäkin, kun mies tutustutti lapset uuteen jo silloin, kun asuin vielä samassa talossa. Ja uusi muutti lapsineen sisään samana päivänä, kun avioero astui voimaan. Mutta en minä koskaan ketään lapsille haukkunut, ja poika sanoo, ettei oikein tykännyt isästään sitäkään aikaisemmin. Kyllä isä osaa olla rasittava, mutta että lapsi sanoo noin?
Kuvauksen perusteella hyvin ajattelematon ja itsekäs ukko. Poikasi on varmaan fiksu ja näkee tämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa todella kurjalta. Miksi erositte?
Mies vaihtoi minut lennosta toiseen. Osasyy on varmasti siinäkin, kun mies tutustutti lapset uuteen jo silloin, kun asuin vielä samassa talossa. Ja uusi muutti lapsineen sisään samana päivänä, kun avioero astui voimaan. Mutta en minä koskaan ketään lapsille haukkunut, ja poika sanoo, ettei oikein tykännyt isästään sitäkään aikaisemmin. Kyllä isä osaa olla rasittava, mutta että lapsi sanoo noin?
Herranjestas näitä tapauksia on siis muitakin. Oma mies teki muuten lähes saman, mutta ei sentään uutta naista kotiin tuonut minun vielä asuessa siellä. Omat lapset olivat jo niin isoja, että eivät sen jälkeen ole suostuneet edes käymään siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki ihmiset tule toimeen. Joskus sisaruksetkaan eivät pidä toisistaan, persoonat vaan jotenki eivät sovi.
Niin, ehkä kyse on vain temperamenttierosta. Tämä poika on introvertti ja rauhallinen pohdiskelija. Isä aktiivinen tekijä. Mutta silti.... eihän se ole syy olla pitämättä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa todella kurjalta. Miksi erositte?
Mies vaihtoi minut lennosta toiseen. Osasyy on varmasti siinäkin, kun mies tutustutti lapset uuteen jo silloin, kun asuin vielä samassa talossa. Ja uusi muutti lapsineen sisään samana päivänä, kun avioero astui voimaan. Mutta en minä koskaan ketään lapsille haukkunut, ja poika sanoo, ettei oikein tykännyt isästään sitäkään aikaisemmin. Kyllä isä osaa olla rasittava, mutta että lapsi sanoo noin?
Kuvauksen perusteella hyvin ajattelematon ja itsekäs ukko. Poikasi on varmaan fiksu ja näkee tämän.
On hän, mutta en minä ole sitä koskaan ääneen sanonut. Olen ollut kieli keskellä suuta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki ihmiset tule toimeen. Joskus sisaruksetkaan eivät pidä toisistaan, persoonat vaan jotenki eivät sovi.
Totta. Itse en vain pidä veljistäni. Tullaan toimeen sillon harvoin kun velvollisuuden pakosta nähdään, mutta meillä ei vain synkkaa yhtään
Kyllä päällepäsmäröivä ja dominoiva vanhempi voi olla lapselle todella kauhea. Sinä et aikuisen ehkä edes tiedä asiasta mitään, jos isä kohtelee vain lapsiaan noin. En ihmettele yhtään, ettei hän halua nähdä isäänsä. Pahin tapaus tietenkin olisi se, että isä on lapsuudesta lähtien kohdellut kovakouraisesti tai muuten huonosti, kun sinun silmäsi vältti. Toivottavasti ei ole tullut hyväksikäytetyksi.
Se minua on aina ihmetyttänyt, kun avioeron läpi käyneet vanhemmat ihmettelevät, miksi lapset eivät halua nähdä yhtä vanhempaa. Jos itse ei tule toimeen entisen puolison kanssa, miksi lapsi sitten tulisi? Poikasi on ihan hyvin voinut myös loukkaantua puolestasi tuon uuden naisen takia tai muuten vain kokenut sen mauttomana tekona. Ehkä poika näki jo lapsena sen, että teidän suhteenne ei ollut terve tai tiesi vaikka siitä, että isä petti.
Koita ymmärtäväisesti ja avoinmielisesti kysellä häneltä lisää asiasta. Älä lähesty häntä voivotellen sitä, kun hän ei pidä isästään, koska se on vähättelevää hänen tunteitaan kohtaan, ikään kuin hänessä on jotain vikaa.
Puhun kokemuksesta, sillä jo lapsena inhosin oksettavaa "isääni", josta "äiti" sitten otti avioeron. Nyt ihmetellään sitä, kun en halua egoistiselle ja päsmäröivälle ukolle jutella ja avata elämääni, visiiteistä puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eiköhän tuo hallitseva persoona ole selitys kaikelle. Yksi sukulaispoika ei myöskään pidä isästään, enkä yhtään ihmettele. Isä on juurikin tuollainen hallitseva persoona. Koko ajan komentelemassa ja huutamassa. Lapsi on hänelle kuin palvelija. Eikä sille palvelijalle sallita epäonnistumisia, vaan siitä seuraa huutoa tai haukkuja. Tuossa tapauksessa ei ole edes mitään eroa tai pettämisiä kyseessä, pelkkä hallitseva persoona.
Mun veli on perhekeskeinen isä. Jatkuvaa suorittamista ja tekemistä koko ajan. Välillä tekee pahaa lasten puolesta, kun ei anna yhtään levätä.
Koulua pitää käydä koko kympin edestä, harrastuksia kaksi, molemmat kilpaurheilua, mikään muu ei kelpaa, kotityöt pitää tehdä säntillisesti. Kesälomallakin pitää urheilla säntillisesti, jos ei seuran ohjeilla, niin sitten isä juoksuttaa, hypyttää, treenauttaa...
Veli jatkuvasti puhuu, kun hän omistautuu lapsilleen täysin, on koko ajan heidän käytettävissään.
Ne lapset ovat aivan uupuneita. Kun asiasta on kuka vaan huomauttanut, niin paskamyrsky on valmis. Ei päästä lapsiaan enää äidillemme, kun se vaan makuuttaa lapsia. Eli siis tekevät kyllä juttuja, mutta fiiliksen mukaan.
Nää lapset ovat meilläkin kesällä viikon pari... Mielellään kattosivat Netflixiä pari ekaa päivää. No, en mä maratoneja salli, vaan välillä voidaan tehdä muutakin - ei urheilullista.
Tiedän myös tapauksen lähipiirissä jossa pojat eivät pidä hallitsevasta ja kiukuttelevasta isästään. Tämä pariskunta ei ole edes eronnut mutta murrosikäiset pariskunnan pojat eivät juurikaan puhu isälleen vaan hoitavat asiat äitinsä kautta ja puhuvat vain tälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä teiniä. Minunkin 17-vuotiaani julistaa vastaavaa. Vuorotellen meistä molemmista.
Tässä on kyse vähän eri asiasta kuin teiniangstista.
Ap
Millä tavoin? Juttusi on tismalleen juuri sitä.
Ei tuollainen mitenkään järin harvinaista ole. Itse muistan lapsuudesta, että en voinut sietää äitiäni. Eikä hän oikein minua, vaikka parhaansa yritti rakastaa ja olla oikeudenmukainen. Olemme temperamentiltamme olleet aina kuin yö ja päivä, molempia ärsyttäneet toisen lähes kaikki piirteet erittäin voimakkaasti.
Minä en ole koskaan pitänyt isästäni. Olen 35. Isä on arvaamaton persoona, eikä ole koskaan juuri ollut kiinnostunut meistä lapsista. Toivoin jo pienenä, että vanhemmat eroaisivat, eikä tarvitsisi enää nähdä isää ikinä. Yhdessä ovat edelleen, mitä ihmettelen suuresti.
Kuulostaa todella kurjalta. Miksi erositte?