Lue keskustelun säännöt.
Perheellistyminen "myydään" ihmisille ihan ihme tavoilla. Jos et halua perhettä = et pidä lapsista. Jos haluat perheen = pidät lapsista. Eihän näin ole!
22.08.2019 |
Pidän lapsista, mutta en ole koskaan halunnut perhettä. En ole haaveillut vanhemmuudesta tai lauantai-illoista sohvalla perheen kanssa. Ehdottomasta rakkaudesta itseäni kohtaan.
Tuttuni ei pidä lapsista, mutta tajusi että haluaa perheen. Hän oli vuosikausia oksettunut lapsiuteluista, koska ei vaan pidä lapsista. Yhtäkkiä hän käsitti, ettei hänen tarvitsekaan pitää. Jos hän haluaa perheen, niin lapsia vaan tulee hankkia. Omiaan rakastaa mutta muiden vihaa.
Eräs toinen tuttavani "halusi aina äidiksi". Nyt kun hänellä on lapsia, niin esikoinen on prinssin asemassa ja toisesta lapsestaan hän ei selkeästi edes pidä. On myös myöntänyt asian epäsuoraan. Haluaa lisää lapsia. On koukussa imettämiseen ja siihen lastenpalvontaan, ei kuulemma "samanlaista kokemusta" saa muuten.
Nyt varmaan mietit, että mitä oikein yritän sanoa? No, jos mediassa rankataan kaikki lapsettomat lastenvihaajiksi ja perheelliset lasten ylimmiksi rakastajiksi, niin monella voi hämärtyä se että lapsia voi hankkia vaikka niistä ei pidä, ja voi olla hankkimatta vaikka niistä pitääkin.
Kommentit (14)
En minäkään erityisemmin pidä lapsista, mutta haluaisin silti perheen. En kuitenkaan ole koskaan vihannutkaan tai ällöttynytkään lapsista, minusta sellainen on vähän outoa. En yleisesti vihaa tai inhoa ihmisiä noin yleisestikään.
En toisaalta ajattele myöskään tuota vanhemmuutta, että joku rakastaisi sitten MINUA ehdottomasti, sehän on juuri toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Pitää miettiä, mikä elämässä on tärkeintä." Eli yksinhuoltajaksi köyhyysloukkuun jääminen ja mielenterveysongelmien saaminen?
Oma äitini oli selkeästi sellainen, että se vaan "halusi lapsia". Meitä on aika liuta ja vaan yksi, esikoinen, on se joka kasvatettiin kuin normaali lapsi. En muista, että äitini olisi edes juurikaan puhunut minulle kun olin lapsi, luulin että oltiin suurinpiirtein vahinkoja. Myöhemmin luin äitini päiväkirjoja ja se oli ihan mieletön lapsifantasioija, ja haaveili juuri siitä kun lapset vaan sitten häntä rakastaa. Meillä olikin tarpeita ja persoonallisuus, tuli kai yllätyksenä.
No onhan tämä perhe-elämä ihan perseestä, mutta onneksi voi ainakin kertoa miksi tämä ei kannata. Erinäisten tilastolukemien perusteella viesti alkaa mennä perille...
Onhan tuossa tottakin. Itse en erityisesti pidä lapsista, vaikka tietysti pyrin kohtelemaan hyvin niin lapsia, aikuisia kuin vanhuksiakin. Silti minuun iski vauvakuume, eli vahva halu saada omia lapsia. Biologia voi olla yllättävän voimakas käytöksen ohjaaja. Omia lapsiani rakastan suunnattomasti ja he ovat mielestäni todella ihania tyyppejä. Useimmat muut lapset herättää minussa lähinnä lievää ärsytystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän elämän merkityksellisyydestä. Lapset antavat selkeän viestin, että elämä voisi jatkua vielä minunkin jälkeen. Jos ei olisi minun lapsia, ei olisi minulta perittyä elämänlankaakaan.
Jo ennen omia lapsia pidin lapsia suurenmoisina ja aitoina ihmisinä. Käsitykseni ei ole siitä muuttunut. Äitiys ei ole aina mukavaa ja helppoa, enkä sitä odottanutkaan. Äitiys on haaste, joska tahdon saada mahdollisimman onnistuneesti maaliin. Sitä ei korvaa uramenestys, ei oma aika eikä seikkailut. Lasten kanssa saan niitä myös, mutta jos en joksikin aikaa jättäisi jotain em vähemmälle, niin minulla ei olisi sitä kaikkein tärkeintä elämässäni, lapsia. Lapset eivät ole egoni jatke, mutta kyllä minäkin voin vaikuttaa siihen, miten paljon hyvää lapseni tuovat maailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Pidän elämän merkityksellisyydestä. Lapset antavat selkeän viestin, että elämä voisi jatkua vielä minunkin jälkeen. Jos ei olisi minun lapsia, ei olisi minulta perittyä elämänlankaakaan.
Jo ennen omia lapsia pidin lapsia suurenmoisina ja aitoina ihmisinä. Käsitykseni ei ole siitä muuttunut. Äitiys ei ole aina mukavaa ja helppoa, enkä sitä odottanutkaan. Äitiys on haaste, joska tahdon saada mahdollisimman onnistuneesti maaliin. Sitä ei korvaa uramenestys, ei oma aika eikä seikkailut. Lasten kanssa saan niitä myös, mutta jos en joksikin aikaa jättäisi jotain em vähemmälle, niin minulla ei olisi sitä kaikkein tärkeintä elämässäni, lapsia. Lapset eivät ole egoni jatke, mutta kyllä minäkin voin vaikuttaa siihen, miten paljon hyvää lapseni tuovat maailmaan.
En ymmärrä alapeukkuja.
Mutta; Itse ajattelen niin, että sitten kun minua ei ole, on täysin yhdentekevää olisiko minulla lapsia vai ei. Maailma on ollut olemassa miljardeja vuosia ennen minun syntymääni. Yhtenkään noista vuosista minua ei ole kiinnostanut, onko minua olemassa tai onko esiäitejäni olemassa - koska minua ei ole ollut. Kun kuolen, sama tapahtuu jälleen. Minua ei ole, joten mitään ei ole enää minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuossa tottakin. Itse en erityisesti pidä lapsista, vaikka tietysti pyrin kohtelemaan hyvin niin lapsia, aikuisia kuin vanhuksiakin. Silti minuun iski vauvakuume, eli vahva halu saada omia lapsia. Biologia voi olla yllättävän voimakas käytöksen ohjaaja. Omia lapsiani rakastan suunnattomasti ja he ovat mielestäni todella ihania tyyppejä. Useimmat muut lapset herättää minussa lähinnä lievää ärsytystä.
Olisitko tavoitellut perhettä ilman vauvakuumetta?
No toki ei kannata yleistää. Mutta kyllä ne eniten lapsia vihaavat ovat yleensä lapsettomia. Hyvä tietysti niin.
Ja toisaalta jos kovasti pitää lapsista, haluaa niitä yleensä itselleenkin. Tietyst kaikki eivät lapsia saa, tai eivät syystä tai toisesta heitä voi hankkia.
Itse pidän osaa veloista jopa ihan ihmisvihaisina. Ja onneksi siis vain osaa! Semmoinen äärimmäinen lähtökohtainen inho ja jopa viha kokonaista isoa ihmisryhmää kohtaan, jota määrittää vain ikä, se on ihmisvihaa.
Js ai, en siis puhu todellakaan kaikista lapsettomista, en edes veloista. Vaan niistä "harrastukset on mulle tärkeämpiä, kaikki lapset on huonosti kasvatettuja räkänokkia..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No toki ei kannata yleistää. Mutta kyllä ne eniten lapsia vihaavat ovat yleensä lapsettomia. Hyvä tietysti niin.
Ja toisaalta jos kovasti pitää lapsista, haluaa niitä yleensä itselleenkin. Tietyst kaikki eivät lapsia saa, tai eivät syystä tai toisesta heitä voi hankkia.
Itse pidän osaa veloista jopa ihan ihmisvihaisina. Ja onneksi siis vain osaa! Semmoinen äärimmäinen lähtökohtainen inho ja jopa viha kokonaista isoa ihmisryhmää kohtaan, jota määrittää vain ikä, se on ihmisvihaa.
Js ai, en siis puhu todellakaan kaikista lapsettomista, en edes veloista. Vaan niistä "harrastukset on mulle tärkeämpiä, kaikki lapset on huonosti kasvatettuja räkänokkia..."
Mä kun oikein mietin, niin mulle ikävin ihminen omassa lapsuudessani oli kaverin äiti. Ja se oli ikävä kaikille lapsille, ja harmi kyllä vielä perhepäivähoitaja. Ilkeä kuin mikä.
Lapsettomat taas oli aika jänniä lapsen näkökulmasta. Lapsettomilla on usein semmoinen ongelma, ettei ne oikein tiedä miten lapsiin suhtautua, ja ulkopuolisten (vanhempien) reaktiot pelottaa, niin lapsia kohdellaan ensisijaisesti hyvin. Aikuiset, joilla oli lapsia, taas saatto olla hyvinkin välinpitämättömiä, komentelevia jne. Ei heidän enää tarvinnut todistaa kenellekään, että lapset on ok.
Omat lapset saa kyllä erityisintä huomiota lapsettomilta sukulaisilta. Semmoista joukon jatkona olemista sitten saa muissa sukulaisperheissä.
Mielestäni lapsettomille ollaan aika suhteettoman ilkeitä välillä. He ovat niin luupin alla, kun sitten jokainen kakkapääaikuinen saa olla oma itsensä lapsia kohtaan, kunhan heillä itsellään vaan on lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Js ai, en siis puhu todellakaan kaikista lapsettomista, en edes veloista. Vaan niistä "harrastukset on mulle tärkeämpiä, kaikki lapset on huonosti kasvatettuja räkänokkia..."
Montako tällaista olet oikeasti tavannut? En itse ole nähnyt/tunne yhtäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä lapsista enkä myöskään haaveile perheestä. Rakastan elämääni sellaisena kuin se on nyt, en halua muuttaa mitään tai hankkia lapsia täyttämään jotain tyhjiötä elämässäni kuten moni näyttää tekevän.
Joidenkin naisten kohdalla tuntuu, että lastenhankinta on jollain tavalla koukuttavaa ja se lapsen persoona ja lapsi ihmisenä on ihan sivuseikka. Tällaiset on sitten kärkkäitä arvostelemaan lapsettomia.