Kaverin lasten käytös

Eikö se kaverisi kurita lastaan? Pelkkä puhe harvoin tehoaa ns. kovapäiseen lapseen.

Lapselle on opetettava, että sellaista vaihtoehtoa kuin tottelematta jättäminen ei yksinkertaisesti ole. On vain vaihtoehdot hyvällä totteleminen sekä itkeminen ja totteleminen. Sen jälkeen, kun tämä opetus on mennyt lapsella ns. jakeluun, niin perhearki helpottuu huomattavasti.

Ei lasten kanssa tarvitse jankata lainkaan. Vain tuuliviirivanhempien lapsilla on syytä jankata, koska he tietävät siten onnistuvansa saamaan haluamansa. Luotettavan ja turvallisen vanhemman kanssa kertakysyminen riittää.

Meillä on kolme lasta, nyt jo teini-ikäisiä kaikki, ja ei heidän kanssaan tarvitse jankuttaa oikeastaan ollenkaan. Tottakai joskus pitää muistuttaa vaikka että nuorin vie pyykkinsä likapyykkikaappiin tai että keskimmäinen tyhjentää tiskikoneen vuorollaan tai vanhimmalle, että hän harjaa koiran, mutta ei niistä asioista mitään rähinää tarvitse nostaa. Eivätkä lapset räkytä vastaan oikeastaan ollenkaan, vaan meillä on ihan rentoa ja mukavaa.

Meillä on aina ollut tällainen mukava ilmapiiri ja viihdymme vieläkin koko perhe hyvin yhdessä. Kaikki tekevät kaikkea ja tasapuolisesti. Vanhemmuus on ollut mielestäni ihan helppoa.

Meilläkin oli kivaa lasten kanssa kun olivat pieniä / koululaisia / opiskelijoita ja asuivat kotona.

Olen niin mukavuutta rakastava, että opetin tavoilleni: työrauha kaikille. Ei ollut kauppadraamoja eikä muita.

Lapset tiesivät, että asiat toimivat ja vanhemmat kantavat vastuun. (Oli vertailukohtana naapuri, jossa "vastuu" oli lapsilla - rasittavaa nähtävää ja kuultavaa.)

Riippuu varmasti lapsista, osittain kasvatuksesta ja kaveripiiristäkin (iän myötä ehkä enemmän).

Etukäteen ei voi niin sanoa minkälaista jollakulla tulee olemaan. Ehkä voi olettaa, mutta yllätyksiäkin voi tulla.

Omat lapset ovat aikuisia/teinejä ja tähän mennessä olen päässyt suht helpolla. Tosin kaksi vanhinta ovat aivan erilaisia, vaikka samassa perheessä ja säännöillä ovat olleet, sekä lähtöisin samoista vanhemmista. Toinen ollut ehkä enemmän hermoille käyvä (enemmän tosin murrosikäisenä ja kaikki muut aikuiset pitivät kaveria kyllä hurmaavana ja ihanana) ja toinen taas tunnollisuuden perikuva, jolta itsekin voisin ottaa oppia.