Millaista toimintaterapia on käytännössä? Mitä siellä tehdään?

Lisään, että opiskelupaikka on korkeakoulussa. Pääsin hyvin pistein sisälle. Olen aikaisemminkin opiskellut korkeakoulussa, mutta koko juttu kaatui käytännön ongelmiin. Olen hyvä siinä pääaineessa ja useimmiten muita aika paljonkin edellä, mutta en vaan hallitse käytännön asioita ja elämä on mennyt muutenkin päin prinkkalaa.

Mun kognitiivisia kykyjä on testattu ja ilmeisesti aivokapasiteetin pitäisi riittää hyvinkin näihin opintoihin.

Muutin juuri yhteen yhden läheisen kanssa ja se on tosissaan ihmetellyt, miten olen saanut pidettyä edes katon pääni päällä tähän asti. Ei siinä. Ihmettelen sitä itsekin. Olen koko aikuisen ikäni pelännyt asunnottomuutta. Se on aina mielessä.

Mulla on siis Asperger ja traumatausta.

(En halunnut kirjoittaa aloitusviestiin valtavaa tekstimuuria ja arvelin, ettei näitä juttuja kai tarvitse mainita, mutta lisään tämän nyt kuitenkin.)

ap

Tavoitteena on todennäköisesti että sinusta saadaan aloitteellisempi ja itsenäisempi, seon ihan sama mitä siellä tehdään, kunhan jotain tehdään.

Onko sulla harrastuksia? Ihan mikävaan käy, vaikka päivittäinen kävely, joku mikä rauhoittaa.

Itsellä on toimineet tietokoneet ja pelaaminen, näin eiole päässyt elämä lahoamaan tyhjyyteen.

Valitettavasti en toimintaterapiasta tiedä mitään.

Mutta mulla on traumatausta ja borderline persoonallisuushäiriö. Olen huomannut että mulla on ihan normaalit hyvät edellytykset oppia tieteitä/teoriaa/oppiaineita/matematiikkaa, mutta mulla on surkea käytännön toimintakyky. Ihan kaikki käytännöllinen jumittaa mulla ihan sikana, arjen hallintakin on vaikeaa, ihme että osaan edes suihkussa käydä. Miten hampaat harjataan?

Eli mulla on todellakin korkea kodittomuuden riski, korkea riski että tunaroin kaikki asiani pahasti. En ymmärrä miksi mulla on oikeus huolehtia omista asioistani kun kykyä siihen ei ole.

Mutta siis: kaikki opinnot voin käydä kunnialla loppuun mutta työelämässä en pärjää. Paitsi ehkä jos löydän erittäin teoreettisen työn. Pitäisi vissiin opiskella tutkijaksi tai kääntäjäksi tai kirjanpitäjäksi tms.

Kävin pitkään traumaterapiassa. Se auttoi sikäli että traumat vähenivät, oloni helpotti. Mutta käytännön toimintakykyni ei parantunut yhtään.

MMS85 kirjoitti:

Tavoitteena on todennäköisesti että sinusta saadaan aloitteellisempi ja itsenäisempi, seon ihan sama mitä siellä tehdään, kunhan jotain tehdään.

Onko sulla harrastuksia? Ihan mikävaan käy, vaikka päivittäinen kävely, joku mikä rauhoittaa.

Itsellä on toimineet tietokoneet ja pelaaminen, näin eiole päässyt elämä lahoamaan tyhjyyteen.

Jopas kuulostaa ihan turhalta terapialta jos se ei edes pyri selvittämään mielen solmuja vaan pelkästään pyrkii parantamaan arjen toimintakykyä. Toimintakyky (työkyky) on Suomen terveydenhoitojärjestelmässä paljon tärkeämpi kuin hyvinvointi. Suomessa ei ole "terveydenhoitojärjestelmää", Suomessa on vain "työkyvyn ylläpitämisjärjestelmä".

MMS85 kirjoitti:

Tavoitteena on todennäköisesti että sinusta saadaan aloitteellisempi ja itsenäisempi, seon ihan sama mitä siellä tehdään, kunhan jotain tehdään.

Onko sulla harrastuksia? Ihan mikävaan käy, vaikka päivittäinen kävely, joku mikä rauhoittaa.

Itsellä on toimineet tietokoneet ja pelaaminen, näin eiole päässyt elämä lahoamaan tyhjyyteen.

Mun on vaikea rauhoittua mitenkään kun joku rupeaa ahdistamaan. Totta puhuen usein sorrun sen takia juomaan olutta, mutta yritän sen sijaan mennä vaikka lähimetsään tutkimaan luontoa. Pelkkä käveleminen saattaa ahdistaa lisää, koska silloin ajatukset laukkaavat vapaana ja se on vaarallista. Mutta semmoinen jännien havaintojen tekeminen auttaa ja esim. kaikenlaisten juttujen keräily on hauskaa. Kohta on sieniä onneksi. Tällä hetkellä mulla on yksi semitieteellinen projekti. Aina on jotain uutta opittavaa.

Tyhjyyden tunne on muakin kalvava juttu. En näe mitään tarkoitusta missään. Se ajaa juomaankin kun en oikeastaan todella enää edes nauti mistään, eikä musta ole mitään hyötyä kenellekään. Mulle on neuropsykiatrit, psykologit yms. sanoneet, että olisi sääli, jos potentiaalini vain valuu hukkaan ja olen samaa mieltä, mutta joku este siinä vain on, etten voi tehdä mitään kenenkään hyväksi. Tai siis niin kuin parhaimmillani voisin. Koitan auttaa ja tuoda jotain muiden elämään siten kuin kykenen. Ei se paljoa tosin ole.

ap

En siis vitosviestissä viitannut mihinkään psykedeelisiin sieniin. Ihan vain syötäviin. Sienet ovat kyllä kiinnostavia, mutta ei siinä mielessä itselleni.

ap

Jos sinulla on tuon assin lisäksi ADHD / ADD? Traumatausta ei myöskään helpota asioita. Toivotan tsemppiä!

Toimintaterapian tarkoituksena on saada arki toimimaan. Eli mietitään mikä sun ongelma on (esim. aikatauluissa pysyminen) ja sitten mietitään sille ratkaisu (jokin kalenterisovellus, läheisen apu, puhelinmuistutukset, bujoilu...) Ja opetellaan yhdessä sen käyttöä niin kauan, että se arjen haaste on saatu ratkaistua. 

Toimintaterapiassa voidaan käydä läpi myös traumaa, jos terapeutti on suuntautunut psyk. puolelle. Yleensä sekin tehdään jonkin toiminnan/ luovan tekemisen kautta. Mutta tämä ei ole toimintaterapian oleellisin osa, vaan se toimiva arki. 

Onko tuo ahdistuksesi psykiatrin hoidossa? Ihminen ei jaksa meinaan loputtomiin juosta ajatuksiaan karkuun.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti en toimintaterapiasta tiedä mitään.

Mutta mulla on traumatausta ja borderline persoonallisuushäiriö. Olen huomannut että mulla on ihan normaalit hyvät edellytykset oppia tieteitä/teoriaa/oppiaineita/matematiikkaa, mutta mulla on surkea käytännön toimintakyky. Ihan kaikki käytännöllinen jumittaa mulla ihan sikana, arjen hallintakin on vaikeaa, ihme että osaan edes suihkussa käydä. Miten hampaat harjataan?

Eli mulla on todellakin korkea kodittomuuden riski, korkea riski että tunaroin kaikki asiani pahasti. En ymmärrä miksi mulla on oikeus huolehtia omista asioistani kun kykyä siihen ei ole.

Mutta siis: kaikki opinnot voin käydä kunnialla loppuun mutta työelämässä en pärjää. Paitsi ehkä jos löydän erittäin teoreettisen työn. Pitäisi vissiin opiskella tutkijaksi tai kääntäjäksi tai kirjanpitäjäksi tms.

Kävin pitkään traumaterapiassa. Se auttoi sikäli että traumat vähenivät, oloni helpotti. Mutta käytännön toimintakykyni ei parantunut yhtään.

Samassa veneessä ollaan. Tuo käytännön toimintakyky on aina ollut munkin ongelmani. Musta on aina sanottu, että olen semmoinen "hajamielinen professori".

Mulle muuten opetti n. 10-vuotiaana hammashoitaja ihan kädestä pitäen, miten hampaat harjataan. Teen sen vieläkin samalla tavalla. Kaipa mun hampaat todettiin tarkastuksessa likaisiksi ja onneksi sainkin opastusta siis. Nykyisin käytän lasten hammasharjaa, koska se tuntuu putsaavan paremmin. Äh, lopetan hammasjutut tähän, mutta kehitin siihen toimivan systeemin.

Viime vuosi oli mulle erityisen paha. Mulla oli jo tavarat pakattuna ja olin valmis aloittamaan elämäni kodittomana. Se on lopulta vaikea asia hyväksyä, mutta kun uhka leijui yllä, rupesin vain valmistautumaan pahimman varalta ja kirjoittamaan ohjekirjaa itselleni liittyen eri asioihin, mitä kodittomuuteen liittyy. Se oli kuitenkin rankkaa.

Mun kohdalla on traumaterapiastakin puhuttu. Siitäkin olisi varmasti hyötyä. Se kuulostaa vähän pelottavalta, kun muistelisin, että mulle on puhuttu altistamisesta ja trauman kohtaamisesta. Nuo on viimeisiä asioita, mitä haluaisin tehdä, mutta teen sen, jos on pakko. Tässä vaiheessa tartun mihin tahansa oljenkorteen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulla on tuon assin lisäksi ADHD / ADD? Traumatausta ei myöskään helpota asioita. Toivotan tsemppiä!

Sitä epäiltiin tässä, mutta ilmeisesti tuo traumatausta selittää lisäoireet. Kävin läpi testejä, joissa ADHD tai ADD olisi näkynyt ja ilmeisesti traumatausta selittää sen, mitä noissa testeissä lopulta näkyi. Ihan hyvä, vaikka tavallaan toivoin, että voisin lääkityksellä korjata asioita, mutta samalla concerta pelotti mua.

En oikein itsekään ole vielä tajunnut ehkä, miten syvälle tuo trauma on muhun mennyt, mutta se voi ilmeisesti aiheuttaa vakaviakin juttuja. Mulla on ilmeisesti paljonkin ongelmana se, että jos ympärillä on liikettä ja hälinää ja joku saattaa häiritä mua tai vaikka koskea muhun, olen vain hälytystilassa, enkä voi keskittyä mihinkään, enkä tällä hetkellä voi sille itse mitään.

ap

Kaikesta tästä ap:n vuodatuksesta päättelen, että psyk-puolen toimintaterapiaa todellakin tarvitset! Toivottavasti siitä on apua! Terv. Toimintaterapeutti

Vierailija kirjoitti:

Toimintaterapian tarkoituksena on saada arki toimimaan. Eli mietitään mikä sun ongelma on (esim. aikatauluissa pysyminen) ja sitten mietitään sille ratkaisu (jokin kalenterisovellus, läheisen apu, puhelinmuistutukset, bujoilu...) Ja opetellaan yhdessä sen käyttöä niin kauan, että se arjen haaste on saatu ratkaistua. 

Toimintaterapiassa voidaan käydä läpi myös traumaa, jos terapeutti on suuntautunut psyk. puolelle. Yleensä sekin tehdään jonkin toiminnan/ luovan tekemisen kautta. Mutta tämä ei ole toimintaterapian oleellisin osa, vaan se toimiva arki. 

Onko tuo ahdistuksesi psykiatrin hoidossa? Ihminen ei jaksa meinaan loputtomiin juosta ajatuksiaan karkuun.

Mun on usein vaikeaa nimetä ongelmia. Mä olen huomannut sen. Kun mulle on aina sanottu, että olen vaan laiska ja olen koittanut ohjelmoida itse itsenikin ajattelemaan niin. Tuntuu oudolta, jos joku ottaakin mut tosissaan. Kun ajattelen sitä, missä mulla on vaikeuksia, niin tuntuu kuin kirjoittaisin niitä juttuja liitutauluun kun samaan aikaan joku pyyhkii siitä taulua. Varsinkin samaan aikaan kun koitan pukea sen ajatuksen sanoiksi. Mutta tykkään kyllä semmoisesta käytännöllisestä lähestymistavasta. Tarvitsen sitä tällä hetkellä.

Olen käynyt psykologilla, mutta kun luen juttuja jälkikäteen kanta.fi:stä, niin siellä on usein mainittu, miten puheeni kuulostaa masentuneilta tai katkeralta, mutta itse puhun ihan neutraalisti tai jopa iloisesti, joten ilmeisesti ei ole aihetta huoleen. Ymmärrän sen kyllä. Mulle on opetettu lapsena semmoinen tapa puhua, enkä koskaan saanut olla vihainen, surullinen tai mitään, mikä olisi häirinnyt muita. Opin sitten "käyttäytymään" ja olinkin aina lapsena todella hyväkäytöksinen, mutta aikuisena kun ei muuta osaa, se ei ole hyvä juttu kun ei oteta tosissaan. Kerron kyllä siitä aina, etten osaa ilmaista itseäni nonverbaalisesti oikein, mutta sekään ei auta. En osaa näyttää ahdistuneelta, surulliselta tms., enkä varsinkaan siinä mielentilassa pysty näyttelemään. En meinaa saada hoitoa mihinkään sen takia.

Olen siis ollut sen trauman käsittelyn kanssa yksin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Kaikesta tästä ap:n vuodatuksesta päättelen, että psyk-puolen toimintaterapiaa todellakin tarvitset! Toivottavasti siitä on apua! Terv. Toimintaterapeutti

Kiitos! Itsekin toivon, että siitä olisi apua. Jos siihen pääsen, niin teen kaikkeni, että se toimisi. On vaikeaa muuttua, mutta olen valmis yrittämään.

ap

"Mun on usein vaikeaa nimetä ongelmia."

Toimintaterapeutti voi auttaa sua tässä. Voitte esim. kokata yhdessä ja toimintaterapeutti tekee samalla toiminnananalyysiä tavastasi toimia. Näitten huomioiden pohjalta pääsette sitten lähemmäs sitä ongelmaa ja siten myös ratkaisua. 

Itse olen lyhyesti ollut toimintaterapiassa eikä siitä ollut mitään hyötyä. Liian käytännöllistä ja etäistä. Ainakaan itse en muista mitään emotionaalista käsittelyä vaan kaikki oli juuri sitä että mietitään miten pääsen ovesta ulos kun ahdistaa(jos vaikka kaupassa täytyi käydä). Ei siis käsitelty ahdistuksen syytä tmv. mitenkään. Toinen oli sellainen että pelaan nettipelejä jotta ei tarvitse miettiä oikeaa elämää niin tämä terapeutti yritti saada minua ajattelemaan oikeaa elämää jonkinlaisena pelinä. Että tavoiteiden saavuttaminen on vähän kuin voittaminen pelisä tai jotain en tiedä. Pienenä huomiona tosin minua epäiltiin Aspergeriksi, mutta omalla kohtaa se ei pidä paikkansa.

Minulla kävi synnytyksen jälkeisen masennuksen tiimoilta toimintaterapeutti kotona. Pyysi tekemään voileivän. Tein itselleni ja hänelle voileivät, laitoin päälle kinkkua ja juustoa ja keitin teetkin. Oli ihmeissään. Käyntitekstiin oli kirjannut, että tein homman hitaanpuoleisesti. 

chuck norriksen leffoja aamusta iltaan.