Lue keskustelun säännöt.
Suututtaa väärin eletty elämäni
Kommentit (10)
Mulla meni 30 ikävuoden jälkeen persiilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et ole ainoa!
En varmaan mutta näitä asioita ei voi enää oikaista.
No, elämää on kuitenkin vielä jäljellä ja unohtamista voi opetella. Onko katkeroitumiselta suojaavia kykyjä, esim. luovia taipumuksia ja kykyä iloita pienistä asioista?
Vierailija kirjoitti:
No, elämää on kuitenkin vielä jäljellä ja unohtamista voi opetella. Onko katkeroitumiselta suojaavia kykyjä, esim. luovia taipumuksia ja kykyä iloita pienistä asioista?
En tiedä muuta kuin että aikuinen lapseni on katkera.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, elämää on kuitenkin vielä jäljellä ja unohtamista voi opetella. Onko katkeroitumiselta suojaavia kykyjä, esim. luovia taipumuksia ja kykyä iloita pienistä asioista?
En tiedä muuta kuin että aikuinen lapseni on katkera.
Voi sitä suhdetta omaan lapseen, jos katkeruus johtuu siitä, kehittää myös aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, elämää on kuitenkin vielä jäljellä ja unohtamista voi opetella. Onko katkeroitumiselta suojaavia kykyjä, esim. luovia taipumuksia ja kykyä iloita pienistä asioista?
En tiedä muuta kuin että aikuinen lapseni on katkera.
Voi sitä suhdetta omaan lapseen, jos katkeruus johtuu siitä, kehittää myös aikuisena.
Hän ei halua tavata tai jutella
No miten olisit halunnut elää ja miten sitten elit sen miksi ???????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, elämää on kuitenkin vielä jäljellä ja unohtamista voi opetella. Onko katkeroitumiselta suojaavia kykyjä, esim. luovia taipumuksia ja kykyä iloita pienistä asioista?
En tiedä muuta kuin että aikuinen lapseni on katkera.
Voi sitä suhdetta omaan lapseen, jos katkeruus johtuu siitä, kehittää myös aikuisena.
Hän ei halua tavata tai jutella
Olet vissiin sössinyt ihan kunnolla ja olisi paljon hyvitettävää ja jälkiä siivottavaksi. En tiedä, miten saada kokonaan katkennut keskusteluyhteys takaisin, mutta joku kai on siinäkin onnistunut. Jos pystyt ihan oikeasti haluamaan korjata sotkusi ja olemaan aidosti pahoillasi ja saat jotenkin vakuutettua sen aikuisen lapsenkin siitä, sitten voi ehkä onnistua. Muuten kannattaa varmaan keskittyä tekemään jotain hyvää sillä loppuelämällä jotenkin muuten.
Mun mielestä on ihan normaalia, ettei adoptioon annettu lapsi halua aikuisena olla bioäitinsä kanssa tekemisissä.
Et ole ainoa!