Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tämä on ihan kauheaa kun lapset kasvaa ja menee omia menojaan
03.08.2019 |
Niin paljon on jäänyt tekemättä. Työt ja kotityöt ja harrastukset vieneet aikaa. Erityisesti ne työt. Ehdotin kesäkuussa, että lähdetään perheen kesken Lintsille. Tytär 14 v. mulkaisi ja sanoi, että hän ei ainakaan haluu. Myönnettäköön, että minä olen ollut aina innokkain Lintsillä, esim. vuoristorataa 5 kertaa viime kesän käynnillä. Tytär viihtyy muutenkin enimmäkseen yksin tai kavereiden kanssa. Shoppailemaan ja sushia syömään lähtee vielä äidin kanssa, mutta muutoin turha ehdotella mitään. Poikaa 16 v. (täyttää juuri 17) ei paljon kotona edes näy. Kaverin luona maalla viihtyy, missä korjailevat mopoja ja ajelevat mönkijöillä ja kesällä vesiskootterin kanssa pyörivät. Liikuntaharrastus taas vie talvella arkena ja viikonloppuna aikaa. Kun kuvioissa pyöri keväällä yksi tyttö, silloin poika pyörähti kotona lähinnä syömässä ja nukkumassa.
Monet tuttavat ja sukulaiset sanovat, että nauti nyt, kun on sitä omaa aikaa. Omalla ajallahan minä lähinnä teen kotitöitä, kannan ruokaa kaupasta, kokkaan tai marjastan tai käyn kuntosalilla/uimassa/jumpassa. Ei se kovin hohdokasta ole. En kokisi minkäänlaista ahdistusta, vaikka joutuisinkin lähtemään lasten kanssa kirjastoon/Suomenlinnaan/huvipuistoon/risteilylle, mutta kun ei nuo halua. Tänä kesänä on yhdessä koko perheenä käyty yksissä häissä ja viikon lomalla etelässä. Siellä etelässäkin nuo teinit lähinnä puuhailivat omiaan, mutta ainakin nähtiin aamiaisella ja illallisella ja tyttären kanssa kierrettiin shoppailemassa.
Vähän haikealtahan tämä luopuminen tuntuu. Niin paljon jäi hauskaa tekemättä. Jos nyt eläisin viimeiset 5 vuotta, vähentäisin töitä, palkkaisin siivoojan ja menisin enemmän kaikkialle lasten kanssa yhdessä. En vastaisi, että ei voida lähteä Särkänniemeen tai Serenaan, kun pitää siivota koti tai mennä mummolaan. En tekisi 9-tuntisia työpäiviä muutaman kympin ylityökorvauksen toivossa. Mitä niilläkin ylityökorvauksilla on ostettu? Jotain turhuuksia, kuten IPhoneja lapsille tai uusin pleikka tai tabletti. Enemmän elämyksiä, vähemmän kalliita turhuuksia, niin tekisin nyt.
Kommentit (44)
14-vuotiaalla ei kyllä pitäisi olla mitään "omia menoja" ainakaan niin paljon, että se haittaa perheaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko sä oikeasti sanonut, ettei voida mennä Särkkään koska pitää siivota? Mitä hittoa?
Teillähän kuulostaa kaikki olevan hyvin. Lapsilla on kavereita ja he ovat itsenäistymässä kuten pitääkin.
Mutta itselläkin on ollut saman suuntaisia tunteita. Unissa lapseni on usein vielä pieni, ei vielä murrosikäinen. Todellisuudessa hän on aikuinen. Mutta kun aamulla herään tuollaisesta unesta, on vähän aikaa ikävä sitä pientä lasta, joka hän oli, ja niitä juttuja, joita teimme yhdessä ja joita hän keksi ja kertoi. Mutta niin elämä vaan menee.
Vierailija kirjoitti:
Teillähän kuulostaa kaikki olevan hyvin. Lapsilla on kavereita ja he ovat itsenäistymässä kuten pitääkin.
Mutta itselläkin on ollut saman suuntaisia tunteita. Unissa lapseni on usein vielä pieni, ei vielä murrosikäinen. Todellisuudessa hän on aikuinen. Mutta kun aamulla herään tuollaisesta unesta, on vähän aikaa ikävä sitä pientä lasta, joka hän oli, ja niitä juttuja, joita teimme yhdessä ja joita hän keksi ja kertoi. Mutta niin elämä vaan menee.
Tulkaa nyt joku vela äkkiä tänne kertomaan että tuotakaan murhetta ei ole kun ei ole lapsia koskaan tehnyt!!! Menee pian ohi hyvä tilaisuus!!!
Vierailija kirjoitti:
14-vuotiaalla ei kyllä pitäisi olla mitään "omia menoja" ainakaan niin paljon, että se haittaa perheaikaa.
Kyllä tuon ikäiselle omat kaverit ja menot ovat jo tosi tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on sentään tytär, joka varmaan sitten perheellisenä haluaa olla teillä taas kun lastenlapsia ja vielä mummola. Pojat eivät lähde äidin kanssa mihinkään. Jos saa vielä sellaisen miniän, joka ei anna pojan pitää edes yhteyttä kotiinsa. Meillä miniät kuitenkin tykkäävät olla viikonloppuisin ja juhlapyhinä. Onneksi minulla on siskoja ja serkkuja. Ystäviä on mutta heidän miehensä ovat hyvin raskasmielisiä ja ilottomia. Ainoa mikä heitä kiinnostaa on ryypiskely. Näitä juoppoperheitä välttelen, se tarttuu. Meillä sisaruksilla oli niin pirteä äiti, jolle sai aina mennä kuin kotiinsa, kun hän kuoli 90-vuotiaana menetimme ihan tärkeän lapsuden kodin keskustasta. Sisko asuu lähellä, mutta joudumme tapaamaan aina muualla, sillä hänen ei-kantis miehensä on vanhemmiten alkanut vihaamaan ihmisiä, on kai masentunut. Syksyllä aion satsata uusiin naispuolisiin ystäviin. Mieheni haluaa olla vain minun kanssa , mutta minä kaipaisin nasellista rupatteluseuraa. Bestikseni asuu USA.ssa.
No mutta kyllähän ne lapset on nauttineet pleikoistaan ja iPhoneistaan, joten työtunneista on turha tuntea syyllisyyttä. Tuo kyllä särähti korvaan, että olet siivoamisen takia jättänyt kivoja reissuja välistä. Oikeasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitte käydä sellaisen tukiperhe kurssin ja ottaa lapsia kerran kuukaudessa kylään, niin pääset vielä puuhaamaan kaikkea kivaa lasten kanssa. En mä teiniä pakottaisi lähtemään enää mihinkään huvipuistoon tai muuhun, jos ei halua. Kuuluu niin tuohon ikään ja monesti se yhteinen tekeminen alkaa kiinnostaa sitten kun tuo murkkuilu on ohi, varsinkin silloin kun opiskelee ja huomaa kuinka kaikki maksaa, niin on kiva vaikka käydä yhdessä vanhempien kanssa syömässä tai jossain kesäloma reissussa....
Niinpä.
Ok, mieli muutenkin matalalla muista syistä, mutta olen tänäänkin itkenyt katsellessani koiranpentukuvia, haluaisin jotain mitä hoivata ja jonka viereen käpertyä ja se jokin voisi olla syötävän suloinen chowchow kermanvaaleana tai oranssinpunaisena. Lapseni ovat 15v ja pian 18v eikä minua enää tarvita, paitsi tietty pyykkäämiseen, kokkaamiseen, rahahanaksi jne.
Ikävä monen-ja kaikenlaista, ei vain sitä aikaa kun olivat pieniä, ja mahdolliset huoletkin sellaisia, poenhan myös valtavaa maailmantuskaa ja tulevaisuuden"pelkoa" heidän puolesta/vuokseen.
😢 😟
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korjaus; nuorempi siis 16v eikä 15v.
~10~
Vierailija kirjoitti:
Jos tuollainen tuntuu sinusta kamalalta, niin voit mennä omien vanhempiesi kanssa Linnanmäelle. Sinähän olet heidän lapsensa, joka lähti pois. Eikö kiinnosta? No sitten tiedät mitä omat lapsesi ajattelevat.
Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että lähtisin omien vanhempieni kanssa. Äitini saatoin hautaan 1,5 vuotta sitten keskellä kovimpia pakkasia. Äitini oli ihana ja seurallinen ihminen. Isäni elää, sairastaa mm. keuhkoahtaumatautia ja sydämen vajaatoimintaa. Hänenkin kanssaan mielelläni lähtisin, mutta hän ei halua hengitysletkuinensa ja lisähappinensa poistua asunnostaan. Sääli sisänsä tuo neljän seinän sisälle koteloituminen, mutta ymmärrän miestä, joka joskus oli urheileva (joskin kova tupakkamies) ja joka ei ollut kenenkään toisen autettavana.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala tukiperheeksi jonkun yksinhuoltajan perheelle? Olen itse yh ja mun lapsi on kerran kuussa tukiperheessä, jossa on jo isot lapset. Sillä tavalla se perhe saa vielä nauttia pienen lapsen seurasta, vaikka omia lapsia ei enää tule. Ja minä saan levähtää kerran kuussa. Tukiperheistä on pulaa.
Palautui mieleen jotain oman ainokaiseni teini-iästä. Tyttö oli n 14 - 15v, kun tuli vaihe, jossa ei halunnut tulla nähdyksi äidin seurassa. Siinä sitten mentiin autolle eri aikaan tai jos muuta kävelyä, niin hän kulki muutaman metrin erillään. Alkoi myös ostaa omat vaatteensa itse, kävi ensin katselemassa kaupoissa, sitten pyysi rahan ja kävi ostoksilla. Olihan näitä, mutta mukava aikuinen hänestä kasvoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä. Ja tarina jatkuu siten, että laitat toivosi sitten lastenlapsiin tulevaisuudessa. Eipä onnistu, koska he ovat lastesi ja miniöidesi/vävyjesi lapsia. Sinun ei katsota kuuluvan perheeseen, vaan saat joskus kutsun tulla kylään vieraana. Näin kävi minulle. Toivon parempaa sinulle, että osaat olla uuden sukupolven mieliksi, ettei sinua hylätä.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä.
Ok, mieli muutenkin matalalla muista syistä, mutta olen tänäänkin itkenyt katsellessani koiranpentukuvia, haluaisin jotain mitä hoivata ja jonka viereen käpertyä ja se jokin voisi olla syötävän suloinen chowchow kermanvaaleana tai oranssinpunaisena. Lapseni ovat 15v ja pian 18v eikä minua enää tarvita, paitsi tietty pyykkäämiseen, kokkaamiseen, rahahanaksi jne.
Ikävä monen-ja kaikenlaista, ei vain sitä aikaa kun olivat pieniä, ja mahdolliset huoletkin sellaisia, poenhan myös valtavaa maailmantuskaa ja tulevaisuuden"pelkoa" heidän puolesta/vuokseen.😢 😟
Elätkö vain lastesi kautta? Olet heille olemassa vain pyykkäämistä, kokkaamista ja rahan antamista varten? Missä itsekunnioitus ja oma elämä?
Täällä myös eka kesä että molemmat nuoret haluavat mennä kavereiden kanssa rannalle, huvipuistoon, yökylään, ostarille. Kyllä siinä tuli tyhjä olo että mitäs mä sitten teen.
Varsinkin kun en vielä 15 vuotiastakaan halua yöksi jättää yksin, saati pikkusiskoaan. Niin että ei miehen kanssa mitään suurempaa olla voitu tehdä, konserteissa ollan käyty ja päiväseltään mökillä.
Ihan normaalia haikeutta.
Vierailija kirjoitti:
No mutta kyllähän ne lapset on nauttineet pleikoistaan ja iPhoneistaan, joten työtunneista on turha tuntea syyllisyyttä. Tuo kyllä särähti korvaan, että olet siivoamisen takia jättänyt kivoja reissuja välistä. Oikeasti?
Kyllä, ihan oikeasti niinkin on tapahtunut. Muistan erään heinäkuun 5-6 vuotta sitten. Olin suunnilleen ainoa vakkari töissä ja hyvä työkaveri oli murtanut jalkansa. Lapset pyysivät joka päivä, että mennään Särkänniemeen, milloin mennään, mutta minä olin joka arkipäivä toimistossa klo 9-17/18 tai jopa klo 19 asti. Kun tulin perjantaina töistä, mies oli lähtenyt kalastamaan Tenojoelle ystävänsä kanssa. Kyseessä oli monen vuoden ajan suunniteltu reissu, enkä ole hänelle siitä katkera. Mutta pointti siis se, että olin ihan poikki, kämppä oli hävityksen kauhistus ja myönnän ärhennelleeni lapsille, että ei voida mihinkään Särkänniemeen lähteä, koska jonkun täällä on pakko siivota. Muita tapauksia ei ole jäänyt mieleen, mutta voi hyvin olla, että olen useammankin kerran priorisoinut perussiivouksen tai ikkunanpesun tai saunan pesun tai mattojen pesun tai vastaavan kodinhoidon lasten toiveiden edelle.
-ap
www.hs.fi/mielipide/art-2000006193050.html
Tänään Hesarissa oli hauska juttu. Liippaa läheltä ap:tä tulevaisuudessa. Tsemppiä <3.
Alue: Aihe vapaa
Jos tuollainen tuntuu sinusta kamalalta, niin voit mennä omien vanhempiesi kanssa Linnanmäelle. Sinähän olet heidän lapsensa, joka lähti pois. Eikö kiinnosta? No sitten tiedät mitä omat lapsesi ajattelevat.