Miten kukaan kestää yksinäisyyttä?
Mitä pidempään olen yksinäinen sitä enemmän pääni sisällä on kipua. Sitä enemmän minulla on tarve lopettaa elämäni, mutta en pysty siihen. Joten sitä enemmän minulla on väkivalta-ajatuksia kaikkia muita kohtaan.
Kuinka kauan tätä voi kestää järjissään? Miksei lääkärit enää anna lobotomiaa vaikka potilas sitä pyytäisi? Eikö tämä elämä vain voisi loppua?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
En minä tiedä miten kestän. Tässä Hakaniemessä asun yksikseni. Heräilen 11.00. Käyn yleensä kävelyllä, lenkillä, pyöräilemässä tai salilla ennen klo 14.00. Sitten käyn ostamassa ruokaa tai menen maanantaina ja keskiviikkona ruokajakoon. Sitten vaan olen illan tietokoneella tai katon leffaa tai sarjoja. Ei tunnu ikävältä, paitsi kerran viikossa tulee tunne että jos lopettais elämän, mutta se menee ohi. Yleensä elämä on tasaista ja tyyntä. Välillä naurattaa tämä elämän turhuus. Kaikkea töitä ihmiset tekee, samoja rutiineja ja sit on jo vanha. Voisin minäkin tehdä mutta 52vuotiaana ei enää vastata työhakemuksiin mitenkään. Joten minä vähät välitän mitä tapahtuu.
Ohhoh. Olet minun ikäiseni ja asut ihan lähelläkin.
Ei ole sukulaisia.
N 44, Pohjois-Karjala
En usko, että kukaan valitsisi sellaista täydellistä yksinäisyyttä ja monella silti jotakin seuraa kuitenkin. Itse ainakin olen sitä mieltä, että ihmisen pitäisi olla vähän hullu jos nauttisi esim minun elämästäni. On eri asia olla joskus yksin.