Miksi jättäjä haluaa olla ystävä? Tuli toisesta ketjusta mieleen..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä? Mut on jätetty 2 kertaa ja olen hyvä ystävä molempien kanssa. Miksi heittää menemään hyvää ystävyyttäkin siksi, että parisuhde ei sitten sujunut? Se kun on ihan eri asia olla ystäviä kuin asua saman katon alla, olla yhteinen seksielämä jne. En ole myöskään aikuisiällä ollut niin herkkä, että olisi mitenkään ollut vaikeaa päästä yli miehestä, vaikka sitä näkisikin vähän väliä. 

Mun exät ei ole ollut mitään kusipäitä eikä ole tehnyt mitään erityisen pahaa tai loukkaavaa. Ja on oltu ystäviä myös ennen parisuhdetta. Siksi on ollut luontevaa jatkaa ystävänä jälkeenkin.

Minulle tuo kuulostaa siltä, että hyppäät parisuhteeseen kepeästi. Jos minä olen parisuhteessa jonkun kanssa, olen niin tosissaan toisen ihmisen ainutlaatuisuudesta, ettei edes voi tulla tilannetta, että ”parisuhde ei suju”. Jos olen eronnut, niin en ole edes asunut ko ihmisen kanssa tai sitten syynä on iso ongelma, eikä mikään ”parisuhteen sujumattomuus”.

1. tapauksessa ei koskaan menty yhdessä asumiseen asti. Oltiin opiskelijoita molemmat, tehtiin yhdessä jotain laskuharjoituksia, tapailtiin bileissä kunnes päädyttiin petiin. Ja kun nyt kerran oli päädytty, niin alettiin olemaankin yhdessä. 4 vuotta seurusteltiin mutta ei koskaan muutettu yhteen, ei kumpikaan olisi sellaista varmaankaan halunnut. Eikä kumpikaan ajatellut että kyseessä on mikään loppuiän suhde. Ollaan sen aikaa kun on yhdessä hauskaa. Mies kuitenkin ihastui jossain vaiheessa toiseen ja jätti minut, mikä oli tavallaan mullekin helpotus vaikka ihan ok mukavaa olikin vielä yhdessä. 

Toisessa tapauksessa seurusteltiin ensin vuoden verran, sitten muutettiin yhteen avoliittoon. Valitettavasti miehen alkoholi- ja mielenterveysongelmat sitten tuli vahvasti esiin kun saman katon alla asuttiin. Useita vuosia yritin jaksaa, kun ei mies sairaudelleenkaan mitään voi eikä ole tahallaan ilkeä vaan sairas. En saanut suhdetta lopetettuakaan koska rakastin. Mies onneksi maniapäissään sitten löysi jonkun nuoremman ja nätimmän ja jätti. Tuli kyllä manian mentyä ohi pyytämään itkuissaan anteeksi ja ruinaamaan takaisin mutta minä sanoin että ei kiitos, se oli siinä. Me ollaan nykyään parhaat kaverukset keskenämme: hän on uskomattoman luova, älykäs ja hieno ihminen, mutta todella raskas saman katon alla, kun suurkuluttaa alkoholia ja maniat ja masennukset vaihtelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos on suhde missä kaikki muu sujuu, mutta seksi ei vain suju? En tahtoisi tuollaista ihmistä kuitenkaan pois elämästäni, sillä tälläisia kutsutaan ystäviksi.

Ystäviä kutsutaan ihmisiksi, joiden kanssa seksi ei ota sujuakseen? Kaivapa sanakirja uudestaan esiin...

Ymmärsitkö tahallasi väärin vai onko äidilläsi ollut liian läheiset välit serkkuunsa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä? Mut on jätetty 2 kertaa ja olen hyvä ystävä molempien kanssa. Miksi heittää menemään hyvää ystävyyttäkin siksi, että parisuhde ei sitten sujunut? Se kun on ihan eri asia olla ystäviä kuin asua saman katon alla, olla yhteinen seksielämä jne. En ole myöskään aikuisiällä ollut niin herkkä, että olisi mitenkään ollut vaikeaa päästä yli miehestä, vaikka sitä näkisikin vähän väliä. 

Mun exät ei ole ollut mitään kusipäitä eikä ole tehnyt mitään erityisen pahaa tai loukkaavaa. Ja on oltu ystäviä myös ennen parisuhdetta. Siksi on ollut luontevaa jatkaa ystävänä jälkeenkin.

Minulle tuo kuulostaa siltä, että hyppäät parisuhteeseen kepeästi. Jos minä olen parisuhteessa jonkun kanssa, olen niin tosissaan toisen ihmisen ainutlaatuisuudesta, ettei edes voi tulla tilannetta, että ”parisuhde ei suju”. Jos olen eronnut, niin en ole edes asunut ko ihmisen kanssa tai sitten syynä on iso ongelma, eikä mikään ”parisuhteen sujumattomuus”.

1. tapauksessa ei koskaan menty yhdessä asumiseen asti. Oltiin opiskelijoita molemmat, tehtiin yhdessä jotain laskuharjoituksia, tapailtiin bileissä kunnes päädyttiin petiin. Ja kun nyt kerran oli päädytty, niin alettiin olemaankin yhdessä. 4 vuotta seurusteltiin mutta ei koskaan muutettu yhteen, ei kumpikaan olisi sellaista varmaankaan halunnut. Eikä kumpikaan ajatellut että kyseessä on mikään loppuiän suhde. Ollaan sen aikaa kun on yhdessä hauskaa. Mies kuitenkin ihastui jossain vaiheessa toiseen ja jätti minut, mikä oli tavallaan mullekin helpotus vaikka ihan ok mukavaa olikin vielä yhdessä. 

Toisessa tapauksessa seurusteltiin ensin vuoden verran, sitten muutettiin yhteen avoliittoon. Valitettavasti miehen alkoholi- ja mielenterveysongelmat sitten tuli vahvasti esiin kun saman katon alla asuttiin. Useita vuosia yritin jaksaa, kun ei mies sairaudelleenkaan mitään voi eikä ole tahallaan ilkeä vaan sairas. En saanut suhdetta lopetettuakaan koska rakastin. Mies onneksi maniapäissään sitten löysi jonkun nuoremman ja nätimmän ja jätti. Tuli kyllä manian mentyä ohi pyytämään itkuissaan anteeksi ja ruinaamaan takaisin mutta minä sanoin että ei kiitos, se oli siinä. Me ollaan nykyään parhaat kaverukset keskenämme: hän on uskomattoman luova, älykäs ja hieno ihminen, mutta todella raskas saman katon alla, kun suurkuluttaa alkoholia ja maniat ja masennukset vaihtelee.

Sä vähän niinkuin hyväksyt pettämisen, koska miehellä oli tekosyynä sairaus ja koska itsekin olit suhteessa enää syyllisyydestä. No, kaikki ei ole kuin sä.

Vierailija kirjoitti:

Itse en jättäjänä ole oikein halunnut olla ystävä ex:ien kanssa. Moikata voin nähdessä ja kaveripiirit ovat usein olleet myös omia. Tavan vuoksi olen ehdottanut "ystävyyttä" koska niin kuuluu tehdä.

Jätetyt, tässä tuli se ainoa totuus. Ei ne jättäjät teitä halua oikeasti ystäviksi. Kunhan lämpimikseen ehdottavat. Jättäjä kun haluaa jättää. Aloittaa uuden elämän ilman teitä.

Vierailija kirjoitti:

Se halua pitää jonkinlaiset välit, jotta voisi vielä yrittää hyötyä, jossain vaiheessa.

Tämä. Vähintään saada silloin tällöin seksiä.