Jos et kykenisi seksiin miehesi kanssa esim. sairauden tai masennuksen vuoksi, hyväksyisitkö

Hanki salasuhde.

En.

Hyväksyisin ja toivon että mieskin hyväksyisi vastaavassa tilanteessa saman ratkaisun toiseen suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Hyväksyisin ja toivon että mieskin hyväksyisi vastaavassa tilanteessa saman ratkaisun toiseen suuntaan.

Hieman eri asia. Mies kykenee kuitenkin seksiin ilman rakkautta, toisin kuin nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväksyisin ja toivon että mieskin hyväksyisi vastaavassa tilanteessa saman ratkaisun toiseen suuntaan.

Hieman eri asia. Mies kykenee kuitenkin seksiin ilman rakkautta, toisin kuin nainen.

Kenen kanssa se mies sitten ajatteli seksiä harrastaa, toisten miesten vai?

Riippuu tilanteesta. Jos heti olisi menossa vieraisiin, niin se suututtaisi.

Onhan olemassa erilaisia lääkkeitä, mm. ”jarrua”.

Ex söi noita jossain vaiheessa, kun sillä oli kovat halut kokoajan.

Jos johtuisi tilapäisestä haluttomuudesta, niin sitten.

Mutta jos sillä olisi toinen kiikarissa ja naamioisi sen siihen, ettei saa tarpeeksi, silloin harkitsisin eroa.

Miehet ovat tunteettomia sikoja!🤬

Naiselle ei tulisi MIELEENKÄÄN tuollainen vastaavassa tilanteessa.😡

Miksi automaattisesti oletetaan, että mies olisi halukas seksiin jonkun ulkopuolisen horatsun kanssa?

Kyllä antaisin luvan ja olettaisin saavani luvan itsekin vastaavassa tilanteessa.

Vaikeahan tuon keskustelun avaaminen kyllä on. Minulla on tulossa vastaava tilanne nähtävästi kohta esiin. Mieheni tulee saamaan aivan lähikuukausina lopullisen diagnoosin joka tarkoittaa että meidän yhteinen seksielämämme loppuu. Sitä ei enää koskaan ole. Olen 46v. Sairauden vuoksi miestä ei edes itseään kiinnosta enää seksi.

On silti aivan hemmetin vaikea avata keskustelua siitä että minulla on 46v ikäisenä yhä haluja seksielämään. Edes jonkinlaiseen. Miestäni en jätä. En koskaan. Olen hänen rinnallaan koko hänen elämänsä loppuun asti joka voi olla pitkäkin aika (puhutaan siis 10+ vuodesta). Mutta en voi ajatella että laitan nyt seksuaalisuuteni odottelemaan ja aloitan sen uudelleen taas joskus 60v maissa. Jos nyt joku 60v kurppaa enää edes haluaisi. Niin, mistäpä tiedän haluaisiko kukaan enää edes 46v ikäisenä minua mutta haluan ainakin yrittää.

En. On muutakin seksiä kuin yhdyntä. Sitten on kyllä aika vakavan keskustelun paikka jos toinen ei suostu antamaan mitään seksuaalista nautintoa puolisolleen. 

En tietenkään hyväksyisi ja joka tapauksessa pettäjästä eroaisin. Mies on luvannut rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä ja mikäli näin ei toimi, ei koko suhteella ole mitään merkitystä. Missään ei luvata, että pariskunnalla on seksiä määrä x. Sitä on tasan sen verran kun se kumppani kykenee ja haluaa.

Eron paikka.

Minä en sairauteni vuoksi jaksa ja halua, harvoin edes pystyn. Yritän silti edes 2kk välein harrastaa seksiä mieheni kanssa. Jos mies jäisi kiinni pettämisestä niin olisin varmaan harmistunut mutta en todellakaan eroaisi. Onhan se nyt oikeasti puolisolle aika kova paikka jos toinen on vuodesta toiseen huonossa kunnossa eikä pysty antamaan osaansa parisuhteelle. Enkä puhu edes seksistä vaan ylipäätään yhdessäolosta ja hellyydestä. Jos satunnainen seksi toisen kanssa auttaisi jakamaan arkea minun kanssa niin antaisin siihen luvan.

Vierailija kirjoitti:

En tietenkään hyväksyisi ja joka tapauksessa pettäjästä eroaisin. Mies on luvannut rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä ja mikäli näin ei toimi, ei koko suhteella ole mitään merkitystä. Missään ei luvata, että pariskunnalla on seksiä määrä x. Sitä on tasan sen verran kun se kumppani kykenee ja haluaa.

Voihan sitä noinkin ehdoton olla, mutta minusta olisi aika julmaa että jos nyt 35-vuotiaana sairauden tms takia en enää seksiä ikinä haluaisi/pystyisi harrastamaan, niin samalla tuomitsisin miehenkin luopumaan seksuaalisuudestaan. Mies eläisi sitten seksittömässä liitossa seuraavat 40 vuotta kunnes kuolo korjaa.

En koe että olisi mitenkään minulta pois jos mies toteuttaisi seksuaalisia tarpeita jonkun muun kanssa. Sen sijaan kuulostaa itsekkäältä että oman epävarmuuden/egon/ mustasukkaisuuden takia toinen joutuisi loppuiäksi luopumaan yhden perustarpeensa toteuttamisesta.

Antaisin ihan vapaasti hakea tarvitsemansa muualta. Olen tosin muutenkin sitä mieltä, että toista ihmistä ei voi omistaa. Olenkin ihan muutenkin, vaikkei seksiin kykenemättömyyttä olekaan, puolisolleni luvan käydä vieraissa, jos hänestä siltä tuntuu :)

Huonoa seksiä saa helposti, mutta miksi se olisi tyydyttävä ratkaisu. Vähän kuin vaihtaisi nykyisen Lamborghinin Mosseen ja yrittäisi vakuutella itselleen kyllä tälläkin pääsee perille.

jos kyse ois oikeasti pidempiaikaisesta tilanteesta (sanotaan jo vuosissa mitattavaa tilannetta pois lukien joku lääketieteellinen syy ettei seksiä voi ollenkaan harrastaa) niin voisin tuohon suostua jos se ei tarkoita sivusuhdetta toiseen naiseen vaan esim. maksullista seksiä tai yhden yön juttuja tuntemattomien naisten kanssa tai todella luotettavan tutun ihmisen kanssa jota ei tarvitse kokea uhkaksi. Eli jos kyse olisi 100% puhtaasti seksistä ja saisin silti edelleen mieheltä läheisyyttä ja parisuhteen muut puolet ja läheisen ystävyyden sekä romantiikkaa ja yhteistä aikaa. Mutta sitä en hyväksyisi jos mies alottaisi toisen suhteen ja viettäisi aikaa ja harrastaisi tunneperäistä "parisuhdeseksiä" toisen naisen kanssa, hyläten minut sairauteni kanssa yksin pärjäilemään. Siinä vaiheessa oikea ero olisi parempi.

Toisaalta aika laaja halvaantuminen pitää olla, ettei seksiin kykene. Seksi kun on paljon muutakin kuin yhdyntää. Jos en seksiin kykenisi, niin en toki sitä voisi rakkaaltani kieltää. Koska en ole näitä "mitä minä en saa, et saa sinäkään saada" ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Miehet ovat tunteettomia sikoja!🤬

Naiselle ei tulisi MIELEENKÄÄN tuollainen vastaavassa tilanteessa.😡

Naisille tulee se mieleen jo siinä tilanteessa, jos miestä ei huvita. Täällä on jatkuvasti vastaavia ketjuja, joissa te vielä rohkaisette sivusuhteisiin...