Lue keskustelun säännöt.
Oletko sanonut kaveria kauniiksi, vaikket ole sitä mieltä?
Kaunis kuin kasa paskaa
20.08.2019 |
Moi! Ootteko sanoneet kaveria kauniiksi, vaikkei kaveri teidän mielestä ole kaunis? Jos olette, miksi valehtelette?
Mä oon ollut Tinderissä vuodesta 2014. Olin silloin 30 kun ekan kerran sinne kirjauduin. En oo löytänyt sieltä miestä ja oonkin tullut nyt siihen tulokseen, että en vaan voi löytää kumppania/rakkautta. Mulle ei vaan yksinkertaisesti ole olemassa ketään.
Kavereiden mukaan oon kaunis ja erään mukaan niin kaunis, ettei miehet vaan uskalla lähestyä mua. Mitä paskaa :)
Ite oon vähän eri mieltä. Jos mietitään vaikka missejä, jotka on kaikki mua noin biljoona kertaa kauniinpia, kaikilla heillä on miehet... eli haha taitaa olla toisin päin - mä oon niin ruma, ettei miehiä kiinnosta.
Miks kavereiden pitää valehdella? Luuleeko ne jotenkin, että valehtelu helpottaa tilannetta?
Kommentit (9)
En yleensä kommentoi ihmisten ulkonäköä puoleen enkä toiseen, en ainakaan heille itselleen. Poikaystävälleni kyllä sanon, että hän on söpö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä sanon, mitä ihmiset haluavat itsestään mieluusti kuulla. Valehtelen.
Olen kavereilleni ja tutuilleni ystävällinen ja siihen kuuluu myös valkoiset valheet kohteen itsetunnon pönkittämiseksi.
Jos menen tupaantuliaisiin, en tietenkään sano, mitä talosta oikeasti ajattelen. ”Onpa ankealla alueella ja haisee jopa homeelta! En ikinä muuttaisi.” Minä sanon:”Oi miten sympaattinen ja kotoisa talo! Ihana! Olisi kiva tällaisessa asustella.”
Tai jos kaveri valuttaa minulle pieleen menneet suhdekuulumisensa, en tietenkään sano, että vika on hänen hankalassa luonteessaan ja huomionhakuisuudessaan. Sanon, että vika oli miehessä ja hyvä kun heti huomasit, mikä se on miehiään.
Tai jos ystävä valittaa lihoneensa taas, totean hänen ennemminkin lahtuneen. Ja rumaksi haukuttu paita on hieno. Ja uusi hiusmalli pukee häntä.
Tietysti!
Olen kehunut aatelisia maasta taivaisiin mutta myös sanonut etteivät ole niin komeita.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä sanon, mitä ihmiset haluavat itsestään mieluusti kuulla. Valehtelen.
Olen kavereilleni ja tutuilleni ystävällinen ja siihen kuuluu myös valkoiset valheet kohteen itsetunnon pönkittämiseksi.Jos menen tupaantuliaisiin, en tietenkään sano, mitä talosta oikeasti ajattelen. ”Onpa ankealla alueella ja haisee jopa homeelta! En ikinä muuttaisi.” Minä sanon:”Oi miten sympaattinen ja kotoisa talo! Ihana! Olisi kiva tällaisessa asustella.”
Tai jos kaveri valuttaa minulle pieleen menneet suhdekuulumisensa, en tietenkään sano, että vika on hänen hankalassa luonteessaan ja huomionhakuisuudessaan. Sanon, että vika oli miehessä ja hyvä kun heti huomasit, mikä se on miehiään.
Tai jos ystävä valittaa lihoneensa taas, totean hänen ennemminkin lahtuneen. Ja rumaksi haukuttu paita on hieno. Ja uusi hiusmalli pukee häntä.
Tietysti!
Miksi tietysti? Voihan olla sanomatta mitään, jos ei ole positiivista sanottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole sanonut ellei ole oikeasti kaunis. Aina ihmetellyt kun naiset pitää toisille tuota ihkutusta. Ei ihme että ovat täysin hahmotuskyvyttömiä ulkonäkönsä suhteen ja ties minkä lirkuttelevien huijarien vietävissä kun ovat sisäistäneet ne höpöpuheet. Useimmat näistä ihkutuksen kohteista on suoraan sanottuna susirumia ja ylipainoisia. Miksi te valehtelette toisillenne?
Olen sanonut kavereilleni, että he ovat kauniita. Aina ovat olleetkin. Rakkaat ihmiset nähdään positiivisesti.
Kauneudessa on myös eroja. Jonkun kauniiksi tekee vaikka upeat silmät tai mahtava tyyli. Joku taas saattaa olla niin hyvä tyyppi, että on aivan mahdottoman vetovoimainen.
Pointtina tässä se, että kaikissa on kauneutta. Se näkyy jokaisessa vain omalla tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä sanon, mitä ihmiset haluavat itsestään mieluusti kuulla. Valehtelen.
Olen kavereilleni ja tutuilleni ystävällinen ja siihen kuuluu myös valkoiset valheet kohteen itsetunnon pönkittämiseksi.Jos menen tupaantuliaisiin, en tietenkään sano, mitä talosta oikeasti ajattelen. ”Onpa ankealla alueella ja haisee jopa homeelta! En ikinä muuttaisi.” Minä sanon:”Oi miten sympaattinen ja kotoisa talo! Ihana! Olisi kiva tällaisessa asustella.”
Tai jos kaveri valuttaa minulle pieleen menneet suhdekuulumisensa, en tietenkään sano, että vika on hänen hankalassa luonteessaan ja huomionhakuisuudessaan. Sanon, että vika oli miehessä ja hyvä kun heti huomasit, mikä se on miehiään.
Tai jos ystävä valittaa lihoneensa taas, totean hänen ennemminkin lahtuneen. Ja rumaksi haukuttu paita on hieno. Ja uusi hiusmalli pukee häntä.
Tietysti!
Miksi tietysti? Voihan olla sanomatta mitään, jos ei ole positiivista sanottavaa.
Mutta onhan se outoa olla vain hiljaa, jos toinen tulee siihen keekoilemaan ja odottelee mielipidettäsi. Pakkohan siihen on vastata. Ja kun kyseessä on tuttavat tai jopa läheiset ystävät, ei rehellisiä totuuksia voi aina sanoa, ettei loukkaa heitä.
Kyllä kai ihmiset sen verran osaavat itsekin verrata ympäristöönsä ja tajuavat, ovatko oikeasti kauniita vai ei.
En sano. Keksin jotain muuta positiivista sanottavaa, kuten hieno kampaus, nätti hymy tms. Jokaisesta ihmisestä löytyy kauniita piirteitä, vaikkei kokonaisuus olisikaan mielestäni kaunis.