Kyökkipsykologit!
Miksi minä kuuntelen vaikka 10x peräkkäin Leevien Pohjois-Karjalaa pala kurkussa ja haikailen sinne vaikka asunut pk-seudulla 10v pikkutytöstä lähtien eli n.30v!!
Ei siellä enää ketään ole, mummoni hauta ja hieman äitini tuhkaa, ei muuta. Isäni joka alkkis, asuu jossakin siellä, muutto tapahtui juurikin hänen vuokseen, oli väkivaltainen juoppo.
Mutta se on paikka johon ikävöin, se tunne on viimevuosina vain voimistunut. Ei siellä olisi töitä ei mitään, mutta silti. Kaipaan hirveästi jotakin mitä se ilm edustaa vaikka koin siellä lapsuudessani niin paljon pahaa ja pelkoa eikä esimerkiksi perheeni lähtisi sinne kirveelläkään.
Kommentit (2)
Pelot täytyy kohdata, jotta niistä pääsi eroon. Käy lomalla edes Joensuussa. Voisitko tavata isäsi, niin näkisit miten alkoholi on syönyt miestä ja osaisit jäsentää elämänhistoriaasi paremmin?
Minulle samankaltaista kaipuuta synnyttää saman taiteilijan laulu Matkamuistoja.