Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ahdistus elämästä
08.08.2019 |
Ikää 46v. Olisi opiskelupaikka yliopistoon mutta aikuinen tytär sanoi, että tuon ikäisen kannata enää opiskella. Ikävä, määräaikainen työ. Tätäkö tämä elämä nyt sitten on? Homehdut eläkeikään ankeassa työpaikassa, opiskelut nuoremmille, elämä tyhjää. Jotenkin tosi turhautunut ja uupunut olo. Kuin ei olisi oikeutta haaveilla edes mistään paremmasta.
Kommentit (13)
Kukahan sen sinun elämäsi oikein järjestäisi kun et näköjään itse pysty siitä päättämään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä tunnet ahdistusta ainoastaan siksi ettet kykene ottamaan elämääsi omiin käsiisi.
Tytär on vielä siinä iässä, että kuvittelee että elämä loppuu 40 v jälkeen.
Anna palaa, nainen! Se on sun elämäs eikä muitten, kukaan muu ei siitä parempaa tee kuin sinä itse!
No kyllähän tyttären sanaa pitää totella, eikä suinkaan elää itsensä näköistä elämää ja toteuttaa haaveitaan!
Vierailija kirjoitti:
Sä tunnet ahdistusta ainoastaan siksi ettet kykene ottamaan elämääsi omiin käsiisi.
tämä on totta. En uskalla ottaa ohjai käsiini. Teen siten kuin on soveliasta ja odotetaan tehtävän. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ongelma on myös se, ettei ole haaveita. Olo on erittäin tyhjä ja tyytymätön. ap
Nyt kasvatat selkärangan ja lopetat siitä välittämisen mitä muut sanoo. Koska olet hakenut yliopistoon, olet selvästi halunnut sinne. Ja koska olet päässyt, menet. Joo,varmasti monikin pitää naurettavana ja turhana mutta mitä väliä? Sitten taas jotkut muut ihmiset pitävät naurettavana jos jäät inhoamaasi työhön yrittämättä edes parempaa opiskellen. Koskaan ei voi miellyttää kaikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, aloita ihmeessä opiskelut! Siellä tapaat uusia ihmisiä, tod näk myös nuorempia, ja saat lisää virtaa jo tuosta elämänmuutoksesta. Opiskella voi ihan sen itsensä takia, ei siksi, että välttämättä työllistyisi alalta. Se on kumminkin avoin ovi tulevaisuuteen, kulje siitä!
Vierailija kirjoitti:
Ja ongelma on myös se, ettei ole haaveita. Olo on erittäin tyhjä ja tyytymätön. ap
Aika monella ei enää niin kauheasti haaveita iässäsi ole. Itse olen 45, ja ei mulla haaveita ole. En kuitenkaan ole onneton vaan ihan onnellinen. Riittää kaikenlainen pieni kaunis ja hyvä tavallisessa arjessa, en enää tarvi sen suurempia haaveita. Niinhän se vähän menee, että nuorena rakennetaan sitä ulkoista elämää, toteutetaan haaveita puolisosta, perheestä, urasta, mökistä, mutta jossain vaiheessa alkaa luopumisen kausi jossa pitäisi keskittyä enemmän sisäiseen elämäänsä, tai muuten tulee tyhjyyden tunne ja suru.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, taidat olla masentunut. Tunnistan nuo ajattelumallit.
Kannattaa lähteä opiskelemaan, muutos tekee hyvää etenkin tuossa tilanteessa. Itse olen 35-vuotias ja opiskelut alkaa syksyllä, en koe olevani liian vanha nyt enkä kymmenen vuoden jälkeenkään, jos pitäisi vielä kerran alaa vaihtaa. Etenkin vanhempana on tärkeää kouluttautua jos on vaikea löytää oman alan töitä tai saa vain määräaikaisuuksia :) Pääasia että voisi elää mielekästä elämää ja tehdä sellaista työtä mikä on ihan kivaa, sitä kun joutuu tekemään melkein hautaan saakka nykyään. Tsemppiä sulle syksyyn!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, taidat olla masentunut. Tunnistan nuo ajattelumallit.
kyllä, syön mielialalääkkeitä mutta eivät näytä auttavan. Perusrääpimisellä päivät sujuvat, muuten tyhjää.
Alue: Aihe vapaa
up