Eronneet ja yhteen palanneet - miten vaikeista tilanteista palasitte

ON-OFF suhteet harvoin päättyy onnellisesti.Jos erotaan,niin siihen on aina syy.

Erottiin kun molemmat halusi eri asioita. Seurusteltiin 15v -20v asti. Poikaystävä halusi lähteä kokiksi Ranskaan ja minä halusin lähteä Englantiin opiskelemaan arkeologiaa. Itkettiin varmaan viikko putkeen, kun tiedettiin että toinen lähtee kohta. Sinne meni poikkis silloin. Itkin lentokentällä, mutta tiesin että toteuttaa unelmansa. Kun katosi näköpiiristä, niin itkin itteni rikki ja äitini nosti minut lattialta ylös ja sanoi, että elämän on jatkuttava ja toteuta omat unelmat, niin hänkin tekee. Siksi olette täällä. Meni noin 12v ja hän soitti, että avaa helsinkiin ravintolan ja jos tuut syömään ja olet eka asiakas perheesi kanssa... Sanoin ettei minulla ole perhettä. Hän sanoi ettei hänelläkään ole, joten oletko silti eka asiakas minun pöydässä. Kun näin hänet, niin itkin ja sanoin että rakastan sinua. Hän sanoi, että luulen että rakastan myös sinua. Meillä oli deitit sinä iltana hänen ravintolossa. Sain hänet takasin. Kai tämä oli tarkoitus en tiedän, mutta en valita.

Vähän sama kuin aiemmallakin, erottiin koska suunnitelmat tulevaisuudelle oli niin erilaiset. Hän halusi käyttää seuraavan vuosikymmenen uraansa, minä halusin perheen. Lähdimme eri teille ja olimme erillämme pari vuotta. Sitten hän otti yhteyttä ja sanoi että oli muuttanut mieltään. Minä epäröin pitkään, mutta lopulta palasimme yhteen. Nyt olemme olleet uudelleen yhdessä 5 vuotta (ennen eroa 3 vuotta) olemme naimisissa ja meillä on 2-vuotias lapsi. Miehestä kuoriutui kunnon koti-isi, minä olen ollut jo reilun vuoden töissä kun mies on tytön kanssa kotona. Suunnitelmissa olisi alkaa yrittämään toista lasta.

Meidän kohdalla yhteenpaluu kannatti.

Mistä tietää, kannattaako vielä yrittää? Mihin vedätte rajan?

En palaisi yhteen kuin siitä syystä etten mitenkään voisi olla sitä tekemättä.Itselläkin kaihertaa riitaisa ero,mutta järki sanoo,ettei yhteen ole asiaa.Tunne jää kakkoseksi vaikka hyvältä tuntuisi palata.

Kai se eron syy aika paljon vaikuttaa. Esim. ylläolevissa tarinoissa ei ole varsinaisesti erottu suhteen ongelmien takia vaan siksi, että on erilaiset lähitulevaisuuden suunnitelmat.

Näin päälle kolmekymppisenä nähnyt aika paljon niitä "yritetään vielä" mutta aika harvoin niistä kuvioista on enää tasapainoista suhdetta saatu aikaan. Yksiselitteisiä rajoja on mahdoton vetää. Voihan sitä aina kokeilla, jos kokee, ettei ole mitään menetettävää ja saa sitä kautta varmuuden että ainakin yritettiin. Sen sijaan, jos esim. on siinä iässä, että toinen haaveilee perheen perustamisesta ja siihen on iän takia parempi ryhtyä pian, helposti tuhlaa aikaansa ja pahimmillaan menee juna ohi ja seuraa katkeruus... -6

up