Salailen että olen varattu
Tosi monet tuntemani ihmiset luulee, että olen sinkku. En tiedä miksi, mutta jostain syystä en tunne yhtään luontevaksi sanoa, että mulla on mies. Se ei irtoa edes silleen ohimennen kun kerron vaikka jostain tekemisestä ( jos käytiin miehen kanssa jossain, sanon vain itse käyneeni). Sitten jos sattumalta törmään tuttuun kun olen mieheni kanssa jossain, esittelen hänet kyllä.
Mikä juttuhan tää on?
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
No miksi sitä pitäisi korostaa että sulla on mies?
Mä olen ollut 25 vuotta naimisissa, mutta en tuo sitä mitenkään esille. En käytä sormusta enkä puhu miehestäni töissä. Saatan itsekin sanoa esim. käyneeni reissussa kesälomalla, mutta jättää mainitsematta että miehen kanssa. En silti peittele asiaa tai valehtele jos joku kysyy että kenen kanssa. En vain koe tarvetta korostaa sitä että mullakin on mies.
No ehkä mietin tätä siksi kun tuntuu että muut aina mainitsee miehensä jossain sivulauseessa. Ehkä siitä tulee itselle ulkopuolinen olo kun en vaan koe sitä luontevaksi. Olen ehkä muutenkin hyvin asiakeskeinen ja jään siksi monissa tilanteissa (joissa puhutaan asian vierestä) ulkopuoliseksi.
Mikä tässä nyt on ongelma? Miksi halua että sitä pohditaan täällä vauvapalstalla?
En minäkään. En myöskään käytä sormusta. Keskustelin siitä aikoinaan, mutta kun hän ei alkanut käyttää, niin en minäkään. Hänestä sormus tuntuu epämukavalta. En myöskään ottanut miehen sukunimeä, kun menimme naimisiin.
No miksi sitä pitäisi korostaa että sulla on mies?
Mä olen ollut 25 vuotta naimisissa, mutta en tuo sitä mitenkään esille. En käytä sormusta enkä puhu miehestäni töissä. Saatan itsekin sanoa esim. käyneeni reissussa kesälomalla, mutta jättää mainitsematta että miehen kanssa. En silti peittele asiaa tai valehtele jos joku kysyy että kenen kanssa. En vain koe tarvetta korostaa sitä että mullakin on mies.