Miten kukaan kestää yksinäisyyttä?

Helposti, olen ollut yksin jo 7 vuotta.

Alkoholilla tai paljon vahvemmilla aineilla.

Ensin asia pitää hyväksyä. Sitten voi alkaa miettiä mitä sille voi tehdä. Itse keskityn lähinnä kaikkeen muuhun ja pyrin pitämään tunteet koossa töissä. Sitten tulen kotiin itkemään. 

En minä tiedä olenko neuvomaan, kun omakaan elämä ei ole onnellista. Selviydyn kuitenkin.

Yksinäisyyden sietää ja siitä jopa nauttii jos on terve ja omaa tietynlaisen persoonallisuuden, ap joutunut ilmeisesti vastoin tahtoaan yksinäiseksi. 

Hei kuulkaas nyt. Miksi olette niin yksinäisiä? Onko teillä perhettä tai muita läheisiä, joita tapaatte edes silloin tällöin?

En minä tiedä miten kestän. Tässä Hakaniemessä asun yksikseni. Heräilen 11.00. Käyn yleensä kävelyllä, lenkillä, pyöräilemässä tai salilla ennen klo 14.00. Sitten käyn ostamassa ruokaa tai menen maanantaina ja keskiviikkona ruokajakoon. Sitten vaan olen illan tietokoneella tai katon leffaa tai sarjoja. Ei tunnu ikävältä, paitsi kerran viikossa tulee tunne että jos lopettais elämän, mutta se menee ohi. Yleensä elämä on tasaista ja tyyntä. Välillä naurattaa tämä elämän turhuus. Kaikkea töitä ihmiset tekee, samoja rutiineja ja sit on jo vanha. Voisin minäkin tehdä mutta 52vuotiaana ei enää vastata työhakemuksiin mitenkään. Joten minä vähät välitän mitä tapahtuu.

Se ei ole kuitenkaan ole yksinäisen vika

https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi_hyvin/psykologia/yksinaisyy…

Miten kukaan kestää ihmisten seuraa?! Kysyn minä. Saispa olla rauhassa.

Älkää lopettako elämäänne. Koskaan ei voi tietää miten elämä voi muuttua:)) Vaikka nyt tuntuu synkältä ja toivottomalta, asiat voivat muuttua. Yksi asia minkä helposti voit tehdä on rukoilla Jeesusta avuksi:))

"Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon"

Jeremia 29:11

Vierailija kirjoitti:

Hei kuulkaas nyt. Miksi olette niin yksinäisiä? Onko teillä perhettä tai muita läheisiä, joita tapaatte edes silloin tällöin?

Kenellä yksinäisellä muka on koskaan ollut perhettä tai läheisiä?

Ketä yksinäistä muka auttaa jos tapaa jotakuta edes silloin tällöin?

Minä tapasin joskus terveyskeskuksen sairaanhoitajaa. Ei auttanut.

Vierailija kirjoitti:

Miten kukaan kestää ihmisten seuraa?! Kysyn minä. Saispa olla rauhassa.

Näin on. 

Tiesittekös että kaikki ikävät ajatukset ja tunteet tulevat yleensä sielunviholliselta. Sillä Herra ei luonut meitä tänne olemaan yksinäisiä, tai sairaita, tai masentuneita. Jumala loi jokaisen meistä omaksi kuvakseen, ihmiseksi jolla on tietty tarkoitus ja tehtävä maapallolla. Jumala tunsi sinut jo ennen syntymääsi. Hän kutsuu sinua luokseen sillä sinulla on tärkeä tehtävä - olla osa Herran taistelujoukkoja - erityisesti näin lopun ajalla...

http://raamattuajassamme.fi/ihmisen-tehtava/

Vierailija kirjoitti:

Se ei ole kuitenkaan ole yksinäisen vika

https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi_hyvin/psykologia/yksinaisyy…

Paitsi että tuo yksinäisyystutkija Junttila on ihan pihalla tai siis hän puhuu aina pelkästä harmittomasta/lievästä/pinnallisesta yksinäisyydestä. Hän käyttää sellaisia sanoja kuin toiveet/temperamentti/persoona/tyytyväisyys/halu/jne. Pitkittynyt yksinäisyys on kidutusta. Kidutuksen uhreilla ei enää ole sellaisia asioita kuin toiveet/temperamentti/persoona/tyytyväisyys/halu/jne.

Kiinnyn hyvin harvoihin ihmisiin, ainoastaan heitä tulee ikävä. En ole perussosiaalinen ollenkaan. Yleisesti ottaen yksinäisyys ei ole mikään ongelma ja viihdynkin hyvin paljon yksin. Mutta jos ei ihan tosissaan olisi koskaan mitään ihmiskontakteja, vaikea sanoa miltä se tuntuisi.

Mistä päin yksinäiset olette, minkä ikäisiä? Olisiko musta 42v mies Tampereelta teille avuksi? Mulla on vähän sosiaalista elämää, mutta en tunne itseäni yksinäiseksi, mutta voisihan se olla mielenkiintoista, jos olisi joku ystävä. 

Valtaosa ihmisistä on rasittavia pölvästejä. Pelkkiä pettymyksiä aiheuttavat, ja kuormittavat.

oon 33v yksin'imen nainenn

Minulle tuntuu riittävän netin keskustelupalstat. Eihän se hyvä kyllä ole, että olen riippuvainen näistä. Kerran onnistuin olemaan viikon ilman nettiä yksin työttömänä kämpillä ja siinä kyllä yksinäisyyden tunne oli Kohtalainen.

Miten olet päätynyt nykyiseen elämäntilanteeseesi? Terapeutti voisi auttaa jäsentämään ja erittelemään tunteita ja ajatuksia - onko taustalla huono itsetunto, hylkäämiskokemuksia tms mikä voi vaikuttaa asiaan. Kaikki me ollaan täällä samanlaisia inhimillisiä ihmisiä, virheineen ja vikoineen. Kukaan ei ole täydellinen.

Yksinäisyys tuntuu sen takia pahalta jos se vastentahtoista ja jatkuu pitkään. Sen vuoksi tämä asia on hyvä erottaa siitä vapaaehtoisesti yksin olosta ja siitä ettei aina ole seuraa, kun monella ei ole ketään koskaan. Itse kuulun siihen ryhmään ja en todellakaan halua kostaa kenellekään, mutta välillä olen surullinen ja haluaisin tilanteen muuttuvan. Minua on kiusattu ja  yksinäinen olen ollut niin pitkään kuin muistan ihan sieltä yläkoulusta asti. Tietenkin pitäisi vaan vieläkin yrittää saada jotain seuraa. Muuten yksinäisyyttä on kyllä vaikea kestää ja myönnän sen kuinka surkealta monesti tuntuu. Itse kuulin siihen nuorten joukkoon jolla ei ole oikeastaan ketään läheisiä muutenkaan. Siinä mielessä on toivo tätä kenellekään ja olisin valmis tapaamaan monenlaisia ihmisiä ihan senkin vuoksi, että joskus olisi jotain seuraa. Rohkeus ei vaan meinaa riittää ja jännitän niitä tilanteita, joten en helposti tutustu eli omaakin syytä paljon.