Miksi jättäjä haluaa olla ystävä? Tuli toisesta ketjusta mieleen..

Up

Kyllä. On tosiaan yllättävän yleistä. Ikäviä, itsekkäitä ihmisiä ja ylimielisiä, jotka haluavat pitää hovia.

On tosiaan eri asia erota ystävinä kuin jäädä ystäväksi. En ymmärrä yhtään sellaista exän perässä roikottamista, mutta tunnen tapauksia joissa exät ovat jopa toistensa lasten kummeja. Näissä suhteissa yleensä se toinen osapuoli on ollut todella voimakas ja hallitseva persoona ja toinen on alistuvampi. Ehkä molemmat ovat silti tyytyväisiä ikuiseen suhteeseensa.

itsekkyys, narsimmi, epävakaa persoonallisuus esimerkiksi ovat syitä tähän kuvioon.

Haluaa pitää itseään hyvänä ihmisenä, jolla ei mene välit poikki kenenkään kanssa ja josta kaikki pitää.

Mä olisin halunnut säilyttää ystävänä yhden eksän, koska pidin hänestä ja hänellä oli ihana kissa ja kaveripiiri, josta jouduin myös "eroamaan". Olisin halunnut pitää tämän kaiken itselläni ja mulle ei olisi ollut ongelma, jos hän olisi löytänyt uuden kumppanin. Hän ei halunnut ja ymmärrän sen kyllä, ymmärrän myös olleeni itsekäs ja ajatelleeni vain itseäni. Mutta jos hänellä olisi ollut samat ajatukset mun suhteen, niin silloin asiassa ei olisi ollut ongelmaa, näin kai vaan harvoin molemmin puolin on. Puolustuksekseni on sanottava, että kunnioitin hänen päätöstään enkä yrittänyt tunkeilla hänen elämäänsä enää.

Minulla on kyllä ollut tapana olla hyvissä väleissä exien kanssa (paitsi sen yhden k.pään, johon katkaisin kerralla kaiken yhteydenpidon). Aikuiset ihmiset osaavat erota ilman draamaa, ei siinä mistään itsekkyydestä tai narsismista ole kyse. Omituisempaa se on, että exää pitäisi olla välttelemässä, eikä voi normaalisti vaihtaa kuulumisia, jos häneen törmää kadulla.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kyllä ollut tapana olla hyvissä väleissä exien kanssa (paitsi sen yhden k.pään, johon katkaisin kerralla kaiken yhteydenpidon). Aikuiset ihmiset osaavat erota ilman draamaa, ei siinä mistään itsekkyydestä tai narsismista ole kyse. Omituisempaa se on, että exää pitäisi olla välttelemässä, eikä voi normaalisti vaihtaa kuulumisia, jos häneen törmää kadulla.

Mä oon varnaan sitten kamala lapsi kun en halua olla ihmisen kanssa ystävä, joka lupasi rakastaa myötä- ja vastamäessä, mutta ei kuitenkaan sitä tehnyt sitten siinä ensimmäisessä vastamäessä

Asiaan voi vaikuttaa miksi jätti. Jos jätti sen takia että löysi uuden niin exän ystävänä roikottaminen on outoa. 

Entä jos on suhde missä kaikki muu sujuu, mutta seksi ei vain suju? En tahtoisi tuollaista ihmistä kuitenkaan pois elämästäni, sillä tälläisia kutsutaan ystäviksi.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos on suhde missä kaikki muu sujuu, mutta seksi ei vain suju? En tahtoisi tuollaista ihmistä kuitenkaan pois elämästäni, sillä tälläisia kutsutaan ystäviksi.

Minut jätettiin, vaikka meidän seksiä oli ihan parasta mahdollista. Mieskin aina sanoi, että ei ole ennen kokenut vastaavaa seksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kyllä ollut tapana olla hyvissä väleissä exien kanssa (paitsi sen yhden k.pään, johon katkaisin kerralla kaiken yhteydenpidon). Aikuiset ihmiset osaavat erota ilman draamaa, ei siinä mistään itsekkyydestä tai narsismista ole kyse. Omituisempaa se on, että exää pitäisi olla välttelemässä, eikä voi normaalisti vaihtaa kuulumisia, jos häneen törmää kadulla.

Minulla on jostain syystä kaikki exät olleet k*sipäitä, joiden kanssa en halua olla missään tekemisissä eron jälkeen. Miksi pitäisi edes moikata ihmistä, joka on pettänyt sinua, lyönyt sinua, ajanut sinut taloudelliseen ahdinkoon, pilannut välisi sukulaisiin/ystäviin ym.

Minunkin eksäni ei voinut mitenkään käsittää, miksi minä en halunnut olla hänen ystävänsä, kun hän vaihtoi minut toiseen.

Oletan, että syyllisyys vaikuttaa tuohon. Itselleen tulee parempi fiilis, kun yrittää olla ystävä.

Mun eksät on hyviä ihmisiä. Osa on halunnutkin olla vielä ystäviä, kun pöly on laskeutunut. Yksi ei, ymmärrän häntä. Jos ei olisi asuttu eri maissa, en olisi ikinä eronnut hänestä, oli paras.

Syyllisyys painaa tai sitten pyritään vielä hyötymään jotenkin siitä exästä... Mitä nyt mietin lähipiiriä ja omiakin eroja, niin aika harva ero on ollut sellainen, että ollaan tyyliin kavereina kasvettu erilleen... Kyllä lähes joka kerta siellä taustalla on pettämistä, väkivaltaa, valheita tms. Miksi kukaan haluaisi enää olla ystävä ihmisen kanssa, joka on satuttanut sinua pahasti?

Asialliset välit on ehdottomat silloin, kun on yhteisiä lapsia eivätkä lapset ole kokeneet mitään pahaa isän/äidin toimesta. Jos taas ei ole lapsia, niin miksi pitäisi olla missään tekemisissä enää ikinä?

Mitä ihmettä? Mut on jätetty 2 kertaa ja olen hyvä ystävä molempien kanssa. Miksi heittää menemään hyvää ystävyyttäkin siksi, että parisuhde ei sitten sujunut? Se kun on ihan eri asia olla ystäviä kuin asua saman katon alla, olla yhteinen seksielämä jne. En ole myöskään aikuisiällä ollut niin herkkä, että olisi mitenkään ollut vaikeaa päästä yli miehestä, vaikka sitä näkisikin vähän väliä. 

Mun exät ei ole ollut mitään kusipäitä eikä ole tehnyt mitään erityisen pahaa tai loukkaavaa. Ja on oltu ystäviä myös ennen parisuhdetta. Siksi on ollut luontevaa jatkaa ystävänä jälkeenkin.

Itse en jättäjänä ole oikein halunnut olla ystävä ex:ien kanssa. Moikata voin nähdessä ja kaveripiirit ovat usein olleet myös omia. Tavan vuoksi olen ehdottanut "ystävyyttä" koska niin kuuluu tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä? Mut on jätetty 2 kertaa ja olen hyvä ystävä molempien kanssa. Miksi heittää menemään hyvää ystävyyttäkin siksi, että parisuhde ei sitten sujunut? Se kun on ihan eri asia olla ystäviä kuin asua saman katon alla, olla yhteinen seksielämä jne. En ole myöskään aikuisiällä ollut niin herkkä, että olisi mitenkään ollut vaikeaa päästä yli miehestä, vaikka sitä näkisikin vähän väliä. 

Mun exät ei ole ollut mitään kusipäitä eikä ole tehnyt mitään erityisen pahaa tai loukkaavaa. Ja on oltu ystäviä myös ennen parisuhdetta. Siksi on ollut luontevaa jatkaa ystävänä jälkeenkin.

Minulle tuo kuulostaa siltä, että hyppäät parisuhteeseen kepeästi. Jos minä olen parisuhteessa jonkun kanssa, olen niin tosissaan toisen ihmisen ainutlaatuisuudesta, ettei edes voi tulla tilannetta, että ”parisuhde ei suju”. Jos olen eronnut, niin en ole edes asunut ko ihmisen kanssa tai sitten syynä on iso ongelma, eikä mikään ”parisuhteen sujumattomuus”.

Se halua pitää jonkinlaiset välit, jotta voisi vielä yrittää hyötyä, jossain vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos on suhde missä kaikki muu sujuu, mutta seksi ei vain suju? En tahtoisi tuollaista ihmistä kuitenkaan pois elämästäni, sillä tälläisia kutsutaan ystäviksi.

Ystäviä kutsutaan ihmisiksi, joiden kanssa seksi ei ota sujuakseen? Kaivapa sanakirja uudestaan esiin...