Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tämä on ihan kauheaa kun lapset kasvaa ja menee omia menojaan
03.08.2019 |
Niin paljon on jäänyt tekemättä. Työt ja kotityöt ja harrastukset vieneet aikaa. Erityisesti ne työt. Ehdotin kesäkuussa, että lähdetään perheen kesken Lintsille. Tytär 14 v. mulkaisi ja sanoi, että hän ei ainakaan haluu. Myönnettäköön, että minä olen ollut aina innokkain Lintsillä, esim. vuoristorataa 5 kertaa viime kesän käynnillä. Tytär viihtyy muutenkin enimmäkseen yksin tai kavereiden kanssa. Shoppailemaan ja sushia syömään lähtee vielä äidin kanssa, mutta muutoin turha ehdotella mitään. Poikaa 16 v. (täyttää juuri 17) ei paljon kotona edes näy. Kaverin luona maalla viihtyy, missä korjailevat mopoja ja ajelevat mönkijöillä ja kesällä vesiskootterin kanssa pyörivät. Liikuntaharrastus taas vie talvella arkena ja viikonloppuna aikaa. Kun kuvioissa pyöri keväällä yksi tyttö, silloin poika pyörähti kotona lähinnä syömässä ja nukkumassa.
Monet tuttavat ja sukulaiset sanovat, että nauti nyt, kun on sitä omaa aikaa. Omalla ajallahan minä lähinnä teen kotitöitä, kannan ruokaa kaupasta, kokkaan tai marjastan tai käyn kuntosalilla/uimassa/jumpassa. Ei se kovin hohdokasta ole. En kokisi minkäänlaista ahdistusta, vaikka joutuisinkin lähtemään lasten kanssa kirjastoon/Suomenlinnaan/huvipuistoon/risteilylle, mutta kun ei nuo halua. Tänä kesänä on yhdessä koko perheenä käyty yksissä häissä ja viikon lomalla etelässä. Siellä etelässäkin nuo teinit lähinnä puuhailivat omiaan, mutta ainakin nähtiin aamiaisella ja illallisella ja tyttären kanssa kierrettiin shoppailemassa.
Vähän haikealtahan tämä luopuminen tuntuu. Niin paljon jäi hauskaa tekemättä. Jos nyt eläisin viimeiset 5 vuotta, vähentäisin töitä, palkkaisin siivoojan ja menisin enemmän kaikkialle lasten kanssa yhdessä. En vastaisi, että ei voida lähteä Särkänniemeen tai Serenaan, kun pitää siivota koti tai mennä mummolaan. En tekisi 9-tuntisia työpäiviä muutaman kympin ylityökorvauksen toivossa. Mitä niilläkin ylityökorvauksilla on ostettu? Jotain turhuuksia, kuten IPhoneja lapsille tai uusin pleikka tai tabletti. Enemmän elämyksiä, vähemmän kalliita turhuuksia, niin tekisin nyt.
Kommentit (44)
Minä olen todella rakastanut pikkulapsi-koululaisvaihetta, jopa siinä määrin että tein 3 lasta 5 vuoden ikäeroilla. Joten tämä lasten kanssa touhuaminen on todella kestänyt. On hyvin haikeata kun se alkaa olla ohi mutta kyllä minusta myös helpottavaa ja vapauttavaa. Muistelen sitä varmasti elämäni parhaana aikana (samana aikana on tapahtunut paljon muutakin hyvää) mutta samalla tiedän, että 3 lasta oli minulle ehdoton maksimi. Ja jossain vaiheessahan se lasten tekeminen on lopetettava joka tapauksessa :D Ja ei mulla ole ongelmia keksiä omaa tekemistä. Aion kokeilla kirjoittaa romaanin, osallistua ilmastoliikkeeseen, treenata...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on sentään tytär, joka varmaan sitten perheellisenä haluaa olla teillä taas kun lastenlapsia ja vielä mummola. Pojat eivät lähde äidin kanssa mihinkään. Jos saa vielä sellaisen miniän, joka ei anna pojan pitää edes yhteyttä kotiinsa. Meillä miniät kuitenkin tykkäävät olla viikonloppuisin ja juhlapyhinä. Onneksi minulla on siskoja ja serkkuja. Ystäviä on mutta heidän miehensä ovat hyvin raskasmielisiä ja ilottomia. Ainoa mikä heitä kiinnostaa on ryypiskely. Näitä juoppoperheitä välttelen, se tarttuu. Meillä sisaruksilla oli niin pirteä äiti, jolle sai aina mennä kuin kotiinsa, kun hän kuoli 90-vuotiaana menetimme ihan tärkeän lapsuden kodin keskustasta. Sisko asuu lähellä, mutta joudumme tapaamaan aina muualla, sillä hänen ei-kantis miehensä on vanhemmiten alkanut vihaamaan ihmisiä, on kai masentunut. Syksyllä aion satsata uusiin naispuolisiin ystäviin. Mieheni haluaa olla vain minun kanssa , mutta minä kaipaisin nasellista rupatteluseuraa. Bestikseni asuu USA.ssa.
Juuri olin tulossa sanomaan, että älä vain AP ala nyt kuvittelemaan missään nimessä, että lapsenlapset ovat uusi mahdollisuus. Eivät ole. Juna meni jo, ja nyt pitää sietää luopumisen tuska. Lapsenlapset eivät korvaa niitä omia pieniä lapsia, he kiertävät Linnanmäet ym. sitten keskenään. Eikä ne lapset palaa äidin helmoihin kun saavat omia lapsia, vaan lasten aikuistuessa heihin pitää luoda uusi tasavertainen suhde, jotta voidaan olla tekemisissä ja nauttia toisten seurasta.
Kaikilla äideillä ja isillä jää kipuja vanhemmuudestaan. Lapsen murrosikä on se hetki, jolloin niitä aletaan viimeistään käsittelemään. Sinulla se kipu on ajankäyttö, jollain toisella oma hermostuminen lapsille ja kolmannella vuonna xxxx annettu tukkapölly. Niin se vain menee, että kaikilla jää kaduttavaa ja on haikeaa ja tuskallista kun ei voi ottaa uusintaa. Mutta älä missään nimessä kuvittele, että uusinnan paikka tulee. Mummon rooli on aivan eri kuin äidin rooli ja aikuisen lapsen vanhemmuus ei ole vanhemmuutta sanan perimmäisessä merkityksessä. Aikuisen lapsen vanhemmuus on sukulaisuutta ja parhaimmillaan hyvää ystävyyttä. Jos kuvittelet että voit olla vielä "äiti" kuten ennen olit, niin pilaat välit lapsiisi.
En voisi ajatella mitään tukilapsia. Teinit myös aiheuttaa huolta ja ongelmia.
Olisi ihan kauheaa jos pitäisi teini hakea jostain kun on kännissä ja täällä olisi jotain tukilapsia.
Näin ei ole käynyt mutta varauduttava siihen on että näin voi käydä tai jotain muuta.
Eikä mies suostuisi, omia lapsia vaan rakastaa.
Pitää olla erittäin tasapainoinen koti että voisi ottaa vieraita lapsia kotiinsa.
Harmi ap, että susta tuntuu tuolta! Itse salaa (ja en niin salaa) odotan aikaa kun lapset menevät omia menojaan. Meillä on kaksi lasta reilu 5v ikäerolla.
Me ollaan puuhattu aina ihan tajuttoman paljon yhdessä ja tehty vähän töitä. Ei sekään mitään auvoa ole, koska meillä on perusnegatiivinen esikoinen, joka löytää kaikesta tekemisestä paskaa :D Minun kanssa ei tehty lapsena mitään, joten olen halunnut sitten että meillä on toisin. Harmi vaan, että tuo yksi ei näytä ikinä ilahtuvan ja nauttivan mistään. No, tehdän silti. Hyvää tekee kun taas kesä loppuu.
Älä surkuttele, lapsilla on ollut varmasti hyvä ja turvallinen lapsuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on sentään tytär, joka varmaan sitten perheellisenä haluaa olla teillä taas kun lastenlapsia ja vielä mummola. Pojat eivät lähde äidin kanssa mihinkään. Jos saa vielä sellaisen miniän, joka ei anna pojan pitää edes yhteyttä kotiinsa. Meillä miniät kuitenkin tykkäävät olla viikonloppuisin ja juhlapyhinä. Onneksi minulla on siskoja ja serkkuja. Ystäviä on mutta heidän miehensä ovat hyvin raskasmielisiä ja ilottomia. Ainoa mikä heitä kiinnostaa on ryypiskely. Näitä juoppoperheitä välttelen, se tarttuu. Meillä sisaruksilla oli niin pirteä äiti, jolle sai aina mennä kuin kotiinsa, kun hän kuoli 90-vuotiaana menetimme ihan tärkeän lapsuden kodin keskustasta. Sisko asuu lähellä, mutta joudumme tapaamaan aina muualla, sillä hänen ei-kantis miehensä on vanhemmiten alkanut vihaamaan ihmisiä, on kai masentunut. Syksyllä aion satsata uusiin naispuolisiin ystäviin. Mieheni haluaa olla vain minun kanssa , mutta minä kaipaisin nasellista rupatteluseuraa. Bestikseni asuu USA.ssa.
Juuri olin tulossa sanomaan, että älä vain AP ala nyt kuvittelemaan missään nimessä, että lapsenlapset ovat uusi mahdollisuus. Eivät ole. Juna meni jo, ja nyt pitää sietää luopumisen tuska. Lapsenlapset eivät korvaa niitä omia pieniä lapsia, he kiertävät Linnanmäet ym. sitten keskenään. Eikä ne lapset palaa äidin helmoihin kun saavat omia lapsia, vaan lasten aikuistuessa heihin pitää luoda uusi tasavertainen suhde, jotta voidaan olla tekemisissä ja nauttia toisten seurasta.
Kaikilla äideillä ja isillä jää kipuja vanhemmuudestaan. Lapsen murrosikä on se hetki, jolloin niitä aletaan viimeistään käsittelemään. Sinulla se kipu on ajankäyttö, jollain toisella oma hermostuminen lapsille ja kolmannella vuonna xxxx annettu tukkapölly. Niin se vain menee, että kaikilla jää kaduttavaa ja on haikeaa ja tuskallista kun ei voi ottaa uusintaa. Mutta älä missään nimessä kuvittele, että uusinnan paikka tulee. Mummon rooli on aivan eri kuin äidin rooli ja aikuisen lapsen vanhemmuus ei ole vanhemmuutta sanan perimmäisessä merkityksessä. Aikuisen lapsen vanhemmuus on sukulaisuutta ja parhaimmillaan hyvää ystävyyttä. Jos kuvittelet että voit olla vielä "äiti" kuten ennen olit, niin pilaat välit lapsiisi.
Saamarin totuuden torvi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se haikeata kun lapset kasvaa mutta teinitkin ovat ihania. Mukava huomata kuinka fiksuja nuoria heistä on tullut.
Niin me ollaan erilaisia. Mulla on kolme lasta ja alkavat kaikki olla sen ikäisiä, että minua tarvitaan vähenemässä määrin. Rakastan lapsiani paljon, mutta olen myös hyvin helpottunut, mun ei tarvitse enää seisoi leikkipuistossa eikä muutenkaan olla koko ajan valmiudessa. Ihanaa, että nuorillakin on paljon kavereita ja omia menoja.
Toki pelkään myös kaikenlaista heidän tulevaisuudesta, mutta yritän olla niin ettei nuoret sitä huomaa. En voisi kuvitellakaan koiranpentuja hoivaavani tai ryhtyväni tukiperheeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pojat 15 ja 17 vuotta. Ei mitään yhteistä koska nuo ei halua. Varsinkin kuopus karttaa suorastaan meitä vanhempia.
Olen hauska ja huumorintaju hyvä.
Kuopus saa muuttaa 20v. omaan kotiin että saa olla rauhassa meistä.Olisi edes jotain pientä yhteistä tekemistä. Se leffakin riittäisi tai joku pikku juttu.
Surettaa.
Harmi. Oma 18-vuotias poikani viettää mielellään kanssani aikaa, mm. retkiä tehden.
Olemme käyneet perheenä ja kahdestaan festareilla jne.
Vierailija kirjoitti:
Ootko sä oikeasti sanonut, ettei voida mennä Särkkään koska pitää siivota? Mitä hittoa?
Oletko sinä ollut koskaan lasten kanssa missään tekemisissä? Lapset pyytävät tänään huvipuistoon, huomenna hoplopiin, ylihuomenna vesipuistoon.
Ei kukaan ihminen maailmassa voi olla juosta lasten toiveiden mukaan. Joskus on pakko siivota. Joskus on pakko mennä töihin. Joskus on pakko jättää menemättä Linnanmäelle, koska ei riitä rahat. Meillä niin on käynyt usein, koska lapsia on 3. Jokainen haluaa eri menoihin. Eipä riitä rahat juosta vesi-huvi-sisähuviouistoissa joka viikonloppu. Turha siitä on kenenkään tuntea syyllisyyttä, jos elää normaalia arkea. Normaaleissa kodeissa myös siivotaan, haravoidaan, leikataan nurmikkoa tai rempataan keittiötä eikä hypitä lasten toiveiden mukaan joka viikonloppu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on erinomainen tilaisuus hankkia oma persoona!
No huh.. mä ainakin odotan aikaa, kun lapset alkavat kulkea omia teitään. Meillä nyt 16v tyttö ja kohta 13v poika. Edelleen viihtyvät kotona ja haluavat mieluiten meidän vanhempien kanssa kulkea ja viettää aikaa. Voin rehellisesti sanoa, että kaiken ajan ja tukemme olemme me vanhemmat antaneet lapsillemme. Mieheltä jää mökkiremontit aika vähiin, kun ei halua tuhlata perheen yhteistä aikaa tekemällä mökille terassia. Sinänsä todella hyvä ja lapset arvostavat ehkä joskus vielä heille annettua aikaa. Mutta se terassikin olisi aika kiva, rahaa ei ole vain palkata ulkopuolista tekijää.
Juuri juteltiin miehen kanssa, että ehkä n. seitsemän vuoden päästä voidaan lähteä kahdestaan jonnekin ihanalle lomalle ja parhaimmassa tapauksessa nostaa malja sille, että ollaan saatu lapset kasvatettua kunnialla ja lähetettyä heidät maailmalle pärjäämään omilla siivillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No huh.. mä ainakin odotan aikaa, kun lapset alkavat kulkea omia teitään. Meillä nyt 16v tyttö ja kohta 13v poika. Edelleen viihtyvät kotona ja haluavat mieluiten meidän vanhempien kanssa kulkea ja viettää aikaa. Voin rehellisesti sanoa, että kaiken ajan ja tukemme olemme me vanhemmat antaneet lapsillemme. Mieheltä jää mökkiremontit aika vähiin, kun ei halua tuhlata perheen yhteistä aikaa tekemällä mökille terassia. Sinänsä todella hyvä ja lapset arvostavat ehkä joskus vielä heille annettua aikaa. Mutta se terassikin olisi aika kiva, rahaa ei ole vain palkata ulkopuolista tekijää.
Juuri juteltiin miehen kanssa, että ehkä n. seitsemän vuoden päästä voidaan lähteä kahdestaan jonnekin ihanalle lomalle ja parhaimmassa tapauksessa nostaa malja sille, että ollaan saatu lapset kasvatettua kunnialla ja lähetettyä heidät maailmalle pärjäämään omilla siivillään.
Niin ja sitten kun se mökkiremppa on valmis ja kuherteluloma pidetty, jää jäljelle tyhjää. Been there, done that. Oli vähän ylimitoitetut odotukset tuolle ”omalle vapaudelle”. Arki siinäkin koittaa. Ennenkuin huomaatkaan, alat odottaa poikaasi armeijan harmaista edes silloin tällöin lomille kotiin kertomaan sotatarinoita ja syömään mamman lihapullia ja muusia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huh.. mä ainakin odotan aikaa, kun lapset alkavat kulkea omia teitään. Meillä nyt 16v tyttö ja kohta 13v poika. Edelleen viihtyvät kotona ja haluavat mieluiten meidän vanhempien kanssa kulkea ja viettää aikaa. Voin rehellisesti sanoa, että kaiken ajan ja tukemme olemme me vanhemmat antaneet lapsillemme. Mieheltä jää mökkiremontit aika vähiin, kun ei halua tuhlata perheen yhteistä aikaa tekemällä mökille terassia. Sinänsä todella hyvä ja lapset arvostavat ehkä joskus vielä heille annettua aikaa. Mutta se terassikin olisi aika kiva, rahaa ei ole vain palkata ulkopuolista tekijää.
Juuri juteltiin miehen kanssa, että ehkä n. seitsemän vuoden päästä voidaan lähteä kahdestaan jonnekin ihanalle lomalle ja parhaimmassa tapauksessa nostaa malja sille, että ollaan saatu lapset kasvatettua kunnialla ja lähetettyä heidät maailmalle pärjäämään omilla siivillään.
Niin ja sitten kun se mökkiremppa on valmis ja kuherteluloma pidetty, jää jäljelle tyhjää. Been there, done that. Oli vähän ylimitoitetut odotukset tuolle ”omalle vapaudelle”. Arki siinäkin koittaa. Ennenkuin huomaatkaan, alat odottaa poikaasi armeijan harmaista edes silloin tällöin lomille kotiin kertomaan sotatarinoita ja syömään mamman lihapullia ja muusia.
En ole tuo edellinen, mutta ei mulla ainakaan ole mitään sitä vastaan, että mulla on myös tyhjää aikaa, jolloin ei ole tekemistä. Voin tehdä mitä haluan, tai olla tekemättä mitään. Kuulostaa ihan hyvältä, kun on kuitenkin saanut elää pikkulapsiaikaa n. 15 vuotta. Vaihtelu virkistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No huh.. mä ainakin odotan aikaa, kun lapset alkavat kulkea omia teitään. Meillä nyt 16v tyttö ja kohta 13v poika. Edelleen viihtyvät kotona ja haluavat mieluiten meidän vanhempien kanssa kulkea ja viettää aikaa. Voin rehellisesti sanoa, että kaiken ajan ja tukemme olemme me vanhemmat antaneet lapsillemme. Mieheltä jää mökkiremontit aika vähiin, kun ei halua tuhlata perheen yhteistä aikaa tekemällä mökille terassia. Sinänsä todella hyvä ja lapset arvostavat ehkä joskus vielä heille annettua aikaa. Mutta se terassikin olisi aika kiva, rahaa ei ole vain palkata ulkopuolista tekijää.
Juuri juteltiin miehen kanssa, että ehkä n. seitsemän vuoden päästä voidaan lähteä kahdestaan jonnekin ihanalle lomalle ja parhaimmassa tapauksessa nostaa malja sille, että ollaan saatu lapset kasvatettua kunnialla ja lähetettyä heidät maailmalle pärjäämään omilla siivillään.
Terassin teko on yhteistä aikaa, kun lapset otetaan mukaan. Poikamme oli oikein ylpeä, kun sai opetella ja auttaa.
Työn jälkeen voidaan syödä, saunoa ja rentoutua yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huh.. mä ainakin odotan aikaa, kun lapset alkavat kulkea omia teitään. Meillä nyt 16v tyttö ja kohta 13v poika. Edelleen viihtyvät kotona ja haluavat mieluiten meidän vanhempien kanssa kulkea ja viettää aikaa. Voin rehellisesti sanoa, että kaiken ajan ja tukemme olemme me vanhemmat antaneet lapsillemme. Mieheltä jää mökkiremontit aika vähiin, kun ei halua tuhlata perheen yhteistä aikaa tekemällä mökille terassia. Sinänsä todella hyvä ja lapset arvostavat ehkä joskus vielä heille annettua aikaa. Mutta se terassikin olisi aika kiva, rahaa ei ole vain palkata ulkopuolista tekijää.
Juuri juteltiin miehen kanssa, että ehkä n. seitsemän vuoden päästä voidaan lähteä kahdestaan jonnekin ihanalle lomalle ja parhaimmassa tapauksessa nostaa malja sille, että ollaan saatu lapset kasvatettua kunnialla ja lähetettyä heidät maailmalle pärjäämään omilla siivillään.
Niin ja sitten kun se mökkiremppa on valmis ja kuherteluloma pidetty, jää jäljelle tyhjää. Been there, done that. Oli vähän ylimitoitetut odotukset tuolle ”omalle vapaudelle”. Arki siinäkin koittaa. Ennenkuin huomaatkaan, alat odottaa poikaasi armeijan harmaista edes silloin tällöin lomille kotiin kertomaan sotatarinoita ja syömään mamman lihapullia ja muusia.
En ole tuo edellinen, mutta ei mulla ainakaan ole mitään sitä vastaan, että mulla on myös tyhjää aikaa, jolloin ei ole tekemistä. Voin tehdä mitä haluan, tai olla tekemättä mitään. Kuulostaa ihan hyvältä, kun on kuitenkin saanut elää pikkulapsiaikaa n. 15 vuotta. Vaihtelu virkistää.
Ymmärsin äsken, että vuoden päästä olen *ensimmäistä kertaa* aikuisena täysin vapaa kesälomallani. Poikamme on todennäköisesti armeijassa ja tytär elää 10 vuotta vanhempana omaa elämäänsä.
Viimeiset 5 vuotta ovat olleet osaltani jopa rankempaa puurtamista kuin joskus ennen. Tunnelin pää näkyy sittenkin!
Alussa se oma aika onkin ihanaa, pidemmän päälle ei.
En teininä itsekkään ollut vanhempien kanssa. En sitä ajatellut että pitäisi olla. Oli muita juttuja.
Niille helpompaa joilla paljon kavereita ja omia menoja.
Mun harrastukset kotona ja keksittävä jotain muuta.
Monella taas työ kuormittaa ja kotityöt niin ei ole aikaa miettiä ettei teineistä ole seuraa.
Teinitkin on erilaisia ja toiset viihtyy vähän vanhempien kanssa.
Muistan kun oltiin lomalla niin laitoin kaverin kuuntelemaan isäni juttuja. Sehän tykkäsi.
Olen siis se jolla 15 ja 17 v. pojat.
Kerran teini soitti mulle ja sanoin että kiva kun muistat joskus äitiäsi.
Soitti vessasta että tuo paperia.
Hädän tullen apu kelpaa ja silloin kun euroja tarvitaan.
Onhan teinit nokkelia niin niiden juttuja olisi kiva kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on sentään tytär, joka varmaan sitten perheellisenä haluaa olla teillä taas kun lastenlapsia ja vielä mummola. Pojat eivät lähde äidin kanssa mihinkään. Jos saa vielä sellaisen miniän, joka ei anna pojan pitää edes yhteyttä kotiinsa. Meillä miniät kuitenkin tykkäävät olla viikonloppuisin ja juhlapyhinä. Onneksi minulla on siskoja ja serkkuja. Ystäviä on mutta heidän miehensä ovat hyvin raskasmielisiä ja ilottomia. Ainoa mikä heitä kiinnostaa on ryypiskely. Näitä juoppoperheitä välttelen, se tarttuu. Meillä sisaruksilla oli niin pirteä äiti, jolle sai aina mennä kuin kotiinsa, kun hän kuoli 90-vuotiaana menetimme ihan tärkeän lapsuden kodin keskustasta. Sisko asuu lähellä, mutta joudumme tapaamaan aina muualla, sillä hänen ei-kantis miehensä on vanhemmiten alkanut vihaamaan ihmisiä, on kai masentunut. Syksyllä aion satsata uusiin naispuolisiin ystäviin. Mieheni haluaa olla vain minun kanssa , mutta minä kaipaisin nasellista rupatteluseuraa. Bestikseni asuu USA.ssa.
Juuri olin tulossa sanomaan, että älä vain AP ala nyt kuvittelemaan missään nimessä, että lapsenlapset ovat uusi mahdollisuus. Eivät ole. Juna meni jo, ja nyt pitää sietää luopumisen tuska. Lapsenlapset eivät korvaa niitä omia pieniä lapsia, he kiertävät Linnanmäet ym. sitten keskenään. Eikä ne lapset palaa äidin helmoihin kun saavat omia lapsia, vaan lasten aikuistuessa heihin pitää luoda uusi tasavertainen suhde, jotta voidaan olla tekemisissä ja nauttia toisten seurasta.
Kaikilla äideillä ja isillä jää kipuja vanhemmuudestaan. Lapsen murrosikä on se hetki, jolloin niitä aletaan viimeistään käsittelemään. Sinulla se kipu on ajankäyttö, jollain toisella oma hermostuminen lapsille ja kolmannella vuonna xxxx annettu tukkapölly. Niin se vain menee, että kaikilla jää kaduttavaa ja on haikeaa ja tuskallista kun ei voi ottaa uusintaa. Mutta älä missään nimessä kuvittele, että uusinnan paikka tulee. Mummon rooli on aivan eri kuin äidin rooli ja aikuisen lapsen vanhemmuus ei ole vanhemmuutta sanan perimmäisessä merkityksessä. Aikuisen lapsen vanhemmuus on sukulaisuutta ja parhaimmillaan hyvää ystävyyttä. Jos kuvittelet että voit olla vielä "äiti" kuten ennen olit, niin pilaat välit lapsiisi.
Miksi olit juuri tulossa sanomaan, ettei kannata odottaa mitään lapsenlapsista ja mummoudesta? Miten moinen asia voi tulla edes mieleen, jos ap:n lapset ovat 14 ja 16? Aika epätodennäköistä, että he olisivat lähivuosina saamassa lapsia. Ehkä eivät edes 20 vuoden päästä tai 30 vuoden päästä.
Vierailija kirjoitti:
14-vuotiaalla ei kyllä pitäisi olla mitään "omia menoja" ainakaan niin paljon, että se haittaa perheaikaa.
Pitää olla omia menoja ja on normaalia, että niitä on. Jos 14-vuotias nysvää kaiken vapaa-aikansa kotona ja vanhempiensa kanssa, jotain on pielessä. Eikö ole kavereita, onko yksinäinen? Eikö jaksa harrastaa mitään, onko uupunut? Eikö uskalla poistua kotoa, onko pelkotiloja? Työkaverin tytär vetäytyi tuossa iässä kotiin. Pitkällisten selvittelyjen ja psykologikäyntien jälkeen taustalta paljastui sosiaalisten tilanteiden pelko ja muitakin fobioita sekä pakkoneuroosi.
Väsynyt yh kirjoitti:
Ala tukiperheeksi jonkun yksinhuoltajan perheelle? Olen itse yh ja mun lapsi on kerran kuussa tukiperheessä, jossa on jo isot lapset. Sillä tavalla se perhe saa vielä nauttia pienen lapsen seurasta, vaikka omia lapsia ei enää tule. Ja minä saan levähtää kerran kuussa. Tukiperheistä on pulaa.
Se olisi varmaan 14- ja 16-vuotiaille ”iloinen ylläri”, kun omaan kotiin pamahtaisi yhdeksi viikonlopuksi kuussa tukilapsia. Jotain villejä 4-8-vuotiaita ehkäpä sotkemaan kaikki paikat ja tunkemaan teinien huoneisiin. Parhaassa tapauksessa ap:lla on nyt kaikki makuuhuoneet jo käytössä, joten tukilapsille pitäisi jomman kumman teineistä luovuttaa oma huoneensa nukkumiseen. Voin vain kuvitella sitä huutomyrskyä.
Alue: Aihe vapaa
Pojat 15 ja 17 vuotta. Ei mitään yhteistä koska nuo ei halua. Varsinkin kuopus karttaa suorastaan meitä vanhempia.
Olen hauska ja huumorintaju hyvä.
Kuopus saa muuttaa 20v. omaan kotiin että saa olla rauhassa meistä.
Olisi edes jotain pientä yhteistä tekemistä. Se leffakin riittäisi tai joku pikku juttu.
Surettaa.