Lue keskustelun säännöt.
Rakastunut ystävään, tunne molemmin puolinen.
Ap
26.07.2019 |
Eli tosiaan, hankala tilanne...
Tutustuin vuosia sit ihanaan mieheen, rakastuin ensisilmäyksellä sekä tämä mies minuun. Nähtiin päivittäin kesäsin ja nautittiin toisemme läsnäolosta.
Loppu kesäl sit meinattiin seurustella mutta jänistin joten annoin pakit joten ollaan pysytty todella läheisinä ja hyvinä ystävinä tähän päivään asti.
Tunteeni ei mihinkää ollu hävinnyt vaan laitoin ne piiloon etten rupeisi jahkaamaan sitä miestä..
Mut nyt sellane tilanne näitte vuosie jälkee tunteeni on kasvanut sekä tällä miehellä. Kerroin hänelle tunteeni ja hän kertoi samaa minulle että tykkää minusta ja on kiinostunut miuta jne. Mutta pelkäää sitä että jos alkaisimme seurustelemaan, meille tulisi iso riita ja siitä sitten ero tulisi. Joka johtais sitten siihen että emme luultavasti olisi enään väleissä eikä ystäviä.
Tilanne tosi vaikea enkä tiedä mitä tehdä. Itsekkin pelkään sitä että menetän tämän kyseisen miehen. Mut en voi tunteilleni mitään.. ollaan vältetty toisiamme nyt pari pv että mietittäisiin mitä tehdään. Se päivä on tänää ku puhutaan.
Mitä te tekisitte tässä tilanteessa? + En oo ikinä riidelly tän miehen kanssa olen hänen eka johon rakastui ja antoi suudelman.
Tosi vaikeeta ku välitän tästä miehestä ihan liikaa😭
Kommentit (16)
Mä en ihan ymmärrä näitä. Itselläni on elämässäni ollut 3 vakavaa suhdetta, kaikki niistä on alkanut ystävyyden kautta. 2 näistä miehistä on nyt minulle exiä, mutta olemme edelleen erittäin hyviä ystäviä. Ei sen eron tarvi johtaa välien katkeamiseen. (Tosin, kyllä itselleni aina on ollut myös selvää että mahdollisuus rakkauteen olisi sen riskin oton arvoinen, että ystävyys voi katketa.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi tsiisus. Sinä rakastat miestä, mies rakastaa sinua. Ettekö ole kumpikin sinkkuja, vai missä oikein on ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://anna.fi/hyvinvointi/itsetuntemus/7-syyta-paivakirjan-pitaminen-…
Vaikka Tiimari meni konkurssiin jostain varmaan vielä vihkoja, joihin kirjoittaa näitä päiväkirja päivityksiä.
Ystävyys nyt on ihan yhtä tyhjän kanssa verrattuna seurusteluun. Sen kun vain annatte mennä, paljon enemmän kaduttaa jos kitkuttelette ystävinä vuosikaudet meittien, että olisiko tästä tullut jotain suurempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi erota riitaisesti ja menettää ystävyys samalla? Olen eroamassa aviomiehestäni ja hän on edelleen rakas ystäväni ja minä hänen.
Voi jestas. Ootte varmaan just sopivia toisillenne.
Miten se asiaa muuttaisi, jos ette olisi väleissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystävyys nyt on ihan yhtä tyhjän kanssa verrattuna seurusteluun. Sen kun vain annatte mennä, paljon enemmän kaduttaa jos kitkuttelette ystävinä vuosikaudet meittien, että olisiko tästä tullut jotain suurempaa.
Saisiko tähän perustelua? Miksi muka ystävyys olisi jotenkin vähempiarvoista kuin seurustelu. Ja jos se on seksistä kiinni, niin ystävienkin kanssa voi harrastaa seksiä.
Ystävyys kestää yleensä pitkiä aikoja, jopa läpi elämän. Seurustelu-suhteet on kaikenkirjavia, niiden jatkuvuus on harvinaisen epävarmaa. Näkisin kyllä ihan tältä pohjalta ystävyyden paljon arvokkaampana kuin seurustelun.
Pelkäät riitaa? Riitelykin voi olla ihan normaalia silloin tällöin. Kyllä aito suhde sellaisen kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyys nyt on ihan yhtä tyhjän kanssa verrattuna seurusteluun. Sen kun vain annatte mennä, paljon enemmän kaduttaa jos kitkuttelette ystävinä vuosikaudet meittien, että olisiko tästä tullut jotain suurempaa.
Saisiko tähän perustelua? Miksi muka ystävyys olisi jotenkin vähempiarvoista kuin seurustelu. Ja jos se on seksistä kiinni, niin ystävienkin kanssa voi harrastaa seksiä.
Ystävyys kestää yleensä pitkiä aikoja, jopa läpi elämän. Seurustelu-suhteet on kaikenkirjavia, niiden jatkuvuus on harvinaisen epävarmaa. Näkisin kyllä ihan tältä pohjalta ystävyyden paljon arvokkaampana kuin seurustelun.
En ole tuo kirjoittanut mutta olen myös aina ollut sitä mieltä, että mahdollisuus elämänmittaiseen parisuhteeseen on sen riskin arvoinen että ystävyys menee. Parisuhdekumppanin kanssa kuitenkin jaetaan koko arki ja elämä, se vaikuttaa elämään paljon enemmän kuin hyväkään ystävyys. Sitä oikeaa tai riittävän oikeaa on myös aika vaikea löytää, ei ole varaa heittää sopivan tuntuisia "menemään" siksi että pelkää että ystävyys menee jos ei suhde toimikaan.
Eikä sen ystävyyden sitä paitsi aikuisten ihmisten suhteissa tarvi edes mennä vaikka tulisi ero. Nuoret on usien niin herkkiksiä että eivät kestä edes nähdä sitä tyyppiä josta on eronneet, mutta aikuisten ihmisten maailmassa usein erotaan ihan sovussa ja voidaan olla ystäviä eron jälkeenkin. Todetaan vaan että ei tämä meidän juttu toiminutkaan parisuhdetasolla, mutta kun se kerran ystävinä toimii niin miksipä ei jatketa ystävinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpikin olemme pari kymppisiä. Ja siis kyllä sen ymmärrämme että riitoja tulee ja niistä selviää puhumalla. Mut se taas pelottaa että mitä jos riita on niin paha et se johtaa eroon ja sit meiän välit ei tietenkään ole entisellään. Sehä on täysin selvää.
Mies sanoo että nauttii mun kanssa viettää aikaa ja hänen mielestä oon upee nainen yms. Ollaan vietetty paljon aikaa, katottu leffoja sillai että mun pää on hänen sylissä tai toisinpäi josta sit ollaan nukahettu.
Ollaa sohval oltu sillai et oon sen kainalos ja muutenkin hyväillään toisiamme. Seksiä ei ole ollut koskaan. Mies on kehunut mun ulkonäköä ja kui haluais napasta musta kii julkisilpaikoil mut on ujostellu ja pelänny et työnnän pois.
Hän on nii herrasmies ku voi vaan olla ja hän tekee musta onnelliseks. Molemmat siis sinkkuja ollaan.
Ap-
Vierailija kirjoitti:
Parrua hanuriin, siitä se lähtee
Vahva puolto tälle viisaudelle.
Oletteko yli 16-vuotiaita? Kyllä aika hoitaa kaikki ongelmasi.