Miten " ennen vanhaan" kävi synnytyksessä, kun istukka oli kohdunsuun päällä? Eikö ne sektioida aina nykyään?

Taisivat kuolla synnytykseen tai lasta ei saatu ainakaan elävänä ja yhtenä palana pihalle.

Yksin tai kylän " kätilön" kanssa väänsivät saunassa. Hurjaa ajatella.



Jos minä olisin syntynyt 100 vuotta aikaisemmin ja suorittanut synnytykseni yksin jossain saunan nurkassa, olisin yksi niistä synnytykseen kuolleista.



Muistaako joku milloin se oli kun Suomessakin alettiin tehdä sektioita? Olikos se 1930 vai -40 luvulla?

Historia



Viittauksia keisarileikkauksiin esiintyy jo mm. kreikkalaisissa, hindulaisissa, egyptiläisissä ja roomalaisissa kansantarustoissa. Lukuisista teorioista huolimatta on edelleen epävarmaa, mistä toimenpide on saanut nimensä. Yleisesti arvellaan nimen johtuvan siitä, että roomalaisen Julius-perheen jäsen, mahdollisesti juuri kuuluisa Julius Caesar, olisi syntynyt keisarileikkauksella, kuten Plinius vanhempi (23–79 jaa.) on kirjoittanut.[1] Tätä vastaan puhuu se, että Julius Caesarin äiti oli muiden lähteiden mukaan elossa poikansa syntymän jälkeen, mikä on epätodennäköistä aikakauden lääketieteellisen tason huomioon ottaen. On myös esitetty, että keisarileikkauksen nimitys johtuisi Caesarin aikana käyttöön otetusta laista, lex caesareasta, jonka mukaan raskauden loppuaikana kuolleelle naiselle olisi tehtävä kohdunavaus lapsen pelastamiseksi. Muita mahdollisia tulkintoja ovat latinan kielen verbi caedere, leikata, tai äidin kuoleman jälkeen keisarileikkauksella syntyneistä lapsista käytetty termi caesones.



Keisarileikkaus.



Ensimmäisen kirjallisesti kuvatun keisarileikkauksen, josta sekä synnyttäjä että lapsi selviytyivät hengissä, suoritti noin vuonna 1500 sveitsiläinen Jakob Nufer omalle vaimolleen. Tapahtuma kirjattiin muistiin vasta 82 vuotta jälkeenpäin, joten kertomuksen luotettavuus on kyseenalainen. Historiallisesti luotettavana pidetään selostusta vuodelta 1610 keisarileikkauksesta, jonka suoritti saksalainen kirurgi Jeremias Trautmann Wittenbergissä, ja josta äiti ja lapsi jäivät eloon. Keisarileikkausten tulokset olivat huonoja 1800-luvun alkuun asti. Synnytyssairaaloissa ja yleissairaaloissa alkoi kuitenkin vähitellen kehittyä taitotieto ja kokemus, jonka ansiosta leikkaukset tulisivat turvallisemmiksi. Merkittäviä parannuksia olivat 1800-luvun puolivälissä keksityt nukutusmenetelmät, 1860-luvulla kehitetyt antiseptiset käytännöt sekä aseptiikan tulo leikkaussaleihin 1880-luvulla. Leikkaustekniikat parantuivat: vuonna 1876 kehitettiin ns. Porron operaatio, jossa sektion yhteydessä poistettiin kohdun runko-osa, minkä avulla hengenvaarallinen verenvuoto saatiin loppumaan. Huomattava kehitysaskel oli kohdun haavapintojen ompelun aloittaminen vuonna 1882. 1900-luvun puolivälissä käyttöön otetut antibiootit vähensivät merkittävästi äitikuolleisuutta sekä keisarileikkauksissa että alatiesynnytyksissä. [2]

ei sektio. Aiemmin ei voitu etukäteen tietää, missä istukka sijaitsee, joten jokaista lasta yritettiin ensin synnyttää alakautta. Siinä tohinassa eteisistukka repeää ja vauva kuolee hapenpuutteeseen ja äitikin yleensä verenvuotoon ennen kuin keisarileikkausta saadaa tehtyä. Nykyäänhän eteisistukkaraskaudet laitetaan sektioon viimeistään kaksi vkoa ennen LA:ta juuri sen varmistamiseksi, ettei synnytys pääse käynnistymään.