Lue keskustelun säännöt.
Helppo ero Emilia Vuorisalmella
07.08.2019 |
Pääsi lapsuudenkotiin odottamaan että oman omistuskodin remppa valmistuu. Toisilla elämä on kyllä niin helppoa.
Kommentit (21)
Kyllä nyt käy niin kateeksi taas. Voi nääs nääs nääs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppo? Normaalit ihmiset tukee aikuisia lapsiaan tiukan paikan tullen.
Minkälainen sen olisi pitänyt olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rikkaille kaikki on helppoa.
Onko?
Vierailija kirjoitti:
Helppo? Normaalit ihmiset tukee aikuisia lapsiaan tiukan paikan tullen.
Näin. Minäkin olen asunut vanhempieni luona puolisen vuotta aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rikkaille kaikki on helppoa.
Sä sekotat nyt rikkauden ja rakkauden.
Täh? Vanhemmat eivät saisi auttaa aikuista lasta?
Kun erosin riitaisissa merkeissä eksän kanssa, hän jäi kiinni pettämisestä kiinni todella törkeästi, niin eka osoite minne menin lasten kanssa oli vanhempieni luokse. Olin 3 alle 9v kanssa 2kk vanhempieni nurkissa, että shokin jälkeen sain elämän taas kuosiin. Uusi asunto, käytännön asiat, toipuminen järkytyksestä.
Kiitollinen olen vanhemmilleni, että meillä on hyvät välit. Btw tällä hetkellä vanhempien nurkissa majailee veljeni perhe joka on putkiremppaa paossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli ehkä juttu lehdessä otsikoitu väärin, kun oli asunnoton ja vaatteet kerrlarissa otsikko, jutulta odotti siis pahempaa tilannetta kuin se, että valitsee laattoja ja pintamateriaaleja uuteen asuntoon odotellessaan muuttoa lapsuudenkodissa.
Enemmän minua ihmetyttää tämän pariskunnan pikaero, jonka syyksi mainittiin lapsi liian pian uuteen suhteeseen.
Kyllä minä saisin mennä vanhemmilleni ja he meille, jos tarve tulisi. Mikä ihmeen ajatus on, että perhe ei saisi auttaa toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä menisin mieluummin vuokralle, kuin vanhempien nurkkiin. Ihan kamala ajatus vaikkei vanhemmissa siis mitään vikaa olekaan. En vaan osaa kuvitella itseäni aikuisena asumassa lapsuudenkodissa.
Minä olin lasteni kanssa vanhempieni asunnossa pari kk putkirempan ajan. Asunto ja huoneeni oli lapsuudenkotini. Ikää minulla oli 45 v tuolloin.
Oli muuten terapeuttista. Se, mikä minun lapsissa ärsytti isääni ja miten hän suuttui ja mitä sitten tapahtui. Takaumat tuli mieleeni. Tuon halvempaa terapiaa ei saa mistään. Suosittelen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei edes ole enää vanhempia joiden nurkkiin mennä piiloon pahaa maailmaa. Muistelen toki lämmöllä niitä lapsuuden kesiä, mutta ne ajat on lopullisesti ohitse, ja nykyisin täytyy pärjätä yksin. Onneksi on rahulia, sijoituksia ja neuvokas mieli niin pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Täh? Vanhemmat eivät saisi auttaa aikuista lasta?
Kun erosin riitaisissa merkeissä eksän kanssa, hän jäi kiinni pettämisestä kiinni todella törkeästi, niin eka osoite minne menin lasten kanssa oli vanhempieni luokse. Olin 3 alle 9v kanssa 2kk vanhempieni nurkissa, että shokin jälkeen
Vierailija kirjoitti:
Täh? Vanhemmat eivät saisi auttaa aikuista lasta?
Kun erosin riitaisissa merkeissä eksän kanssa, hän jäi kiinni pettämisestä kiinni todella törkeästi, niin eka osoite minne menin lasten kanssa oli vanhempieni luokse. Olin 3 alle 9v kanssa 2kk vanhempieni nurkissa, että shokin jälkeen sain elämän taas kuosiin. Uusi asunto, käytännön asiat, toipuminen järkytyksestä.
Kiitollinen olen vanhemmilleni, että meillä on hyvät välit. Btw tällä hetkellä vanhempien nurkissa majailee veljeni perhe joka on putkiremppaa paossa.
Logiikka nyt hoi, kuka on väittänyt ettei saisi? Mutta kaikillapa ei vain auta. Minulla osoite oli turvakoti, vanhempien kotiin ei ollut menemistä. Jäin siten myös lapsen kanssa asunnottomaksi, eli väkivaltainen mies jäi vanhaan kotiin asumaan. Vuokra-asunnon lopulta saatuamme sitten alkoikin vuosien vaino ja kiusa miehen taholta, joka jatkuu yhä.
En kuitenkaan itkenyt somessa, että onpa mulla rankkaa. Olisin toki voinut, mutten halunnut. Käytin kaiken energiani selviytymiseen. Kyllähän tuon lukeminen vähän itseä hymähdyttää. Mutta kyllähän ihmiset postaa someen kaikenlaista. Ja kyllä niitä oikeasti rankkoja juttuja sattuu rikkaillekin. Kuten sekin Tanskan rikkain mies menetti kolme lastansa pommi-iskussa Sri Lankassa. Ei rikkaus sitä estänyt. Että en osia vaihtaisi kuitenkaan, en tämänkään naisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minä menisin mieluummin vuokralle, kuin vanhempien nurkkiin. Ihan kamala ajatus vaikkei vanhemmissa siis mitään vikaa olekaan. En vaan osaa kuvitella itseäni aikuisena asumassa lapsuudenkodissa.
Kelpaavatko sinulle kuitenkin yhteiskunnan tuet? Oikeat aikuisethan tienaavat rahansa itse.
Elä nyt, eihän tuo helppoo ole, kun vaatteet on jossain kellarissa, eikä oo ees autoo mut silti joutuu ajelee tuhansia kilometrejä Ikeaan ja Bauhaussiin, koska uuteen kämppään on valittava lattiat ja kaakelit ja kaikkee. Varmaa kuule hankala tolla veneellä niihin ajella.
Miksi se ihanuus ei sitte riittänyt.
Taitaa Emilia lta loppua se
rakkaushömpöferonomiini- puhe. Kunnes löytää uuden..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh? Vanhemmat eivät saisi auttaa aikuista lasta?
Kun erosin riitaisissa merkeissä eksän kanssa, hän jäi kiinni pettämisestä kiinni todella törkeästi, niin eka osoite minne menin lasten kanssa oli vanhempieni luokse. Olin 3 alle 9v kanssa 2kk vanhempieni nurkissa, että shokin jälkeen
Vierailija kirjoitti:
Täh? Vanhemmat eivät saisi auttaa aikuista lasta?
Kun erosin riitaisissa merkeissä eksän kanssa, hän jäi kiinni pettämisestä kiinni todella törkeästi, niin eka osoite minne menin lasten kanssa oli vanhempieni luokse. Olin 3 alle 9v kanssa 2kk vanhempieni nurkissa, että shokin jälkeen sain elämän taas kuosiin. Uusi asunto, käytännön asiat, toipuminen järkytyksestä.
Kiitollinen olen vanhemmilleni, että meillä on hyvät välit. Btw tällä hetkellä vanhempien nurkissa majailee veljeni perhe joka on putkiremppaa paossa.
Logiikka nyt hoi, kuka on väittänyt ettei saisi? Mutta kaikillapa ei vain auta. Minulla osoite oli turvakoti, vanhempien kotiin ei ollut menemistä. Jäin siten myös lapsen kanssa asunnottomaksi, eli väkivaltainen mies jäi vanhaan kotiin asumaan. Vuokra-asunnon lopulta saatuamme sitten alkoikin vuosien vaino ja kiusa miehen taholta, joka jatkuu yhä.
En kuitenkaan itkenyt somessa, että onpa mulla rankkaa. Olisin toki voinut, mutten halunnut. Käytin kaiken energiani selviytymiseen. Kyllähän tuon lukeminen vähän itseä hymähdyttää. Mutta kyllähän ihmiset postaa someen kaikenlaista. Ja kyllä niitä oikeasti rankkoja juttuja sattuu rikkaillekin. Kuten sekin Tanskan rikkain mies menetti kolme lastansa pommi-iskussa Sri Lankassa. Ei rikkaus sitä estänyt. Että en osia vaihtaisi kuitenkaan, en tämänkään naisen kanssa.
Uskon että aivan kaikki on helpompaa rikkaana, esim jos läheinen kuolee niin ei tarvitse surun lisäksi miettiä että millä maksaa laina/vuokra ja mistä saa itselle ja lapsille ruokaa vai saako, voi ostaa itselle terapiaa ja kotiapua jne. Vaikka vastoinkäymiset itsessään tuntuu yhtä pahoilta kuin köyhästäkin, niin muu stressi on vähäisempää. Ei joudu suremisen lisäksi kodittomaksi tai huumeluolan naapuriröttelöön.
Keskenkasvuinenhan se on kaikin puolin.