Voiko sairaanhoitajan työ olla tosi kivaa ja mieluista?.

Kyllä hoitoalalla on paljon hyviäkin puolia! Parhaimmillaan työ on todella antoisaa ja potilaat ihania. Työpaikkoja on tosi erilaisia ja tärkeää on löytää paikka, jossa ilmapiiri on hyvä.

olisi pelottavaa ajatella, jos suurin osa sairaanhoitajista kokisi työnsä vastenmielisenä ja epämieluisana. - Sairaanhoitajan työ on myös varmasti niitä, joissa oikeasti ja aidosti voi koeka vilpittömästi sen parhaimmillaan olevan tosi kivaa ja palkitsevaa. - Mutta vastaavasti varmasti voi joutua kokemaan monia pettymyksiä ja surullisia hetkiä, jolloin on voimaton ja kykenemätön tekemään mitään; sairaanhoitajan työssä kun voi ja saattaa näyttäytyä hyvässä ja pahassa parhaimmillaan tai pahimmillaan ihmiselon koko kirjo hyvässä ja pahassa -syntymästä -kuolemaan. 

Olin ensin sh. Sitten luin terveydenhoitajaksi. Päivätyö on mukavaa. Viikonloput vapaita. 30% asiakkaista käyttäytyy ihan asiallisesti.

Sairaanhoitajana on turhan rankkaa myös avopuolella. Sairaalassa ( olin 4 vuotta) ei jaksa muuta kuin työt tehdä. Muu elämä jää.

Hyvä puoli on yleensä hyvätyöporukka. Musta huumori kukkii.

En tiedä voiko työstä saada erityisen kivaa. Tietty negativisuus aina liittyy sairauksiin ja hoidon tarpeeseen. Mieluisaa työ toki voi olla. Tärkein tekijä tuohon on oma asenne työtä kohtaan. Siitä ei ihan hirveästi välittää että väistämättä työssä kohtaa heitä joilla on huono tai vielä huonompi päivä.

Ainakin sairaanhoitajana tekee jotain sellaista, jonka merkityksen näkee ihan oikeasti silmien edessä. Esim. Haavahoitaja näkee, että potilaan haava paranee todella paljon. Diabeteshoitaja näkee, että diabetes on saatu hänen ansiostaan hyvään tasapainoon.

Leikkaussalissa parhaimmillaan näet ja koet, miten leikkaus onnistuu suunnittellusti ja asiakkaan ongelmat poistuvat leikkauksen myötä.

Psyk. Puolella näet ihmisten henkisen paranemisen, toki voit nähdä myös lopullisia ratkaisuja valitettavasti.

Vuodeosastoilla yms näet tottakai myös potilaan kohdentumisen (tai pahentumisen) mutta kuten huomaa, on työ todella monipuolista ja antoisaa.

Olen työskennellyt psykiatrisessa sairaalassa valmistumisestani asti. Aina on ollut aivan mahtava työporukka, niin hoitajat kuin muutkin ammattiryhmät. Kaikki tukevat ja auttavat toisiaan, ja pyrkivät siihen että kaikki toimisi mahdollisimman hyvin. Säästöjen vuoksi välillä on kiirettä, mutta ei ihan niin pahaa kuin somaattisella puolella. Sairaanhoitajan työ on niin erilaista eri paikoissa, että harjoittelujen aikana on hyvä miettiä missä on hyvä ja mistä pitää. Minä löysin oman vahvuuteni hoitosuhdetyöskentelystä ja ylipäätään psykiatrisesta hoitotyöstä. Täysi vastakohta oli varmaankin leikkuri, jossa olisin pinnistellen pärjännyt mutta vihannut joka hetkeä.

On siinä paljon hyvää ja siitä voi nauttia, mutta sitä ei saa sanoa ääneen koska naisvaltaisilla aloilla työn mielekkyyttä käytetään perusteena olla maksamatta siitä asiallista palkkaa tai olla huolehtimatta työoloista.

Mulla hoidosta ja huolenpidosta hyvät kokemukset harjotteluina, oli vanhustentalo, mut sit muista ei niin positiiviset kokemukset siis nimenomaan harjotteluista... ja työpaikoistaki vanhustentalolla ollut paljon positiivista... ylipäätään työelämästä monesta paikkaa positiivisemmat kokemukset, kun koulusta, ja mediasta saa väärän käsityksen todellakin...... mediassa ei puhuta niistä asioista , mitkä esim mua itteeni mietityttää tässä alassa.

ja oon siis lähihoitaja enkä oo ollu sairaaloissa ollenkaan.

On siinä paljon hyvää ja siitä voi nauttia, mutta sitä ei saa sanoa ääneen koska naisvaltaisilla aloilla työn mielekkyyttä käytetään perusteena olla maksamatta siitä asiallista palkkaa tai olla huolehtimatta työoloista.

-siis mä oon useeltaki kuullu, etten sais olla iloinen töissä?? öööh... ku taas asiakkailta kuullut pelkkää positiivista jos oon ilosella päällä. tosi kummallista.

Ihan parasta työtä. Olen röntgenhoitaja ja tykkään päivystää. Saa tehdäpäätöksiä ja aina on kivaa töissä. Ei mitään samaa koskaan.

Voi. Itse olen töissä paikassa, jossa kaikki on pas*aa paitsi kusi ja mätä, jolla on yleisesti maine kauheimpana paikkana hoitajille ja talon sisälläkin huono maine (eli erään keskussairaalan pehmytkirran vuodeosastolla) ja työ on kivaa, mielekästä ja palkitsevaa. Hoitajakollegat huippuja ja tylsää ei ole koskaan.

Meillä on oikeasti kiire, työ on stressaavaa ja kirurgit ovat kirurgeja, eli osa mulk*uja, osa, lähinnä erikoistuvat, burnoutin partaalla horjuvia ja yhteistyö usein haastavaa, ja eritteiden kanssa todellakin pelataan koko ajan. Usein on tavalla tai toisella rankkoja potilaita, väkivaltaakin joutuu kohtaamaan. Potilaita on kevarionnettomuusteineistä satavuotiaisiin, narkit ja alkoholistit vahvasti yliedustettuina. Joku tulee muutamaksi tunniksi tarkkailuun paiseen aukaisun jälkeen, joku on kaksi kuukautta kolmen avanteen ja re-re-re-re-relaparatomian tai isojen ihosiirtojen jälkeen. Joku tulee perusterveenä ja siirtyy seuraavana päivänä saattohoitopotilaaksi ja saattohoidetaan meillä parissa päivässä hautaan. Vielä useampi lähtee kuolemantuomion kanssa. Kaikesta huolimatta todella mielekästä työtä, jossa on kivaa.

Ja me siis olemme se erikoissairaanhoidon per*läpi.

Ei kannata ainakaan säikähtää jatkuvaa hoitajiin kohdistuvaa negatiivisuutta tällä palstalla. Se tulee korkeintaan parin kirjoittajan kynästä.

Asiaan: tämä työ on ihan parasta! Itse kouluttauduin alalle vasta aikuisiällä ammattia täysin vaihtaen. Enkä ole katunut päivääkään. Työ on mielenkiintoista, mutta mikä parasta, työkaverit ne vasta mahtavia ovatkin!

Meillä (ja monessa muussa paikassa) on tosi kiva ilmapiiri. Uudet otetaan hyvin vastaan. Uutta oppii joka päivä. Tervetuloa!

Enimmäkseen se onkin juuri sitä. Tällä hetkellä on menossa trendi, että hoitoalasta ei saa puhua mitään myönteistä. Toisaalta se johtuu ihan siitä, että oikeita, olemassa olevia epäkohtia halutaan tuoda esiin. Osittain kyse on puhtaasta paljon älämölöä pitävän vähemmistön nettimetelistä. Somessa ja netissä pienikin vähemmistö voi saada aikaan illuusion suuresta enemmistöstä.

Esimerkiksi Hoitajat keskustelufoorumi on viimeisen vuoden aikana kuollut pystyyn, koska sinne on pesiytynyt muutaman äänekkään ihmisen joukko, joka torppaa kaiken keskustelun kääntämällä sen siihen, kuinka karseaa hoitotyö ja hoitotyön työyhteisöt ovat.

Omaa kokemusta, kavereiden ja työkavereiden kokemusta tämä ei vastaa. Itse työskentelen erään sairaalan varahenkilöstössä eli kierrän eri osastoja ja pääasiassa kaikissa on hyvä työilmapiiri ja työssään viihtyviä ihmisiä. Kun työtilanne on mikä on, eli varaa on valita, niin liikkuvuutta on kyllä paljon. Ihmiset vaihtavat paljon työpaikkaa elämäntilanteensa mukaan päivä- ja vuorotyön välillä ja välillä painottaen työn haastavuutta ja välillä taas esimerkiksi työmatkaa.

Ei, mutta jos on yksinkertainen tyyppi joka ei omaa kriittistä ajattelua, niin toki on monipuolinen ja antoisa työ.

Vuoden työnteon jälkeen joka ikinen päivä on samanlainen, potilas vaihtuu mutta jutut ei .

Työvuorot on mitä on, ne ei ole muuttuneet eikä muutu vaikka suosituksia on ollut 20 vuotta jo.

Hyvin kankeaa byrokraattista otimintaa jossa ei saa soveltaa mitään , yleensäkin kehitys tapahtuu hyvin hitaasti jos ollenkaan.

olin somatiikan puolella + psyk + ambulanssi , samaa p*skaa.

Nyt opiskelen teologiaa , sehän ei tähän liity kuitenkaan.