Kenelle kuuluu vainajan valokuvat? Kuvaajalleko?
Olen ottanut meidän perheen valokuvat lapsesta saakka. Äitini osti filmit ja maksoi kehityksen ja kuvat ovat olleet äidilläni albumeissa eli kuvat käytännössä äidin omaisuutta. Sisko tahtoisi kuvat itselleen kuten minäkin. Onko minulla niihin etuoikeus kun ne kerta olen kuvannut? Molemmat siis halutaan ne alkuperäiset eikä mitään skannattuja digiversioita.
Kommentit (34)
Vainajan valokuvaaminen on mielestäni irvokasta.
Kaikki kuvat on aina kuvaajan omaisuutta.
Ne leikataan saksilla puoliksi ja saatte puolikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kuvat on aina kuvaajan omaisuutta.
Eivät todellakaan ole. Aivan kuten maalatut taulutkaan eivät ole maalarin omaisuutta, jos hän on antanut tai myynyt ne pois.
Vierailija kirjoitti:
Vainajan valokuvaaminen on mielestäni irvokasta.
Se oli trendikästä aikoina, jolloin valokuvat olivat harvinaisia ja kalliita. Saaton se yksi kuva omaisesta.
Jos vainaja on varastanut kuvat kuvaajalta niin ne on hyvä palauttaa. Jos ne ovat laillisesti ostettu tai annettu vainajalle, silloin ne kuuluvat kuolinpesälle.
Jos äiti on vielä elossa ja voimissaan, hän voi laatia testamentin jossa määrää kelle mikäkin kuva annetaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kuvat on aina kuvaajan omaisuutta.
Kuvaajalla on aina tekijänoikeus ottamaansa kuvaan (Tekijänoikeuslaki 1§).
Kuvasta valmistetun yksittäiskappaleen omistuoikeus (ja päätösvalta sen käytöstä) on eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vainajan valokuvaaminen on mielestäni irvokasta.
Ei todellakaan ole. Minulla on monta kuvaa vanhemmistani arkussa. Enkä luopuisi niistä ikinä. Miksi kuollutta ei saisi kuvata? En ymmärrä. Joku tabu taas tämäkin.
Sairasta haluta ja katsella vainajasta otettuja valokuvia. Tottakai ymmärrän hautajaiset, jossa se ruumis on jo arkussa... se vaan, että itse en haluaisi enkä pystyisi katselemaan vainajan naamaa valokuvassa. Sairasta touhua... nyt eletään vuotta 2019, ei vuotta 1919.
Vierailija kirjoitti:
Jos vainaja on varastanut kuvat kuvaajalta niin ne on hyvä palauttaa. Jos ne ovat laillisesti ostettu tai annettu vainajalle, silloin ne kuuluvat kuolinpesälle.
Jos äiti on vielä elossa ja voimissaan, hän voi laatia testamentin jossa määrää kelle mikäkin kuva annetaan.
Luepa aloitus uudestaan.
Missä kohti aloituksessa puhuttiin kuolleen kuvaamisesta? Ihme vastauksia taas.
Miksei ne kopiot kelpaa jommalle kummalle. Jos vie valokuvausliikkeeseen kopioitavaksi niin saa varmaan hyvälaatuiset.
Vierailija kirjoitti:
Vainajan valokuvaaminen on mielestäni irvokasta.
Liittyy aloitukseen miten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vainajan valokuvaaminen on mielestäni irvokasta.
Ei todellakaan ole. Minulla on monta kuvaa vanhemmistani arkussa. Enkä luopuisi niistä ikinä. Miksi kuollutta ei saisi kuvata? En ymmärrä. Joku tabu taas tämäkin.
Ei, minusta se vaan on irvokasta. En ole vielä tavannut vainajaa, joka näyttäisi läheskään yhtä hyvältä kuin eläessään otetuissa valokuvissa tai muistoissa. Kuollut on aina vähintäänkin kuolleen näköinen ja kuolintavasta riippuen voi olla aika hurjassakin kunnossa. Jos ei kärsi vakavista muistisairauksista, niin kyllä läheisten poismenon varmaan muistaa ilman valokuvadokumentaatiotakin.
Hankkikaa asianajaja ratkomaan asia.
Se saa jolla kalliimpi ja parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vainajan valokuvaaminen on mielestäni irvokasta.
Ei todellakaan ole. Minulla on monta kuvaa vanhemmistani arkussa. Enkä luopuisi niistä ikinä. Miksi kuollutta ei saisi kuvata? En ymmärrä. Joku tabu taas tämäkin.
Ei, minusta se vaan on irvokasta. En ole vielä tavannut vainajaa, joka näyttäisi läheskään yhtä hyvältä kuin eläessään otetuissa valokuvissa tai muistoissa. Kuollut on aina vähintäänkin kuolleen näköinen ja kuolintavasta riippuen voi olla aika hurjassakin kunnossa. Jos ei kärsi vakavista muistisairauksista, niin kyllä läheisten poismenon varmaan muistaa ilman valokuvadokumentaatiotakin.
Vainajanko pitää näyttää hyvältä kuvissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vainajan valokuvaaminen on mielestäni irvokasta.
Ei todellakaan ole. Minulla on monta kuvaa vanhemmistani arkussa. Enkä luopuisi niistä ikinä. Miksi kuollutta ei saisi kuvata? En ymmärrä. Joku tabu taas tämäkin.
Ei, minusta se vaan on irvokasta. En ole vielä tavannut vainajaa, joka näyttäisi läheskään yhtä hyvältä kuin eläessään otetuissa valokuvissa tai muistoissa. Kuollut on aina vähintäänkin kuolleen näköinen ja kuolintavasta riippuen voi olla aika hurjassakin kunnossa. Jos ei kärsi vakavista muistisairauksista, niin kyllä läheisten poismenon varmaan muistaa ilman valokuvadokumentaatiotakin.
Tässä mielenkiintoista juttua aiheesta. Ennen yleinen tapa, meilläkin päin.
https://www.thevintagenews.com/2018/07/03/post-mortem-photos/
Moni laittaa kuvan someen kuolleesta lapsestaan arkussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vainajan valokuvaaminen on mielestäni irvokasta.
Ei todellakaan ole. Minulla on monta kuvaa vanhemmistani arkussa. Enkä luopuisi niistä ikinä. Miksi kuollutta ei saisi kuvata? En ymmärrä. Joku tabu taas tämäkin.
Ei, minusta se vaan on irvokasta. En ole vielä tavannut vainajaa, joka näyttäisi läheskään yhtä hyvältä kuin eläessään otetuissa valokuvissa tai muistoissa. Kuollut on aina vähintäänkin kuolleen näköinen ja kuolintavasta riippuen voi olla aika hurjassakin kunnossa. Jos ei kärsi vakavista muistisairauksista, niin kyllä läheisten poismenon varmaan muistaa ilman valokuvadokumentaatiotakin.
Vainajanko pitää näyttää hyvältä kuvissa?
Mielummin katselen läheistäni hyvännäköisenä, sellaisena kuin tämä eläessään oikeasti oli ja hänet muistan, kuin mätänevää kalmoa vammaruhjeineen ja ruumiinavaushaavoineen. Mutta se nyt vaan on oma mielipiteeni, että vainajakuva on irvokas. Jokainen tyylillään. Joidenkin mielestä kuolemassa on jotain romanttista, olkoon niin.
Perillisille ne kuuluu jos ovat olleet vainajan omaisuutta eikä vain lainassa. Eli siskolle myös.
"Tytöt, jaetaan se."