Lue keskustelun säännöt.
Jos ero tulee, jätän lapsen isälleen
15.08.2019 |
Olen tässä 8. kuulla raskaana ja parisuhteessa kaikki hyvin. Olen kuitenkin toisinaan pohtinut, mitä tekisin, jos joku päivä eroaisimme. Ihmettelen suuresti, miksi lapsen pitäisi automaattisesti jäädä minulle, koska olen nainen. Olen ajatellut, että jos ero tulee niin mies saa luvan ottaa sen lapsen asumaan luokseen ja minä sitten olen se kiva vanhempi, jolta saa taskurahaa, joka vie huvipuistoihin ja muihin kivoihin juttuihin ja jonka luo voi tulla lomia viettelemään. Isä eläköön sitä arkea sitten keskenään lapsen kanssa, maksan elarit ennemmin kuin ryhdyn yksinhuoltajaksi. Toki myös yhteishuoltajuus passaa, en aio tehdä lapsesta mitään riitakapulaa, mutten kyllä ala yksin omaa elämääni lapseen sitoa. Isä ihan yhtälailla sen lapsen halunnut niin huolehtikoon sitten, jos satutaan lapsen ollessa alaikäinen, eroamaan.
Mitä mieltä, onko jotenkin kamala ajatus, että eron sattuessa lapsi muuttaisikin isänsä luo ja siellä olisi se pääasiallinen koti?
Itse olen myös avioerolapsi ja kasvoin viettäen arkea äidin luona ja olin lomia ja viikonloppuja isäni kanssa. Mieluummin noista kahdesta roolista valitsisin sen roolin, mikä isälläni oli: näkisin lasta, kun minulla on hänelle aikaa ja hänelle jäisi kivat muistot kanssani vietetyistä jutuista. Arkea ja omia menojani en joutuisi miettimään lapsen mukaan, vaan saisin mennä ja tulla niinkuin tykkäisin.
Miten se on aina se nainen, joka siihen yh-hommaan päätyy? Selittäkää.
Kommentit (9)
Miksei yhteishuoltajuus ja viikko-viikko systeemi käy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kanssa lapset jääneet eron jälkeen isälleen ja turvallisuussyistä. Nykyinen mieheni on rikospoliisi joten on lapsille paljon turvallisempaa ja rauhallisempaa kun asuvat eri kaupungissa.
Vierailija kirjoitti:
Miksei yhteishuoltajuus ja viikko-viikko systeemi käy?
Haluaisin, että lapsella on selkeä kiinteä koti. Hänellä kuitenkin koulu, ystävät, ym. oma elämä sitten niin aika epäreilua lasta kohtaan riepotella kodista toiseen. Itse ainakin avioerolapsena koin selkeäksi, että kotini oli äidin luona, mutta isän luo sain mennä, milloin itse halusin tai yhdessä sovittiin. (Toki ollessani pieni vanhemmat sopivat sen.)
Se onkin hyvä, koska naisten uudet j.ännämiehet hyväksikäyttää lapsia, mutta miesten uudet ihanat naiset ei.
Olet oikeassa. En minäkään tajua, miksi lähihuoltajaksi yleensä päätyy äiti. Se on varmaan tämä järkyttävä äitimyytti siinä taustalla, että äiti on oikea vanhempi ja isä vaan apuvanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei yhteishuoltajuus ja viikko-viikko systeemi käy?
Haluaisin, että lapsella on selkeä kiinteä koti. Hänellä kuitenkin koulu, ystävät, ym. oma elämä sitten niin aika epäreilua lasta kohtaan riepotella kodista toiseen. Itse ainakin avioerolapsena koin selkeäksi, että kotini oli äidin luona, mutta isän luo sain mennä, milloin itse halusin tai yhdessä sovittiin. (Toki ollessani pieni vanhemmat sopivat sen.)
Muutin puolen kilometrin päähän lasten isästä, kolu ja kaverit pysyivät samoina. Helppoa, kun lapset pääsivät itse kulkemaan kahden kodin väliä. Koulu on aivan vieressä.
Eri
Älä nyt mene asioiden edelle. Voi käydä niinkin että sun on vaikea olla päivääkään erossa lapsesta. Ihan siksi kun kiinnyt ja rakastut siihen enemmän kuin nyt edes tajuat olevan mahdollista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai sitten vain annat lapsen isälleen ja maksat n. 300€ kuussa elatusmaksua.
Meillä oli asia sovittu jo siinä vaiheesa kun mietittiin perheen perustamista. Minäkin asetin perheen perustamisen ehdoksi sen että jos tulee ero niin lapset lähtevät isänsä mukaan. Toki haluan joka tapauksessa olla lasteni kanssa tekemisissa, kasvattaa heitä ja elättää heitä omalata osaltani ja isänsä kanssa yhdessä. Minulla vaan on elämässäni sellaisia minusta riippumattomia asioita että ne ovat sekä minulle että lapselle vaarallisia joten isänsä matkassa lapset ovat paremmin turvassa. Muutenkaan en pidä itseäni ollenkaan yh-tyyppisenä tai naisverkostoitujana vaan ennemminkin parisuhdeihmisenä, joten lasten kanssakin tarvitsen miehen lähelleni.