Ovatko luokkakokoukset vain itsensäkehumistapahtumia?

Me tapaamme lukioluokkamme (aika ennen luokatonta lukiota) kanssa viiden vuoden välein, ja aina on ihan mahtavaa! Jos joku yrittää päteä, niin palautetaan äkkiä maan pinnalle.

Kävin yhden kerran toteamassa, että mitään lukioluokan yhteishenkeä ei ole. En mene uudestaan. Yläasteen luokka oli huomattavasti hauskempi, valitettavasti luokkakokouksia ei ole ollut. Asun satojen kilometrien päässä lapsuuden kotipaikkakunnasta.

Oonko ainut jolla ei ole ollut mitään luokkakokouksia? Tai ainaskaan kutsua ei ole tullut yksiinkään. Toisaalta yläasteen luokka oli täynnä skinejä ja lukio taas oli luokaton, eikä oikeaa ryhmäytymistä edes syntynyt.

Meillä olis ollut tänä vuonna 20 v lukiosta, ja muutinpa vielä juuri tänä kesänä takaisin kotipaikkakunnallekin (ei liity asiaan) mutta ei meillä mitään juhlia ollut. Tai sitten oli, eikä mulle kerrottu :D Tosin en usko, koska olen yhden entisen luokkalaisen suht' läheinen kaveri edelleen ja olisihan hän varmaan jotain kuullut.

Meidän luokkakokouksessa juonitaan vallankumousta ja puhutaan pahaa porvareista.

Aika riivatun suuri osa ihmisten sosiaalisesta kanssakäymisestä on pohjimmiltaan (ainakin osittain) jonkinlaista itsensä kehumista ja korostamista.

Tarkkailkaa itseänne ja motiivejanne, ja huomaatte tämän.

Kävin senkin uhalla, että en ollut suosittu luokallani. Mukava kokemus. Kukaan ei ollut ylpistynyt, vaan kaikki olivat kasvaneet, mutta silti hyvin tunnistettavissa. Jännää nähdä ihmisten varttuvan. Vain yksi nainen, joka minua oli joskus syrjinyt ja kiusannut, oli kateellinen minulle, kun hänen ex-poikaystävä viihtyi kanssani. Otti liikaa alkoholia. Lähdin pois, ennen kuin ehti enemmän oireilla. Suurin osa lähti samaan aikaan.

En haluaisi mennä sellaiseen kehumisluokkakokoukseen. Tosin, mistäpä sitä etukäteen voi tietää. Toinen kysymys on, että haluaako sitten yleensä joku mennä sellaiseen.

Porukasta kiinni täysin.

Ei meillä ainakaan ole olleet. Ihan normaalia kuulumisten vaihtelua ja jutustelua. Mukana toki myös vanhojen muistelua. Tapaamme säännöllisesti noin viiden vuoden välein. 

Miten kohdata pahimmat kiusaajat ja häiriköt jos ne tulee luokkakokoukseen? Pitäisikö mielummin olla kuin mitään ei ole koskaan tapahtunut vai ottaa asia heti puheeksi ja saada se pois alta. Vai odottaa "sopivaa" hetkeä milloin aloittaa keskustelu siitä?