Lue keskustelun säännöt.
Miksi koulun aloittamisesta tehty niin iso juttu nykyisin?
07.08.2019 |
Meillä on aloittava ekaluokkalainen, ja hämmennyksellä olen seurannut tätä koulunaloitusproggista eskarista asti.
Lapsi on tällä hetkellä aivan kierroksilla, eikä ihmekään kun koulua on pedattu eskarissa ja viskarissa niin että varmasti pienempikin ymmärtää että vähintäänkin vuosisadan murroksesta tässä on kyse.
Muistelisin että omassa lapsuudessani näin isoa numeroa ei tehty: tuli eskari, käytiin moikkaamassa rehtoria joku ilta koululla, sitten mentiin kouluun.
Vanhempien saattaminenkaan ei minusta ollut tapana, tosin rauhallisessa taajamassa lapset oppivat liikkumaan itsenäisesti varsin aikaisin.
Koulun alku oli hauska mutta ihan tavallinen asia, ei esimerkiksi häirinnyt yöunia toisin kuin lapsella nyt.
Mikä järki tässä hiivatin showssa oikein on? Eikö parempi opetus olisi että muutokset ovat ihan tavallaisi, elämään kuuluvia juttuja?
Kommentit (20)
Koulu, lapset ja koko maailma on muuttunut tässä 30 vuoden aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsillehan ylipedataan nykyisin kaikki valmiiksi, tarvitsevat nämä sitä tai eivät. Paapomisella ei ole enää mitään rajaa.
Minä aloitin koulun 1982, ja kyllä meillä vanhemmat / vanhempi tuli ekana päivänä luokkaan asti. Eli ei ole mikään viime vuosien juttu tämä kouluun saattaminen.
https://yle.fi/uutiset/3-10910799
Kouluun meneviltä ei vaadita enää samoja taitoja kuin ennen
Maailma muuttuu.
Jaa, no ei meidän lapselle mitään showta oltu järjestetty eskarin puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin ekalle luokalle vuonna 1973. Oli se iso juttu silloinkin ja olin aivan intopiukkana. Oli uudet kouluvaatteet ja tietysti tärkeät koululaukku (silloin ei käytetty reppuja) ja penaali. Kaikilla oli joko äiti, isä tai mummo mukana luokassa, josta he aika pian häipyivät. Yhden itkuisen pojan äiti oli kai melkein koko päivän - joka nyt ei kolmea tuntia kauemmin tainnut edes kestää.
Vierailija kirjoitti:
Erikoista tuollainen. Itse kun aikanaan menin kouluun, olin ollut kotona hoidossa siihen asti. Mulle oli kyllä äiti kertonut mikä se koulu on mutta ei siitä sen isompaa numeroa tehty. Itse yksikseni kipittelin alle kilometrin koulumatkani koululle ekana päivänä eikä sieläl kyllä monen muunkaan vanhempia ollut. Jollain ujommilla, itkuisilla lapsilla oli äiti mukana.
Tässä on varmaan paikkakuntakohtaisia eroja. Aloitin koulun 80-luvulla ja kaikilla oli joku saattamassa, myös oman lapseni aloittaessa muutamia vuosia sitten liki kaikila oli äiti tai isä mukana, monella jopa molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitin koulun 1963. Koululla käytiin ilmoittautumassa ennakkoon. Äitini - itse saman koulun opettaja - saattoi minut luokkaan ja viipyi vähän aikaa. Toisena päivänä menin jo yksin. Siitä se lähti ilman sen kummempia vouhotuksia.
Nykyisin nyt kaikesta tehdään iso juttu. Hyvässä ja pahassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä aloitin koulun 1982, ja kyllä meillä vanhemmat / vanhempi tuli ekana päivänä luokkaan asti. Eli ei ole mikään viime vuosien juttu tämä kouluun saattaminen.
Ja minä aloitin koulun 1977. Äiti oli saattamassa ekana aamuna kouluun ja niin oli monen muunkin vanhempi. Ja ihan todella rauhallisella alueella asuttiin, koulumatkakaan ei sisältänyt mitään vilkkaan tien ylityksiä.
Aloitin koulun -99. En muista saatettiinko muita missä määrin, mutta minut saatettiin koulun portin ulkopuolelle ja äidin voimin. Ei siitä sen kummempaa numeroa tehty. Ei olisi tullut kuuloonkaan että luokkaan asti, se olisi ollut outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän ne lapset tajua vaatia mitään, eikä vanhemmat ostaa kaikkea turhaa, jos tätä ei mainosteta ja tuputeta joka tuutista parin kuukauden ajan. Mitä siitä nyt tulisi, jos lapset vaan menisi kouluun ihan samoilla vaatteilla ja varusteilla, jotka niillä oli olemassa?
Niin on, koko viikon ollut juttua aamutv.ssä molemmilla kanavilla.
Aiheita ei ole?
Kyllä nyt mahtaa kaikki mennä hyvin. Vai meneekö kuten ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kuljin 70-luvulla jo eskariin yksin, kyllä sitä matkaa muutama kerta treenattiin, mutta koko vuoden kuljin yksin. Ja tämä oli kaupungissa, ja matkalla oli yksi ihan isommankin tien ylitys. En ainakaan muista, että kouluunkaan olisi saatettu. Samoin itse haahuilin iltapäiväkerhoonkin koulusta. Matkaa oli n. kilometri kaikkiin noihin kolmeen, ja tarha ja koulu olivat eri paikossa.
Kyllä se eka koulupäivä oli jännittävä. Lapsena kun ei paljoa aineellista saanut niin koulurepun/kassin osto oli ihmeellinen asia. Koulureitti oli tullut pienellä paikkakunnalla hinkattua jo kun kävelemään oppi eli tuttua oli kulmakunta koulun lähellä. Mutta ei siitä mitään erityistä numeroa tehty ja koulunkäynti oli pakollista ja jotenkin luonnollista. Nöyrää koulussakäyntiä, ei myöhästelty ja elettiin tunnilla kurissa ja nuhteessa. Jos joku oli levoton niin joutui ulos luokasta tai jälkkäriin. Eipä siinä ollut sen ihmeempää.
Koulun jälkeen lähdettiin ulkoleikkeihin ja leikittiin iltaan asti joko omassa pihassa, metsässä, luokkakavereiden luona tai vaikkapa koulun kentällä tai muilla kentillä paikkakunnalla. Sitten harrastettiin mitä kukakin harrasti niin koulupäivän jälkeen itse lähdin usein hevostallille parinkymmenen kilometrin päähän linja-autolla ja iltamyöhällä sieltä pois. Viikonloput vietin tallilla.
Eipä mistään tehty tuolloin sen isompaa numeroa. Liikkua sai vapaasti ulkona ja tallilla ja elämä oli tasapainoista ja onnellista.
Aloitin koulun 1973 ja vanhemmat saattoivat silloin lapset kouluun
Vierailija kirjoitti:
Koulu, lapset ja koko maailma on muuttunut tässä 30 vuoden aikana.
Niin koska me aikuiset teemme niin.
Ja kaikki muutos ei ole aina hyvästä.
Itse myös mietin tätä, että onko kovinkin yleist että vanhemmat menevät eka päivänä luokkaan tai esikouluun mukaan? Meillä lapsi sanoi heti koulun portilla, että hän pärjää kyllä eikä häntä tarvitse saattaa. Saatoin silti, kun muutkin vanhemmat tekivät niin, vaikka olisi lapsi pärjännyt itsekin. Mutta kyllä moni 7 v. osaa jo toimia itsenäisesti. Mietin vain, että mistä tällainen curlingvanhemmuus kumpuaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista tuollainen. Itse kun aikanaan menin kouluun, olin ollut kotona hoidossa siihen asti. Mulle oli kyllä äiti kertonut mikä se koulu on mutta ei siitä sen isompaa numeroa tehty. Itse yksikseni kipittelin alle kilometrin koulumatkani koululle ekana päivänä eikä sieläl kyllä monen muunkaan vanhempia ollut. Jollain ujommilla, itkuisilla lapsilla oli äiti mukana.
Tässä on varmaan paikkakuntakohtaisia eroja. Aloitin koulun 80-luvulla ja kaikilla oli joku saattamassa, myös oman lapseni aloittaessa muutamia vuosia sitten liki kaikila oli äiti tai isä mukana, monella jopa molemmat.
Juuri näin.
Erikoista tuollainen. Itse kun aikanaan menin kouluun, olin ollut kotona hoidossa siihen asti. Mulle oli kyllä äiti kertonut mikä se koulu on mutta ei siitä sen isompaa numeroa tehty. Itse yksikseni kipittelin alle kilometrin koulumatkani koululle ekana päivänä eikä sieläl kyllä monen muunkaan vanhempia ollut. Jollain ujommilla, itkuisilla lapsilla oli äiti mukana.