Jos et kykenisi seksiin miehesi kanssa esim. sairauden tai masennuksen vuoksi, hyväksyisitkö

Vierailija kirjoitti:

Olen sanonut miehelle, että voi käydä vieraissa, jos haluaa. Kunhan pitää omana tietona kaiken.

Ei kuulemma tykkää, kun puhun tuommoisia, mutta olen sanonut, että ymmärrän kyllä, koska miehille se tuntuu olevan melko tärkeä juttu ja minä en pysty sairauden takia.

Rakkaus voi näkyä tälläkin tavalla, että antaa tietyn vapauden miehelle, kun itse ei pysty.

Pidän kyllä outona ajatteluna että vain miehille pitäisi suoda tietty vapaus. Miehen "rakkaus" kun ei siedä naisen vapautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tietenkään hyväksyisi ja joka tapauksessa pettäjästä eroaisin. Mies on luvannut rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä ja mikäli näin ei toimi, ei koko suhteella ole mitään merkitystä. Missään ei luvata, että pariskunnalla on seksiä määrä x. Sitä on tasan sen verran kun se kumppani kykenee ja haluaa.

Voihan sitä noinkin ehdoton olla, mutta minusta olisi aika julmaa että jos nyt 35-vuotiaana sairauden tms takia en enää seksiä ikinä haluaisi/pystyisi harrastamaan, niin samalla tuomitsisin miehenkin luopumaan seksuaalisuudestaan. Mies eläisi sitten seksittömässä liitossa seuraavat 40 vuotta kunnes kuolo korjaa.

En koe että olisi mitenkään minulta pois jos mies toteuttaisi seksuaalisia tarpeita jonkun muun kanssa. Sen sijaan kuulostaa itsekkäältä että oman epävarmuuden/egon/ mustasukkaisuuden takia toinen joutuisi loppuiäksi luopumaan yhden perustarpeensa toteuttamisesta.

Seksi ei ole perustarve.

Ei kaikille, mutta monille toimiva intiimi läheisyys parisuhteessa on hyvinvoinnin edellytys. Tietenkään hyvinvointi ei ole kaikkien mielestä mikään perustarve, kyllähän sitä kärsienkin voi elää vaikka 100-vuotiaaksi. Sellaisen kanssa ei ole pakko olla, jonka kanssa on paha olla. Ei sinun eikä kenenkään muun.

Olen impotentti leikkauksen jälkeen, vaimolla on erillinen seksielämä. Toimii meillä, mutta ap:n tilanteessa katsoisin kyllä ensin millaiseksi se suhde muodostuu muuten. Toisaalta, mitäpä kukaan toisten asioista tietää niin tarkkaan että ehdottomia neuvoja voi antaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tietenkään hyväksyisi ja joka tapauksessa pettäjästä eroaisin. Mies on luvannut rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä ja mikäli näin ei toimi, ei koko suhteella ole mitään merkitystä. Missään ei luvata, että pariskunnalla on seksiä määrä x. Sitä on tasan sen verran kun se kumppani kykenee ja haluaa.

Voihan sitä noinkin ehdoton olla, mutta minusta olisi aika julmaa että jos nyt 35-vuotiaana sairauden tms takia en enää seksiä ikinä haluaisi/pystyisi harrastamaan, niin samalla tuomitsisin miehenkin luopumaan seksuaalisuudestaan. Mies eläisi sitten seksittömässä liitossa seuraavat 40 vuotta kunnes kuolo korjaa.

En koe että olisi mitenkään minulta pois jos mies toteuttaisi seksuaalisia tarpeita jonkun muun kanssa. Sen sijaan kuulostaa itsekkäältä että oman epävarmuuden/egon/ mustasukkaisuuden takia toinen joutuisi loppuiäksi luopumaan yhden perustarpeensa toteuttamisesta.

Minä en näe mitään järkeä jatkaa tuollaisessa liitossa. Minä en ketään omista eikä minua omisteta, jokaisella on vapaa tahto olla liitossa tai olla olematta.

Tilanne vaatisi pitkän keskustelun. Sääntöjen on oltava samat molemmille ja molempien pitää olla tilanteen kanssa sinut. 

Itse hyväksyisin ammattilaisen palvelut, mutta en sivusuhdetta nk. taviksen kanssa. Ammattilaiseen voisin ajatella luottavani ja ajattelisin, että kumppanikin saisi sieltä varmemmin haluamansa seksuaalisen tyydytyksen. Ammattilaisen pitäisi tietysti olla omasta vapaasta tahdostaan seksityötä tekevä vastuullinen henkilö, ei ihmiskaupan uhri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväksyisin ja toivon että mieskin hyväksyisi vastaavassa tilanteessa saman ratkaisun toiseen suuntaan.

Hieman eri asia. Mies kykenee kuitenkin seksiin ilman rakkautta, toisin kuin nainen.

Aivan....sen takia siis kellään naisella ei ole KOSKAAN ollut yhdenyönsuhteita. Myöskään naispuolisia prostituoituja ei ole olemassa. Vai miten niinkun aattelit?

Ap kuulostaa kuin haluaisi oikeutuksen olla muiden kanssa heti. Onko tilanne pysyvä vai väliaikainen? Jos väliaikainen, kestä se. Älä lähde pettämään. Jos pysyvä, kerro, että sinulla on seksuaalisia tarpeita ja kysy, mitä vaimosi asiasta ajattelee. Avoin suhde saattaa olla ratkaisu. Keskustelkaa ns. säännöistä ensin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. On muutakin seksiä kuin yhdyntä. Sitten on kyllä aika vakavan keskustelun paikka jos toinen ei suostu antamaan mitään seksuaalista nautintoa puolisolleen. 

Ai sinun pitää kovissa kivuissakin antaa. Vetäköön puoliso käteensä!

Sinun puolisosi selvästi joutuu vetämäänkin. Säälin häntä. 

Jos ei ole kovat kivut sekä suussa että molemmissa käsissä niin en ymmärrä miksi ei voi helpottaa toisen oloa. Mieheni tekisi samoin minulle. Ei käskisi vetää käteen. 

Ihme sähläystä. Minä en ainakaan halua parisuhteeseen sekoittaa kolmansia ja neljänsiä osapuolia, salasuhteita,prostituotuja ja ties mitä. Jos jollekin minun sairaustumiseni on liikaa niin sitten voi jatkaa matkaansa muille maille. Ikävä paikka huomata että puoliso ei olekaan itselle sopiva, mutta ei sille voi mitään. Minulle seksi ei ole "perustarve" vaan parisuhteen kiintymyksen huippukohta. Sitä se ei selvästikään voi olla sellaiselle joka tarvitsee säännöllisen annoksen seksiä (ihan sama keneltä) pysyäkseen itse normaalina. Ei toimi pitkällä tähtäimellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. On muutakin seksiä kuin yhdyntä. Sitten on kyllä aika vakavan keskustelun paikka jos toinen ei suostu antamaan mitään seksuaalista nautintoa puolisolleen. 

Ai sinun pitää kovissa kivuissakin antaa. Vetäköön puoliso käteensä!

Sinun puolisosi selvästi joutuu vetämäänkin. Säälin häntä. 

Jos ei ole kovat kivut sekä suussa että molemmissa käsissä niin en ymmärrä miksi ei voi helpottaa toisen oloa. Mieheni tekisi samoin minulle. Ei käskisi vetää käteen. 

Sinä et varmaankaan ole ollut kovin vakavasti ja pitkäaikaisesti sairas. Minulla on useimmiten niin kovat kivut että esimerkiksi pelkkä istumaan nouseminen saa oksentamaan kivusta. Pystyasennossa huimaa ja monesti konttaan vessaan kun kävely tekee liian pahaa. Ihoni on samalla tapaa kosketusarka kuin kovassa kuumeessa, jolloin tuntuu inhottavalta kun toinen koskee silittäen. Viikossa minulla on yleensä pari tuntia hyvä olo, ja silloin ei todellakaan ole ensimmäisenä seksi mielessä. Tätä on jatkunut jo useampi vuosi, joten henkinen vointi on myös minimissä, käytännössä olen siis myös masentunut.

Yritän jaksaa edes välillä tehdä miehelle mieliksi, mutta miehen haluja vähentää tietysti se että tietää että teen sen ns väkisin.

Tähän kun lisätään vielä se toivottomuus siitä, että tilanne ei välttämättä tule koskaan parantumaan.

Mies jaksaa huolehtia lapsesta, kodista ja minusta sekä elättää koko perheen. Hakee minulle lääkkeet ja mielitekoni kaupasta aina kun pyydän, hieroo, pahimpina päivinä kantaa minut suihkuun ja pesee hiukseni.. Todellakin sallisin hänelle sen, että hakee seksuaalisen tyydytyksen muualta, jos se auttaa jaksamaan.

Onko vaimon masennus edes lääk ärin diagnosoima? Ehkä se on ihan ap:n itse keksimää, ehkä hänestä kuulostaa jalommalta olla painostamatta masentunutta vaimoa seksiin ja ihsn vaimon edun vuoksi käydä vieraissa kuin ihsn oman mieliteon vuoksi vaan pettää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tietenkään hyväksyisi ja joka tapauksessa pettäjästä eroaisin. Mies on luvannut rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä ja mikäli näin ei toimi, ei koko suhteella ole mitään merkitystä. Missään ei luvata, että pariskunnalla on seksiä määrä x. Sitä on tasan sen verran kun se kumppani kykenee ja haluaa.

Voihan sitä noinkin ehdoton olla, mutta minusta olisi aika julmaa että jos nyt 35-vuotiaana sairauden tms takia en enää seksiä ikinä haluaisi/pystyisi harrastamaan, niin samalla tuomitsisin miehenkin luopumaan seksuaalisuudestaan. Mies eläisi sitten seksittömässä liitossa seuraavat 40 vuotta kunnes kuolo korjaa.

En koe että olisi mitenkään minulta pois jos mies toteuttaisi seksuaalisia tarpeita jonkun muun kanssa. Sen sijaan kuulostaa itsekkäältä että oman epävarmuuden/egon/ mustasukkaisuuden takia toinen joutuisi loppuiäksi luopumaan yhden perustarpeensa toteuttamisesta.

Seksi ei ole perustarve.

Eikä avioliitto.

En, mutta olisin valmis päättämään suhteen ja antamaan toiselle sitä kautta vapauden.

En haluaisi olla parisuhteessa muutenkaan miehen kanssa, jolle seksi on tunteeton tarve, joka vain hoidellaan jonkun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tietenkään hyväksyisi ja joka tapauksessa pettäjästä eroaisin. Mies on luvannut rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä ja mikäli näin ei toimi, ei koko suhteella ole mitään merkitystä. Missään ei luvata, että pariskunnalla on seksiä määrä x. Sitä on tasan sen verran kun se kumppani kykenee ja haluaa.

Voihan sitä noinkin ehdoton olla, mutta minusta olisi aika julmaa että jos nyt 35-vuotiaana sairauden tms takia en enää seksiä ikinä haluaisi/pystyisi harrastamaan, niin samalla tuomitsisin miehenkin luopumaan seksuaalisuudestaan. Mies eläisi sitten seksittömässä liitossa seuraavat 40 vuotta kunnes kuolo korjaa.

En koe että olisi mitenkään minulta pois jos mies toteuttaisi seksuaalisia tarpeita jonkun muun kanssa. Sen sijaan kuulostaa itsekkäältä että oman epävarmuuden/egon/ mustasukkaisuuden takia toinen joutuisi loppuiäksi luopumaan yhden perustarpeensa toteuttamisesta.

Seksi ei ole perustarve.

Eikä avioliitto.

Näinpä. Eli sen voi päättää. Ei tarvitse sinnitellä seksittömässä liitossa

Meillä ollut pitkiä seksittömiä kausia vaimon.sairastelun takia,

En ole käynyr vieraissa .

Mutta käteen olen vetänyt senkin edestä olen kertonut siitä vaimolle avoimesti.

Rakastan häntä miksi pilaisin suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Antaisin ihan vapaasti hakea tarvitsemansa muualta. Olen tosin muutenkin sitä mieltä, että toista ihmistä ei voi omistaa. Olenkin ihan muutenkin, vaikkei seksiin kykenemättömyyttä olekaan, puolisolleni luvan käydä vieraissa, jos hänestä siltä tuntuu :)

Sama juttu. Olen antanut myös miehelleni luvan, että jos joskus tahtoo jonkun muun kanssa kokeilla, siitä vaan. On niin syvä luotto meidän ystävyyteen. Emme menetä toisiamme, vaikka muitakin olisi. En tosin tiedä onko mieheni ollut edes kenenkään kanssa. Hän on ujohko, joten ehkä ei. Itse en ole kyllä ketään etsimässä, enkä koe tarvettakaan siihen. Koen hyvin vahvasti, että en omista toista, eikä minuakaan voi omistaa. Rakkaus riittää! Pitkään olemme olleet yhdessä, jo 90-luvulta asti. Olen iloinnut sisimmässäni näistä moderneista polyamoria ja avoin suhde teemoista mediassa, koska aiemmin noista ei puhuttu missään. Olen siis elänyt koko elämäni perusmonogaamisessa suhteessa, mutta tiedän kyllä, että sisimmässäni en ole omistava rakkaudessa, enkä sellaiseen edes kykene. En toki ole ketään satuttamassa tai loukkaamassa.

Mieheni on pitkäaikaissairas. En halua loukata häntä kertomalla ko. asioista. Selibaatissa en ole elänyt.