Äidiksi 44-vuotiaana.

Ei ole. Iäkkäämmät vanhemmat ovat usein enemmän sitoutunneita vanhemmuuteen.

Jos lapsen näkökulmasta mietittäisiin, niin on kyllä hirveän itsekästä hankkia mukula tuossa iässä. Lapsiparka.

Itselläni oli iäkkäät vanhemmat jotka olivat todella omistautuneet lapsille. Mutta jossain vaiheessa täjusin että oikeesti ne on vanhempia kuin kavereiden vanhemmat. Se oli kova pala 15 vuotiaana kun kaikki luuli mummokas tai vaariks sun porukoita. Itse päätin että mun lapsillani ei oo vanhat vanhemmat ja nyt 44v lapset 26, 20,ja kohta 18v. Sisarellani taas on tämä vanhuusjuttu edessä kun oli ongelmaa lasten saannissa ja nyt 42v sit 4 ja 1v lapset. En jaksaisi enää yhtään yövalvomista jne. Pojan tyttöä 3v  ja siskon muksuja hoitelen mielleläni silloin tällöin se riittää tällä iällä pienistä lapsista. Nautin " nuorena"  omasta elämästä.

Minulla on jo kaksi lasta, 5v ja 8v. Olen juurikin 44v nyt. Tässä kävi pieni säikähdys, kun kuukautiseni eivät tulleetkaan ajallaan ja ehdimme mieheni kanssa miettiä myös sitä, että entä jos olen raskaana. Sanoisin siis näin: jos pystyy silloin 44v keskittymään täysin siihen vauvaan, eli jos se on esikoinen tai todellinen iltatähti niin vauva-ajan jaksaa kyllä. Jos sen sijaan on kovin pieniä muita lapsia niin ainakin itselläni tiukille olis vetäny. Vauvaa ja lasta kyllä jaksaa mutta miten jaksaa sen muun elämän: työ, vanhempien lasten harrastukset, koulun ja päivähoidon aloittamisen jälleen alusta. Nämä ois ollu minulle tiukempi paikka. Ja se kannattaa huomioida, että vanhempien lapsien kanssa et voi tehdä juuri mitään ( pyöräily, retkeily, uimahalli) kun sulla on se vauva siinä koko ajan jarruna. Tietysti kalenterista löytyy kerran kahteen viikkoon joku optimaalinen hetki jolloin mies on kotona, vauva nukkuu, sinä oot hereillä ja se lapsi haluaa tehdä sitä jotain sun kanssa. Muuten elämä on tosiaan sitä vauva-arkea sitten.

Ei missään nimessä kannata.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsen näkökulmasta mietittäisiin, niin on kyllä hirveän itsekästä hankkia mukula tuossa iässä. Lapsiparka.

Miehen sisko sai lapsen tuossa iässä ja vielä yksin. Lapsi ei ole ollut mikään parka missään vaiheessa. Hyvä lapsuus ja nuoruus, kun äidillä talous kunnossa ja aikaa lapselle. Myös suhteet yhtä vakavaraiseen isään kunnossa. Nyt lapsi on jo aikuinen ja hyvässä ammatissa.

Mitä rakkaimmat onnittelut sinulle! Tottahan toki jaksat vauvelin kanssa <3

Rehellinen mielipiteeni: ei kannata.

En hankkisi lasta enää tuon ikäisenä.

Itselläni on iäkkäät vanhemmat ja olen kärsinyt asiasta paljon.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on iäkkäät vanhemmat ja olen kärsinyt asiasta paljon.

Miten iäkkäät ja miten olet sen takia ihan peräti paljon kärsinyt?

Musta tuli mielenterveysongelmainen pitkäaikaistyötön. Yksi syy siihen ovat mielestäni vanhat vanhempani kasvatusmentelmineen...

Vierailija kirjoitti:

Musta tuli mielenterveysongelmainen pitkäaikaistyötön. Yksi syy siihen ovat mielestäni vanhat vanhempani kasvatusmentelmineen...

Minkä ikäiset vanhemmat?

Vierailija kirjoitti:

Musta tuli mielenterveysongelmainen pitkäaikaistyötön. Yksi syy siihen ovat mielestäni vanhat vanhempani kasvatusmentelmineen...

Olisivatko he siis kasvattaneet lapsen eri tavalla, jos lapsi olisi sattunut syntymään aiemmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on iäkkäät vanhemmat ja olen kärsinyt asiasta paljon.

Miten iäkkäät ja miten olet sen takia ihan peräti paljon kärsinyt?

- reilusti yli 40-vuotiaita minut saadessaan

- koko kouluajan koulukiusaamista paljolti vanhoista vanhemmista johtuvista syistä

- helikopterivanhemmuutta ja ylisuojelevuutta

- vanhemmat katkeria siitä, että pilasin heidän elämänsä (olen ns. vahinkolapsi)

- tietynlaista piloille lellimistä, vaikken sellaista halunnutkaan

- paljon kontrollointia aikuisässä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tuli mielenterveysongelmainen pitkäaikaistyötön. Yksi syy siihen ovat mielestäni vanhat vanhempani kasvatusmentelmineen...

Olisivatko he siis kasvattaneet lapsen eri tavalla, jos lapsi olisi sattunut syntymään aiemmin?

Kyllä! Yli 20 vuotta vanhempi täyssisarukseni on menestynyt erittäin hyvin työelämässä ja hänellä on esimerkiksi laajat sosiaalisest verkostot.

Jaksaisin jos se olisi oma valinta. Kaipa sitä 4-kymppisenä ennen raskautumis-suunnitelmia miettii sitä jaksamistakin?

Kaveri kertoi, että oli koulussa hävennyt vanhempiaan (molemmat 40+ kun saivat hänet). Kaikki ei häpeä, ja jos olisi ollut nuoremmat vanhemmat, niin ehkä olisi hävennyt heidän autoa tai tyhmännimistä koiraa?

Suomalaiset saa keskiarvona 30vuotiaana lapsia. Stadissa vanhempana. Mitä eroa onko 30 vai 40 vanhemmat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tuli mielenterveysongelmainen pitkäaikaistyötön. Yksi syy siihen ovat mielestäni vanhat vanhempani kasvatusmentelmineen...

Olisivatko he siis kasvattaneet lapsen eri tavalla, jos lapsi olisi sattunut syntymään aiemmin?

Kyllä! Yli 20 vuotta vanhempi täyssisarukseni on menestynyt erittäin hyvin työelämässä ja hänellä on esimerkiksi laajat sosiaalisest verkostot.

Ja tämä johtuu täysin vanhemmistanne?

Olen saanut lapset 37, 40, 42 ja 44v iässä ja oikein hyvin olen jaksanut, olen hyväkuntoinen ja urheilen paljon. Panostan siihen että olen ”nuorekas”, en tarkoita ulkonäköä vaan sitä että esim koululaiseni kanssa jutellaan asioista ja olen perillä nykymeiningistä (pelit, sovellukset jne) ja kasvatan lapseni rakkaudellisella hellyydellä.

Omat vanhemmat saivat minut parikymppisenä ja olivat aivan kamalat laiminlyövät lapsenhakkaajavanhemmat. Tyylilleen uskollisena eivät välitä lapsistani lainkaan eivätkä halua olla isovanhempia, ei siis pidetä yhteyttä tai tavata.

Jaksaminen siis oman fysiikan kannalta on hyvä, mutta tuo isovanhempien puute on ollut minulle kova paikka. Jos aplla on vähänkään tukiverkkoa (meillä ei ole ollenkaan) niin taatusti jaksat ja pystyt!