Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko ketään uskovaista tai uskovaisia?
03.08.2019 |
Mitä mieltä olet heistä? Ottaisitko tuntemaasi uskovaiseen yhteyttä jos Jumala alkaisi kiinnostaa?
Kommentit (16)
Tunnen, itseni. Olen aika tavallinen ihminen, tosin aika introvertti ja estynyt. Päivä päivältä pyrin seuraamaan Jeesusta enemmän ja enemmän sekä toimimaan rakastavasti muita ihmisiä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen useammankin. Vanhoillislestadiolaisia 2, muslimeja 8, ortodekseja 3, katolilaisia 4, wiccoja 3, suomenuskoisia itseni lisäksi 2, luterilaisia kymmeniä. Lisäksi useita eri elämänkatsomuksia kuten buddhalaisia. Jos jokin heidän uskonnoistaan alkaisi kiinnostaa enemmän kuin omani, tietenkin kyselisin heiltä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen useammankin. Vanhoillislestadiolaisia 2, muslimeja 8, ortodekseja 3, katolilaisia 4, wiccoja 3, suomenuskoisia itseni lisäksi 2, luterilaisia kymmeniä. Lisäksi useita eri elämänkatsomuksia kuten buddhalaisia. Jos jokin heidän uskonnoistaan alkaisi kiinnostaa enemmän kuin omani, tietenkin kyselisin heiltä enemmän.
Ai niin ja tunnen 2 jehovantodistajaa, yhden mormoonin ja 3 helluntaista.
Mikä lasketaan uskovaiseksi? Jos se lasketaan, että sinänsä uskoo Jumalan olemassaoloon niin tunnen mm. itseni. Se ei kuitenkaan juuri näy arjessani tai varsinkaan ulkopuolisille.
Tunnen paljon uskovia, kymmeniä vähintään. Itse olen luterilainen uskova kristitty. Uskoni on aika pehmeää/haaleaa verrattuna tuntemieni vapaiden suuntien uskovaisiin.
Joskus olen miettinyt olisiko minusta esim. palavaksi helluntailaiseksi. Että kävisi uskovien upotuskasteelle, alkaisin erottautua maailmasta ja elää yhä enemmän herralle, tehdä evankeliointireissuja ja todistaa uskosta Jeesukseen kaikille mahdollisille kun tilaisuus koittaa. Luopua maallisesta musiikista, illanvietoista työporukalla viinilasin tai siiderituopin äärellä, luopua maailmallisista tv-ohjelmista jne. Omistautua Jeesukselle. Heittäyttyä uskon varaan. Luottaa siihen että Jumala huolehtii. Olen kokenut etten kuitenkaan pysty esim. helluntailaisuuteen, ainakaan vielä. Uskon kuitenkin Jeesukseen, haluan kohdella muita kauniisti ja vältän selkeää syntiä (10 käskyä jne). Olen paljonkin puhunut uskosta esim. hellarikaverini kanssa, mutta ahdistun kyllä niin vahvasta uskovaisuudesta, en pystyisi ainakaan vielä siihen itse.
Ja siis uskispiireissä luterilaisuus on tosiaan "vain lurerilaisuutta", jotain uskovaisuuden ja tavallisen maailman ihmisen väliltä. Mutta se on kuitenkin ainakin vielä se mun juttu. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen paljon uskovia, kymmeniä vähintään. Itse olen luterilainen uskova kristitty. Uskoni on aika pehmeää/haaleaa verrattuna tuntemieni vapaiden suuntien uskovaisiin.
Joskus olen miettinyt olisiko minusta esim. palavaksi helluntailaiseksi. Että kävisi uskovien upotuskasteelle, alkaisin erottautua maailmasta ja elää yhä enemmän herralle, tehdä evankeliointireissuja ja todistaa uskosta Jeesukseen kaikille mahdollisille kun tilaisuus koittaa. Luopua maallisesta musiikista, illanvietoista työporukalla viinilasin tai siiderituopin äärellä, luopua maailmallisista tv-ohjelmista jne. Omistautua Jeesukselle. Heittäyttyä uskon varaan. Luottaa siihen että Jumala huolehtii. Olen kokenut etten kuitenkaan pysty esim. helluntailaisuuteen, ainakaan vielä. Uskon kuitenkin Jeesukseen, haluan kohdella muita kauniisti ja vältän selkeää syntiä (10 käskyä jne). Olen paljonkin puhunut uskosta esim. hellarikaverini kanssa, mutta ahdistun kyllä niin vahvasta uskovaisuudesta, en pystyisi ainakaan vielä siihen itse.
Ja siis uskispiireissä luterilaisuus on tosiaan "vain lurerilaisuutta", jotain uskovaisuuden ja tavallisen maailman ihmisen väliltä. Mutta se on kuitenkin ainakin vielä se mun juttu. :)
Kirjoitit juuri minusta :). Mutta sillä erolla, että nuo ajatukset palavasta uskovaisuudesta olen jo hylännyt. Meni 35 vuotta elämästä, kun tajusin, ettei minun tarvitse. Saan olla vapaa moisesta ajatuksesta, kelpaan Jumalalle tälläisenä. Vuosia yritin, kun ajattelin että uskovaisuuteen kuuluisi sellainen, mutta aina kun menin mukaan tilaisuuksiin, ahdistuin ja muutuin kireäksi. Toisinaan tuntui, että tukehdun siihen pas kaan mitä joissain paikoissa kristillisyyden nimissä jauhettiin.
Tylsä perusluterilaisuus on minun juttuni. Rauhansatamani.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen paljon uskovia, kymmeniä vähintään. Itse olen luterilainen uskova kristitty. Uskoni on aika pehmeää/haaleaa verrattuna tuntemieni vapaiden suuntien uskovaisiin.
Joskus olen miettinyt olisiko minusta esim. palavaksi helluntailaiseksi. Että kävisi uskovien upotuskasteelle, alkaisin erottautua maailmasta ja elää yhä enemmän herralle, tehdä evankeliointireissuja ja todistaa uskosta Jeesukseen kaikille mahdollisille kun tilaisuus koittaa. Luopua maallisesta musiikista, illanvietoista työporukalla viinilasin tai siiderituopin äärellä, luopua maailmallisista tv-ohjelmista jne. Omistautua Jeesukselle. Heittäyttyä uskon varaan. Luottaa siihen että Jumala huolehtii. Olen kokenut etten kuitenkaan pysty esim. helluntailaisuuteen, ainakaan vielä. Uskon kuitenkin Jeesukseen, haluan kohdella muita kauniisti ja vältän selkeää syntiä (10 käskyä jne). Olen paljonkin puhunut uskosta esim. hellarikaverini kanssa, mutta ahdistun kyllä niin vahvasta uskovaisuudesta, en pystyisi ainakaan vielä siihen itse.
Ja siis uskispiireissä luterilaisuus on tosiaan "vain lurerilaisuutta", jotain uskovaisuuden ja tavallisen maailman ihmisen väliltä. Mutta se on kuitenkin ainakin vielä se mun juttu. :)
Olen helluntailainen enkä nyt ihan tunnistanut tästä itseäni tai useimpia muitakaan seurakuntaani kuuluvia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen paljon uskovia, kymmeniä vähintään. Itse olen luterilainen uskova kristitty. Uskoni on aika pehmeää/haaleaa verrattuna tuntemieni vapaiden suuntien uskovaisiin.
Joskus olen miettinyt olisiko minusta esim. palavaksi helluntailaiseksi. Että kävisi uskovien upotuskasteelle, alkaisin erottautua maailmasta ja elää yhä enemmän herralle, tehdä evankeliointireissuja ja todistaa uskosta Jeesukseen kaikille mahdollisille kun tilaisuus koittaa. Luopua maallisesta musiikista, illanvietoista työporukalla viinilasin tai siiderituopin äärellä, luopua maailmallisista tv-ohjelmista jne. Omistautua Jeesukselle. Heittäyttyä uskon varaan. Luottaa siihen että Jumala huolehtii. Olen kokenut etten kuitenkaan pysty esim. helluntailaisuuteen, ainakaan vielä. Uskon kuitenkin Jeesukseen, haluan kohdella muita kauniisti ja vältän selkeää syntiä (10 käskyä jne). Olen paljonkin puhunut uskosta esim. hellarikaverini kanssa, mutta ahdistun kyllä niin vahvasta uskovaisuudesta, en pystyisi ainakaan vielä siihen itse.
Ja siis uskispiireissä luterilaisuus on tosiaan "vain lurerilaisuutta", jotain uskovaisuuden ja tavallisen maailman ihmisen väliltä. Mutta se on kuitenkin ainakin vielä se mun juttu. :)
Olen helluntailainen enkä nyt ihan tunnistanut tästä itseäni tai useimpia muitakaan seurakuntaani kuuluvia...
Kirjoitin mietteistäni ruveta _palavaksi_ helluntailaiseksi. Ainakin mun kokemuksen mukaan helluntailaisuudessa tsempataan siihen suuntaan että antaisi itsensä kokonaan Jeesukselle. Luterilaisuudessa ei niinkään. Toki hellariseurakuntia on varmasti monenlaisia ja kuten luterilaisiakin. Olen itse käynyt noin ehkä 10 kertaa helluntailaisten kokouksissa.
T. Tuo "vain luterilainen"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen paljon uskovia, kymmeniä vähintään. Itse olen luterilainen uskova kristitty. Uskoni on aika pehmeää/haaleaa verrattuna tuntemieni vapaiden suuntien uskovaisiin.
Joskus olen miettinyt olisiko minusta esim. palavaksi helluntailaiseksi. Että kävisi uskovien upotuskasteelle, alkaisin erottautua maailmasta ja elää yhä enemmän herralle, tehdä evankeliointireissuja ja todistaa uskosta Jeesukseen kaikille mahdollisille kun tilaisuus koittaa. Luopua maallisesta musiikista, illanvietoista työporukalla viinilasin tai siiderituopin äärellä, luopua maailmallisista tv-ohjelmista jne. Omistautua Jeesukselle. Heittäyttyä uskon varaan. Luottaa siihen että Jumala huolehtii. Olen kokenut etten kuitenkaan pysty esim. helluntailaisuuteen, ainakaan vielä. Uskon kuitenkin Jeesukseen, haluan kohdella muita kauniisti ja vältän selkeää syntiä (10 käskyä jne). Olen paljonkin puhunut uskosta esim. hellarikaverini kanssa, mutta ahdistun kyllä niin vahvasta uskovaisuudesta, en pystyisi ainakaan vielä siihen itse.
Ja siis uskispiireissä luterilaisuus on tosiaan "vain lurerilaisuutta", jotain uskovaisuuden ja tavallisen maailman ihmisen väliltä. Mutta se on kuitenkin ainakin vielä se mun juttu. :)
Kirjoitit juuri minusta :). Mutta sillä erolla, että nuo ajatukset palavasta uskovaisuudesta olen jo hylännyt. Meni 35 vuotta elämästä, kun tajusin, ettei minun tarvitse. Saan olla vapaa moisesta ajatuksesta, kelpaan Jumalalle tälläisenä. Vuosia yritin, kun ajattelin että uskovaisuuteen kuuluisi sellainen, mutta aina kun menin mukaan tilaisuuksiin, ahdistuin ja muutuin kireäksi. Toisinaan tuntui, että tukehdun siihen pas kaan mitä joissain paikoissa kristillisyyden nimissä jauhettiin.
Tylsä perusluterilaisuus on minun juttuni. Rauhansatamani.
Olipa ihana lukea ja huomata että meitä on muitakin.
T. "Vain luterilainen"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähes koko puolisoni suku on uskovaisia. Pääosin ovat olleet minulle aivan normaaleja, joskin avioliitto on asia, johon näkivät asiakseen tukkia mielipiteensä. Kauhistelivat pitkään yhteenmuuttoamme, vihjailivat avioliitosta, kyselivät jatkuvasti suoraan avioitumisaikeistamme ja olivat myös hirveän kiinnostuneita siitä, kuka lähisuvustani oli mennyt mihinkin aikaan omassa suhteessaan naimisiin.
Koin itse nämä jatkuvat utelut ja vihjailut aika tunkeilevina. En minäkään suoraan sanottuna arvostanut sitä, että heidän piireissään nuoret menivät vuoden seurustelun jälkeen naimisiin päästäkseen asumaan yhdessä ja tekemään normaaleja nuorten pariskuntien asioita, mutta en minä niille mennyt vihjailemaan, että kyllä sitä autoakin koeajetaan ennen ostamista.
Itseni ja jokusia muitakin, en tosin kovin monia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entinen ystäväni on luterilaisen kirkon uskovainen työntekijä. Elämänsä on kovin tekopyhää ja ristiriitaista meininkiä, esittää maailmoja syleilevää suvaitsevaisuutta mutta toisaalta ei hyväksy muiden uskonnottomuutta (Tähän päättyi ystävyytemme) ,juo, polttaa, puhuu paskaa muista ihmisistä ja riitelee vähän joka suuntaan... sellainen kristitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen, itseni. Olen aika tavallinen ihminen, tosin aika introvertti ja estynyt. Päivä päivältä pyrin seuraamaan Jeesusta enemmän ja enemmän sekä toimimaan rakastavasti muita ihmisiä kohtaan.
Sama. En ole estynyt, mutta päätynyt semierakoksi. Niin on helpompaa.
Olen lestaperheestä, ja pysyttelen nykyään kaukana lestoista ja muista uskovaisista.
Jumala ei ala kiinnostaa, koska se on mielikuvitusolento, josta olen saanut kertakaikkisen tarpeekseni.