Onko täällä vanhempia, joiden lapsilla ongelmia neljän vanhana?
Meillä neljän vanha puhua pälpättää, mutta joskus on vaikeuksia ymmärtää, mitä hän sanoo. Yhdellä jalalla ei osaa hyppiä. Lankkua pitkin kävelee puistossa, mutta viivaa pitkin ei kävele. Hienomotoriikassa ongelmia selvästi, esim kynäote, leikkaaminen saksilla..
Onko tälläisten lasten perheitä ja mitä apua olette saaneet ja onko noista lapsista "tullut ikinä mitään"..
Kommentit (6)
Jokainen on yksilö ja kehtiys myös sen mukaista. Lapseni osasi kyllä puhua 4 vuotiaana ja oppi lukemaan ihan itse 5 vuotiaana. Mutta ei tosiaan ollut kynäote hallussa ja ei myöskään saksilla leikkaaminen. Myös keskittymisessä oli toivomisen varaa. Myös motoriikka oli hakusessa. Ihan opettelemalla, kynäote parani kynätuella, leikkaaminen tuli siinä samassa. Leikkipuistoon ja kotona leikkiminen viivan kanssa, hyppimistä sallittiin kotona ja kaikki pomppi yhdellä jalalla leikin lomassa.
Tuo puheviivastymä voi tarvita ammattiapuja ja ilmeisesti 4 vuotian neuvolassa tähän ohjataan, kannattaa käyttää.
Meidän silloinen neljävuotias on nyt kohta 20 vuotta ja kirjoitti ylioppilaaksi todella hyvällä todistuksella. Eli voi tulla.
Se ei tarkoita, että lapsesta ei tule mitään kun voi olla hidas oppimaan. Jos hän lankulla kävelee niin se viiva tulee kyllä.
Vierailija kirjoitti:
"Tule ikinä mitään", on muuten ihan kamalasti sanottu. Älä puhu lapsestasi noin vaan tue häntä niissä ongelmissa.
Minun lapseni oli neljävuotiaana motorisesti erittäin taitava. Pskykologin arvioissa myös kehityksessä yli ikätason. Mutta hänellä oli kielellinen erityisvaikeus. 3,5 vuotiaana puhui vain muutamilla sanoilla. Sai kelan kuntoutuksen ja alkoi tiivis yhteistyö puheterapeutin ja kommunikaatiohjaajan kanssa. Viisivuotiaana puhe oli enää vain hiukan epäselvää ja aloitti koulun normaalisti. Iso kiitos tukitoimille. Lapseni pärjää koulussa hienosti. Yleensä näin vaikeassa puheentuottamisen ongelmassa on ongelmia myös motoriikassa ja ymmärtämisessä.
No enhän minä lapselle sitä sano ja siksi pistinkin sulkeisiin..
Olen asiasta kauhuissani ja stressaantunut. Uhkaillaan ettei voi aloittaa eskaria eikä tule ikinä pystymään toimimaan normaalissa ryhmässä, vaan nyt jo lyöty stigma otsaan.
Muutoin aivan normaali, iloinen, leikkisä, valtavan huumorintajuinen ja ihana lapsi.
On se ikävää, että on nyt vammainen näiden asioiden takia. Kyllä, olen järkyttynyt.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen on yksilö ja kehtiys myös sen mukaista. Lapseni osasi kyllä puhua 4 vuotiaana ja oppi lukemaan ihan itse 5 vuotiaana. Mutta ei tosiaan ollut kynäote hallussa ja ei myöskään saksilla leikkaaminen. Myös keskittymisessä oli toivomisen varaa. Myös motoriikka oli hakusessa. Ihan opettelemalla, kynäote parani kynätuella, leikkaaminen tuli siinä samassa. Leikkipuistoon ja kotona leikkiminen viivan kanssa, hyppimistä sallittiin kotona ja kaikki pomppi yhdellä jalalla leikin lomassa.
Tuo puheviivastymä voi tarvita ammattiapuja ja ilmeisesti 4 vuotian neuvolassa tähän ohjataan, kannattaa käyttää.
Meidän silloinen neljävuotias on nyt kohta 20 vuotta ja kirjoitti ylioppilaaksi todella hyvällä todistuksella. Eli voi tulla.
Se ei tarkoita, että lapsesta ei tule mitään kun voi olla hidas oppimaan. Jos hän lankulla kävelee niin se viiva tulee kyllä.
Kun ei ole kuulemma puheviivästymä, kun puhuu ihan normaalisti mutta kirjaimia puuttuu ja korvautuu muilla. Kieli on aivan sydämen mallinen, mutta siihen ei kiinnitetä mitään huomiota.
Totta kai on usein vaikea saada selkoa, mitä 4-vuotias papupata tarkoittaa. Mitä tuossa nyt on?
Vai tarkoitatko, että puhe on äänteiltään niin epäselvää, ettei tule ymmärretyksi.
Huolestuttavinta tuossa listassa on, jos ei paria pomppua pysty yhdellä jalalla hyppimään ja nämä hienomotoriikaan puutteet. Tällä on vahva korrelaatio neurologisiin ongelmiin.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai on usein vaikea saada selkoa, mitä 4-vuotias papupata tarkoittaa. Mitä tuossa nyt on?
Vai tarkoitatko, että puhe on äänteiltään niin epäselvää, ettei tule ymmärretyksi.
Huolestuttavinta tuossa listassa on, jos ei paria pomppua pysty yhdellä jalalla hyppimään ja nämä hienomotoriikaan puutteet. Tällä on vahva korrelaatio neurologisiin ongelmiin.
Juu, niin on. Mutta kun muussa käytöksessä ei ole ongelmia. Juoksee, ajaa pyörällä, kiipeilee ja leikkii leikkipuistossa kuten muutkin. Ja on muutoin täysin "normaali" eli ei merkkejä mistään neurologisesta vammasta tai sairaudesta. Edes ammattilainen ei pysty määrittelemään mikä on vialla. Se ahdistaa hirveästi.
Mitä jos sinulle sanottaisiin lapsestasi vain, että jotain on vialla.
"Tule ikinä mitään", on muuten ihan kamalasti sanottu. Älä puhu lapsestasi noin vaan tue häntä niissä ongelmissa.
Minun lapseni oli neljävuotiaana motorisesti erittäin taitava. Pskykologin arvioissa myös kehityksessä yli ikätason. Mutta hänellä oli kielellinen erityisvaikeus. 3,5 vuotiaana puhui vain muutamilla sanoilla. Sai kelan kuntoutuksen ja alkoi tiivis yhteistyö puheterapeutin ja kommunikaatiohjaajan kanssa. Viisivuotiaana puhe oli enää vain hiukan epäselvää ja aloitti koulun normaalisti. Iso kiitos tukitoimille. Lapseni pärjää koulussa hienosti. Yleensä näin vaikeassa puheentuottamisen ongelmassa on ongelmia myös motoriikassa ja ymmärtämisessä.