Kummallinen puoli ehki mieli

En oikein osaa jättää ihmisiä edes internetin ihmeellisessä maailmassa. Usein näen, huomaan, että asiat eivät johda tai tule johtamaan mihinkään tolkulliseen lopputulemaan millään tasolla, mutta silti minulle tulee jonkinlainen velvollisuudentunne pitkittää asioita niin kauan, jotta henkilö itse huomaa epäkelpoisuuteni tekee päätöksen jättää minut, koska silloin voin olla rauhallisemmalla omallatunnolla, ehkä hänen hyvinvoinnistaan. Usein se vaatii jopa itseni alentamista sellaiselle käytöksentasolle joka ei oikeastaan ole ominaista. En yritä suojella itseäni koska tiedän kestäväni tuollaisia asioita, vaikka kärsinkin aikani, jotenkin vain tunnen huolta murhetta siitä kestävätkö muut.