Miten päästä leikkauspelosta? Kertokaa teidän (hyviä) kokemuksia

Minulta selkä leikattu. En minä mihinkään hirveään kipuun herännyt, kyllä sitä saa särkylääkkeitä. Ei minusta mikään hirveä kokemus ollut.

Pelkäsin itse aivan hirveästi ennen ensimmäistä leikkausta (joka oli tapaturman vuoksi aivan pakko tehdä, muuten en olisi koskaan siitä parantunut). Asiassa auttoi todella paljon fiksu leikkaava kirurgi ja fiksu anestesialääkäri, jotka suostuivat minun kanssa edellisenä päivänä puhelimessa käymään läpi leikkaustapahtuman vaiheittain, kuuntelemaan toiveeni ja pelkoni leikkauksen suhteen ja huomioimaan ne. Lopulta leikkaus meni todella hyvin! Ja koko henkilökunta oli erittäin ammattitaitoista ja potilaan huomioon ottavaa, myös heräämössä. Sain voimakkaat kipulääkkeet jo heräämössä ettei leikkauskipu iskisi. Se iski vasta seuraavana iltana, koska en itse kotona ottanut riittävän ajoissa lääkkeitä, joten oma syy oli se. 

Jouduin myöhemmin toiseen isoon leikkaukseen, joka meni myös todella hyvin! Ja taas oli tosi fiksu leikkaava lääkäri. Siinä menetin enemmän verta kuin piti, mutta silti toivuin hyvin.

Minut on leikattu neljä kertaa. Kaikki raajat! Hyvin meni. Kipuja ei tarvitse pelätä, kipulääkettä kyllä saa riittämiin. Hyvin se menee.

Itseäni on pelottanut ja pelottaa vähän vieläkin nukuttaminen. Ehkä siinä on taustalla juuri tuo mainitsemasi (täsin epärealistinen) pelko siitä, että jäisin puoliksi valvetilaan. No, kaksi leikkausta läpikäyneenä voin sanoa, että kokemus tuntui siltä, kuin olisin ummistanut silmäni leikkaussalissa ja muutamaa sekuntia myöhemmin avannut ne heräämössä. Mitään kipuja ja ei ollut - leikkauksen jälkeen saa todella vahvat kipulääkkeet. Olin myös pyytänyt pahoinvointilääkitystä jo valmiiksi, joten siitäkään ei tarvinnut kärsiä.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni on pelottanut ja pelottaa vähän vieläkin nukuttaminen. Ehkä siinä on taustalla juuri tuo mainitsemasi (täsin epärealistinen) pelko siitä, että jäisin puoliksi valvetilaan. No, kaksi leikkausta läpikäyneenä voin sanoa, että kokemus tuntui siltä, kuin olisin ummistanut silmäni leikkaussalissa ja muutamaa sekuntia myöhemmin avannut ne heräämössä. Mitään kipuja ja ei ollut - leikkauksen jälkeen saa todella vahvat kipulääkkeet. Olin myös pyytänyt pahoinvointilääkitystä jo valmiiksi, joten siitäkään ei tarvinnut kärsiä.

Miltä se kurkkuun työnnettävä hengitysputki tuntuu ja onko kurkku pitkään kipeä jälkikäteen?

Mut leikattiin pari vuotta sitten. Jäi pitkä arpi.

Pelotti todella paljon, kun se oli ensimmäinen leikkaukseni. Riskit oli mun kohdalla oikeasti aika pienet, mutta pelkäsin kuolevani. Tai pikemminkin olin ihan varma, että kuolen. Kammotti jo ajatus siitä leikkauspäydälle kiipeämisestä peläten, etten enää herää nukutuksesta.

Se auttoi vähän kun tiesin, että saan rauhoittavan lääkkeen heti kun tulen leikkauspäivänä sairaalaan. Tiesin, etten sitten enää murehdi niin paljon tai vaikka lähde paniikissa karkuun (sitäkin pelkäsin tosissani).

Sairaalassa oli vastassa tosi ystävällinen hoitaja. Sain sen lääkkeen ja pääsin kirurgin piirreltäväksi. Siitä en oikein muista mitään. Olin vaan ihan jäykkänä.

Aika pian kävelin sitten hoitajan kannssa leikkaussaliin. Oli joo pitkän tuntuinen tuntuinen käytävä ja oli vähän humalainen oli sen lääkkeen takia. Salissa oli tosi kiireistä ja ihmisiä oli paljon. Mulle laitettiin kanyyli, mikä kävi nopeasti, käärittiin ties mihin lämpimiin huopiin ja kohta sanottiin, että mut nukutetaan. Katselin kattoa ja se jotenkin keikahti.

Sitten olin yhtäkkiä heräämössä. Näin jotain ihmeen untakin jossain välissä. Oli kauhea nälkä. Kipuja ei oikeastaan ollut, mikä ihmetytti hoitajia, ja olin vaan tosi onnellinen kun selvisin hengissä. Hoitajat kävi katsomassa mua usein ja sain lähettää tekstiviestejä kännykällä. Mulle oltiin tosi ystävällisiä.

Se leikkauskokemus oli ihan hyvä.

Toipumisaika oli täynnä epämukavuutta, mutta paranin kuitenkin pikkuhiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni on pelottanut ja pelottaa vähän vieläkin nukuttaminen. Ehkä siinä on taustalla juuri tuo mainitsemasi (täsin epärealistinen) pelko siitä, että jäisin puoliksi valvetilaan. No, kaksi leikkausta läpikäyneenä voin sanoa, että kokemus tuntui siltä, kuin olisin ummistanut silmäni leikkaussalissa ja muutamaa sekuntia myöhemmin avannut ne heräämössä. Mitään kipuja ja ei ollut - leikkauksen jälkeen saa todella vahvat kipulääkkeet. Olin myös pyytänyt pahoinvointilääkitystä jo valmiiksi, joten siitäkään ei tarvinnut kärsiä.

Miltä se kurkkuun työnnettävä hengitysputki tuntuu ja onko kurkku pitkään kipeä jälkikäteen?

Ei tunnu miltään, ei sitä hereillä ollessa kurkkuun työnnetä. Kurkussa ei myöskään tuntunut minkäänlaista aristusta jälkikäteen, vaikka voisin ajatella olevani aika herkkä kaikenlaisille kehon tuntemuksille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni on pelottanut ja pelottaa vähän vieläkin nukuttaminen. Ehkä siinä on taustalla juuri tuo mainitsemasi (täsin epärealistinen) pelko siitä, että jäisin puoliksi valvetilaan. No, kaksi leikkausta läpikäyneenä voin sanoa, että kokemus tuntui siltä, kuin olisin ummistanut silmäni leikkaussalissa ja muutamaa sekuntia myöhemmin avannut ne heräämössä. Mitään kipuja ja ei ollut - leikkauksen jälkeen saa todella vahvat kipulääkkeet. Olin myös pyytänyt pahoinvointilääkitystä jo valmiiksi, joten siitäkään ei tarvinnut kärsiä.

Miltä se kurkkuun työnnettävä hengitysputki tuntuu ja onko kurkku pitkään kipeä jälkikäteen?

Mulle se työnnettiin kun olin jo unessa ja se otettiin pois ennen heräämistä. Kun sitten heräsin, kurkku oli vain kipeä ja käheänä niin kuin olisi flunssa. Huuleen oli myös tullut haava. Siitä putkesta kai.

-eri vastaaja

Minulta on leikattu 2 raajaa, olin hereillä kummallakin kerralla joten nukutusta en voi kommentoida. Hyviä kokemuksia kuitenkin oli, henkilökunta ammattitaitoista, kaikki toimi, kaikki tiesivät mitä tehdä ja milloin, anestesialääkäri puhelimen päässä, ei tarvinnut kipua tuntea, ei tullut tulehduksia tai sairaalabakteereita.

Toisaalta hauska olla hereillä leikkauksen aikana niin tietää ettei siellä ainakaan mitään sähelletä. :D

Mut on leikattu 5 kertaa ja aina pelkään etukäteen aivan kamalasti. Eka leikkaus kesti vielä yli 7h, käsi lähes rakennettiin uusiksi kun meni tapaturmassa ihan säpäleiksi. Muut ovat olleet pienempiä. On neljä nukutusta takana ja yksi puudutuksessa tehty leikkaus. Hengitysputken jäljiltä on kurkku aina karhea, ei varsinaisesti kipeä. Kannattaa siellä sairaalassa kertoa mikä jännittää ja pelottaa, osaavat ihanasti rauhoitella. Kaikki leikkaukset ovat mulla menneet hyvin ja kipuihin sai lääkettä, samoin pahoinvointiin.

Mulla on leikattu vain polvi, eli mistään hengenvaarallisesta operaatiosta ei oikein ollut kyse, vaikka kai kaikissa leikkauksissa on riskinsä. Kipulääkkeet oli hyvät, mitään ei tuntunut ja kamerasta sai halutessaan seurata leikkausta. Jossain vaiheessa kai nukahdin, kun muistikuvat on hataria ja muistansen heräämön. Tärisin kylmästä ja sain elämäni ihanimman lämpöpeiton, jonka alle puhallettiin lämmintä ilmaa tai jotain. Muistelen vieläkin sitä raukeaa, pilvimäistä oloa, kun keho lämpeni ja särkylääkkeet vielä vaikutti leikkauksen jäljiltä. Ymmärrän huumeidenkäyttäjiä, jos niistä tulee sama olo.

Vierailija kirjoitti:

Mut leikattiin pari vuotta sitten. Jäi pitkä arpi.

Pelotti todella paljon, kun se oli ensimmäinen leikkaukseni. Riskit oli mun kohdalla oikeasti aika pienet, mutta pelkäsin kuolevani. Tai pikemminkin olin ihan varma, että kuolen. Kammotti jo ajatus siitä leikkauspäydälle kiipeämisestä peläten, etten enää herää nukutuksesta.

Se auttoi vähän kun tiesin, että saan rauhoittavan lääkkeen heti kun tulen leikkauspäivänä sairaalaan. Tiesin, etten sitten enää murehdi niin paljon tai vaikka lähde paniikissa karkuun (sitäkin pelkäsin tosissani).

Sairaalassa oli vastassa tosi ystävällinen hoitaja. Sain sen lääkkeen ja pääsin kirurgin piirreltäväksi. Siitä en oikein muista mitään. Olin vaan ihan jäykkänä.

Aika pian kävelin sitten hoitajan kannssa leikkaussaliin. Oli joo pitkän tuntuinen tuntuinen käytävä ja oli vähän humalainen oli sen lääkkeen takia. Salissa oli tosi kiireistä ja ihmisiä oli paljon. Mulle laitettiin kanyyli, mikä kävi nopeasti, käärittiin ties mihin lämpimiin huopiin ja kohta sanottiin, että mut nukutetaan. Katselin kattoa ja se jotenkin keikahti.

Sitten olin yhtäkkiä heräämössä. Näin jotain ihmeen untakin jossain välissä. Oli kauhea nälkä. Kipuja ei oikeastaan ollut, mikä ihmetytti hoitajia, ja olin vaan tosi onnellinen kun selvisin hengissä. Hoitajat kävi katsomassa mua usein ja sain lähettää tekstiviestejä kännykällä. Mulle oltiin tosi ystävällisiä.

Se leikkauskokemus oli ihan hyvä.

Toipumisaika oli täynnä epämukavuutta, mutta paranin kuitenkin pikkuhiljaa.

Mun kokemus oli lähes täysin samanlainen. Tosin en kävellyt leikkaussaliin vaan mut työnnettiin sinne sairaalasängyssä, eikä salissa ollut montaa ihmistä. Yksityisellä siis leikattiin. Nukutusvaiheesta en muista mitään omituisia tuntemuksia, lääkäri vain sanoi että alkaa laittaa mua uneen, ja seuraava muistikuva onkin sitten heräämöstä.