Pelkään etten rakastu tulevaan lapseeni

Pakko kysyä täällä nimettömänä, koska pakkomielteeni hävettää minua - onhan se hyvin omalaatuinen, ymmärrän sen hyvin itsekin. Samoin tunnen, etten voi ottaa asiaa neuvolassa esille, koska pelkään, että minusta huolestutaan ja tehdään vielä etukäteen lastensuojeluilmoitus.

Asiaan. Haluan lapsen, mutta minulla on liian pinttynyt ja tarkka mielikuva siitä, millanen lapsen tulisi olla. Kun unelmoin tulevaisuudestani jonkun äitinä, näen mielessäni hyvin tarkasti millainen lapseni tulisi olemaan. Kuva koskee paljolti ulkonäköä, mutta myös osin luonnetta, sitten kun se alkaisi iän myötä ilmetä. Tuo kuva "fantasilapsestani" on ollut minulla kauan, niin kauan kuin muistan.
Ja kun ajattelen sitten realistisesti mitä tuleman pitää, pelkää pettyväni vauvaani. Pelkään ettei se vastaa ollenkaan tätä mielikuvaani. Hullua, tiedän!
Oloani voisi kuvata ehkä ajatuksella ensitreffit alttarilla ohjelmasta; ei mitään tietoa millainen puoliso sieltä tulee, mitä jos (KUN!) ei ihastukaan häneen? Vauvan saaminen tuntuu synkimpinä hetkinäni samantyypiseltä "sika-säkissä" uhkapeliltä. Olen lukenut, että vastaavat ajatukset altistavat myös synnytyksenjälkeiselle masennukselle, joten olen jo tietysti esidiagnosoinut sen varmasti puhkevan itselleni. Olen myös tutkinut itseäni ja ajatuksiani, sekä miettinyt mistä nämä kummalliset ajatukset olen saanut ja olen huomannut, että olen jo lapsesta asti itse asiaa tiedostamatta hakeutunut tietynlaisten ”ihailemieni” ihmisten seuraan. Ja kyse ei ole siitä, että kaverini olisivat vain hyvänäköisä missejä tms., vaan sanoisin ennemmin, että nämä ihmiset ovat ns. valtavirrasta poikkeavan näköisiä.

Onko kellään muulla ollut vastaavaa? Miten teillä kävi ajatusten kanssa kun vauva tuli? Ymmärrän, että asian ajankohtaistuessa alkaa vain toivoa, että lapsi olisi terve, mutta on varmasti inhimillistä toivoa tai haaveilla jostain ominaisuudesta, varsinkin nuorena ja lapsettomana? ”Kyllä siihen lapseen rakastuu jokatapauksessa, kun sen saa syliinsä”, varmasti todennäköistä, mutta mitä jos ei rakastu? Syyllistän jo itse itseäni näistä ajatuksista ajoin todella rankasti, joten toivon asiallisia vastauksia. Kiitos!