Lue keskustelun säännöt.
Onko alkoholistilla aina juomisen päämääränä humalatila?
Kommentit (22)
Minulla ainakin on. Yhdestä tai kahdesta kaljasta en kostu.
N30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholismiin kuuluu humalahakuinen juominen, muutamia poikkeuksia voi vuoden aikana tehdä.
On. Niin yksinkertaista. Miksi muuten joisi itsensä humalaan.
Tupakka- huume-ruoka- ja alkoholismiriippuvuus ovat kaikki samaa settiä.
On mulla vähintään kevyt hutikka ja rentoutuminen tavoitteena. Eli 4-6 annosta haluan juoda ainakin, mieluummin olen kokonaan ilman jos pitäisi vähemmän ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomautuksena: Kaikista noista voi parantua, kaikista riippuvuuksista voi selviytyä.
Helppoa se ei ole, mutta mahdollista.
Ei se välttämättä ole mikään päämäärä edes. Se vaan on ja ilman sitä ei ole mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä on kahdenlaisia alkoholisteja, niitä jotka vetää itsensä aivan tillin tallin ja sammuvat kuset housuissa, ja niitä jotka juovat 6-10 annosta, menevät nukkumaan, heräävät aamulla ja ottavat jonkun tasottavan ja pärjäävät päivän, ja juovat illalla taas vakiomäärän. Toleranssi niin kova etteivät he oikeastaan kovin humalassa ole.
Yksi tai kaksi tuottaa enemmän kiusaa kuin mielihyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oikeastaan. On vain pakko juoda. Sillä saa ns normaalin olon. Varsinaista nousuhumalan/humalan iloa ei ehkä enää ole mulla ainakaan. Olen normaalissa tilassa kun omen juonut, muutoin hermostunut tai huonovointinen.
Eli ikäänkuin voi vaan huonosti jos ei juo.
Vierailija kirjoitti:
Ei se välttämättä ole mikään päämäärä edes. Se vaan on ja ilman sitä ei ole mitään.
Tämä oli jotenkin tosi hyvin kiteytetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset juo humalahakuisesti ja toiset tissuttelee....
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on kahdenlaisia alkoholisteja, niitä jotka vetää itsensä aivan tillin tallin ja sammuvat kuset housuissa, ja niitä jotka juovat 6-10 annosta, menevät nukkumaan, heräävät aamulla ja ottavat jonkun tasottavan ja pärjäävät päivän, ja juovat illalla taas vakiomäärän. Toleranssi niin kova etteivät he oikeastaan kovin humalassa ole.
Olen jälkimmäisen kaltainen, paitsi että herään aamulla silmät kirkkaina ilman tarvetta tasoittaville. Ei ole koskaan tullut krapulaa. Tai voin olla väsynyt jos aamuyöhön tinttaan, mutta kun ennen puoltayötä ruuvaa korkin kiinni ja painuu nukkumaan niin 0600 on valmis työpäivään. (Joka ilta ei ole pakko juoda, mutta menee kyllä 3-4 iltaa viikossa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä nyt on sitten alkoholistin määritelmä? Onko se henkilö joka vetää kännin vai henkilö jonka on pakko saada joka ilta 1-3 olutta ilman humalaa?
Vierailija kirjoitti:
Mikä nyt on sitten alkoholistin määritelmä? Onko se henkilö joka vetää kännin vai henkilö jonka on pakko saada joka ilta 1-3 olutta ilman humalaa?
Se on riippuvuussairaus, juominen on pakonomaista eikä enää omassa hallinnassa.
Isä oli alkoholisti, ei sitä humalaa kyllä huomannut päälleppäin, määrät pieniä ja tolet kovat, kuoli kyllä alkoholiin kun sitä pitkälle toistakymmentä vuotta harrasti 24/7
Päämäärä on juoda niin paljon kuin mahdollista. Humaltuminen ei ole mikään erityisesti valittu tavoite, hyvä olo alkaa jo ensimmäisestä hörpystä ja jatkuu niin kauan kuin juomaa riittää.
Kyllä se nousuhumala on tärkeä ja siihen minulla on tähtäin. Ja sitten kun kova humala on saavutettu, niin sellainen riittävä ylläpito juominen, että pysyy voimakkaassa humalassa, mutta ei sammu (aika usein menee yli ja sammun). laskuhumala ja krapula on sitten seuraavaksi parhaat olotilat. Selvinpäin kärvistely on kaikkein kurjinta. :(
Niin ja en tunnusta olevani alkoholisti.
Vierailija kirjoitti:
Ei oikeastaan. On vain pakko juoda. Sillä saa ns normaalin olon. Varsinaista nousuhumalan/humalan iloa ei ehkä enää ole mulla ainakaan. Olen normaalissa tilassa kun omen juonut, muutoin hermostunut tai huonovointinen.
Eli ikäänkuin voi vaan huonosti jos ei juo.
Näin todella monella alkoholistilla, minullakin.
Ilman juomista olen ahdistunut, levoton ja ärtyisä. Viinipullon verran aamupäivästä ja olen sosiaalisesti normaali. En lainkaan humaltuneen oloinen. Tämä siis ulkopuolistenkin arvioimaa, ei oma harhaluulo.
Pidän yllä sellaista promilen tilaa koko päivän, enempää en edes halua ottaa. Olen siis työtön, kuten arvata saattaa. Töissä voisi tulla vaikeuksia.
Voipi olla, voi olla olemattakin.