Äidiksi 44-vuotiaana.
Jaksaisitko vauva-arkea yli nelikymppisenä? Onko ns. vanhojen vanhempien lapset rahallisesti hemmoteltuja ja itsekkäitä iltatähtiä?
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset saa keskiarvona 30vuotiaana lapsia. Stadissa vanhempana. Mitä eroa onko 30 vai 40 vanhemmat?
Kyllä siinä valitettavasti on iso ero.
Hei nyt ap järki käteen! Ei kannata.
Jos on useampi lapsi niin ei taatusti ole helikopeteri/curling tms vanhempi, eikä lelli tai paapo tai ylisuojele. Yhden lpsen kanssa ehkä voisi näin käydäkin.
Vierailija kirjoitti:
Jos on useampi lapsi niin ei taatusti ole helikopeteri/curling tms vanhempi, eikä lelli tai paapo tai ylisuojele. Yhden lpsen kanssa ehkä voisi näin käydäkin.
tai jos toinen lapsi on jo muuttanut pois kotoa, esim. 20 vuoden ikäero...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset saa keskiarvona 30vuotiaana lapsia. Stadissa vanhempana. Mitä eroa onko 30 vai 40 vanhemmat?
Kyllä siinä valitettavasti on iso ero.
Joo, joskus jopa väärään suuntaan. Minä 42v olen varakas, hyvissä töissä, treenaan ja juoksen maratoneja ja jaksan hoitaa työni, perheeni, vapaaehtoistyön, harrastukset. Moni 30v on masentunut laiska ylipainoinen.
Erot ovat YKSILÖLLISIÄ ja yteiskuntaluokka vaikuttaa, jossain wt sakissa 40v on jo vanhus, akateemisissa piireissä vasta nuori ja elämänsä kukoistuksessa. Meidän duunissa on vielä seiskakymppisiä asiantuntijoita töissä. Tähän pyrin itsekin.
T. 43v
Vanhan vanhemman kannattaa todellakin seurata aikaansa. Se on varsinkin teini-ikäiselle aika noloa, kun kotona eletään 50-luvun elämää eikä olla siirrytty 2000-luvulle, näin kärjistetysti sanottuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset saa keskiarvona 30vuotiaana lapsia. Stadissa vanhempana. Mitä eroa onko 30 vai 40 vanhemmat?
Kyllä siinä valitettavasti on iso ero.
Joo, joskus jopa väärään suuntaan. Minä 42v olen varakas, hyvissä töissä, treenaan ja juoksen maratoneja ja jaksan hoitaa työni, perheeni, vapaaehtoistyön, harrastukset. Moni 30v on masentunut laiska ylipainoinen.
Erot ovat YKSILÖLLISIÄ ja yteiskuntaluokka vaikuttaa, jossain wt sakissa 40v on jo vanhus, akateemisissa piireissä vasta nuori ja elämänsä kukoistuksessa. Meidän duunissa on vielä seiskakymppisiä asiantuntijoita töissä. Tähän pyrin itsekin.
T. 43v
Siis piti olla t. 42v... en sentään vuotta ehtinyt vanhentua....
Yli 40-vuotiaalla äidillä on todennäköisempää saada Down-lapsi.
Mikä siinä oman lapsen saamisessa on niin ihmeellistä? En ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vanhan vanhemman kannattaa todellakin seurata aikaansa. Se on varsinkin teini-ikäiselle aika noloa, kun kotona eletään 50-luvun elämää eikä olla siirrytty 2000-luvulle, näin kärjistetysti sanottuna.
Nykyaika on vähän eri. Mun oma äiti sai mut 19v iässä ja äitini oli jo 30v iässä VANHUS. Harrastu vanhusten juttuja ja oli karsee mummopermis ja teryleenihousut, oiken halusi esiintyä rouvamaisena ja koki että vanhana naisena hänellä on korkea status.
Nyt itse 44v iässä olen kaikilla mittareilla nuorekkaampi kuin äitini kolmekymppisenä. Aion pysyä nuorekkana hautaan asti :) eli kiinnostun ja tutkin nuorison juttuja, olen perillä siitä mitä he tekevät (netissä), osaan jopa puhua nuorisokieltä.
T. Ebin op ramu. :)
Vierailija kirjoitti:
Yli 40-vuotiaalla äidillä on todennäköisempää saada Down-lapsi.
Jaaaa sama vanha lässyn lässyn. Ketään ei kiinnosta. NIPT testi on keksitty.
Ei sekään ole kivaa, että kolmekymppisenä joutuu seuraamaan vanhempiensa sairastumista esim. muistisairauteen.
Vierailija kirjoitti:
Vanhan vanhemman kannattaa todellakin seurata aikaansa. Se on varsinkin teini-ikäiselle aika noloa, kun kotona eletään 50-luvun elämää eikä olla siirrytty 2000-luvulle, näin kärjistetysti sanottuna.
No pitääkö tässä koko elämä pedata teinille sellaiseksi ettei mitään tarvitse hävetä? Teinin ehdoillako sen kodin tulee pyöriä? Newsflash: teinille KAIKKI on noloa.
Mietin asiaa siltä kantilta, että olet kuusissakymmenissä kun lapsella on murrosikä ja se on haastavin tässä kasvatuksessa. Itse olin 34 - vuotias kun sain ainokaiseni ja nyt olen 50v eli mulla alkava vaihdevuosihässäkkä ja lapsella murrosikä eli hyvä yhdistelmä..
Jaksaako ap leikkiä mahdollisten lastenlastensa kanssa, jos oma lapsikin saa mahdolliset lapsensa keski-ikäisenä? Tai onko ap enää edes elossa silloin?
Tehkää ekoteko ja jättäkää lapset hankkimatta!
Vierailija kirjoitti:
Mietin asiaa siltä kantilta, että olet kuusissakymmenissä kun lapsella on murrosikä ja se on haastavin tässä kasvatuksessa. Itse olin 34 - vuotias kun sain ainokaiseni ja nyt olen 50v eli mulla alkava vaihdevuosihässäkkä ja lapsella murrosikä eli hyvä yhdistelmä..
Niin? Mun eläkeikä on 68v joten 60v on työikäinen ja iskussa. Kuka oikeesti luulee että joku 60v on vanhus?
Mun naapuristossa asuu 75v eläkeläispari ja nää juoksee maratoneja, vaeltaa, reissaa ja ajelee prätkillä. Nääkään ei ole vielä vanhuksia.
Varmaan raskasta hoitaa pientä lasta keski-ikäisenä ja olla samalla huolissaan omista vanhoista vanhemmistaan.
Sijaisperheistä on Suomessa huutava pula. Kannattaa tätäkin vaihtoehtoa harkita.
Mullakin on vanhat vanhemmat. Äitini on sitä mieltä, että minä olen lapsena pilannut hänen ja isäni välisen parisuhteen. Äidillä oli vaativa työ ja yritin päinvastoin olla hiljaa omista lapsen ongelmistani, etten olisi lisännyt hänen stressinsä määrää. Äidille oli ilmeisesti liian raskasta keski-ikäisenä hoitaa yritystä ja pientä lasta. Isä osallistuikin paljon hoitooni, mutta oli juuri tuolla aiemmin kuvattu helikopterivanhempi ja opetti minut uusavuttomaksi. Vanhempani olivat nelikymppisiä syntyessäni. Jokainen on yksilö ja tämä oli vain minun kokemukseni.