Uusi nainen ja ex

Koska on fifty fifty, että vanha suola janottaa.

Ja kaikki kieltävät asian uudelle tyttöystävälleen.

Mulla ei ole tarvetta olla tekemisissä eksien kanssa, ne on syystäkin eksiä. Lasteni äidin kanssa viestitellään kerran viikossa kun muksut vaihtaa kotia. Siinä se.

Mikä pakko sinun on olla yhteydessä exääsi? Mikäli ei ole yhteisiä lapsia tai eläimiä, ei ole mikään pakko. Yleensä siihen on syy, miksi ex on ex ja heidät jätetään taakseen. Jos on pakko pitää yhteyttä, silloin olet jollain tasolla vielä kiinnostunut. 

Minulla oli poikaystävä, joka ilman mitään syytä tahtoi pitää exäänsä yhteyttä. Reilun vuoden ehdimme seurustella kun sain tietää, että aika ajoin kävi panemassa exäänsä, toisen suhteen lopetin alkuunsa, kun taas oli pakko pitää yhteyttä exään, oli kyllä muitakin merkkejä että olisi vielä hänestä kiinnostunut, tätä nykyä ilmeisesti ovat palanneet yhteen. 

Minun mielipiteeni kokemusteni perusteella on, että jos ei ole yhteisiä lapsia, ei ole mitään viatonta syytä pitää exäänsä yhteyttä.

Syystäkin ex on ex eikä sovi parisuhteeseen, mutta eikö sitä voi edelleen olla kavereita ja vaihtaa kuulumisia ilman suuria tunteita? Tarviiko sellaisesta olla mustis?

Minun ex on paras ystäväni. Sanoin ekoilla tapaamisilla miehelleni siitä. Miehen kanssa. Nyt 3v yhessä

Vierailija kirjoitti:

Syystäkin ex on ex eikä sovi parisuhteeseen, mutta eikö sitä voi edelleen olla kavereita ja vaihtaa kuulumisia ilman suuria tunteita? Tarviiko sellaisesta olla mustis?

Jos exänsä kanssa pystyy olemaan kaveri suhteen jälkeen, niin joko sitä ei ikinä ole rakastanutkaan, tai sitten on sen kanssa yhä jollain tasolla joko oman päänsä sisällä tai konkreettisesti.  

Vierailija kirjoitti:

Mikä pakko sinun on olla yhteydessä exääsi? Mikäli ei ole yhteisiä lapsia tai eläimiä, ei ole mikään pakko. Yleensä siihen on syy, miksi ex on ex ja heidät jätetään taakseen. Jos on pakko pitää yhteyttä, silloin olet jollain tasolla vielä kiinnostunut. 

Minulla oli poikaystävä, joka ilman mitään syytä tahtoi pitää exäänsä yhteyttä. Reilun vuoden ehdimme seurustella kun sain tietää, että aika ajoin kävi panemassa exäänsä, toisen suhteen lopetin alkuunsa, kun taas oli pakko pitää yhteyttä exään, oli kyllä muitakin merkkejä että olisi vielä hänestä kiinnostunut, tätä nykyä ilmeisesti ovat palanneet yhteen. 

Minun mielipiteeni kokemusteni perusteella on, että jos ei ole yhteisiä lapsia, ei ole mitään viatonta syytä pitää exäänsä yhteyttä.

Ei minun ole mikään pakko olla yhteydessä, ainoastaan olisi kiva tietää miten toisella on mennyt. Osoitan häntä kohtaan ihan samanlaista mielenkiintoa kuin muihinkin ihmisiin kenen kanssa olen ollut tekemisissä. Tietysti varmaa kun aikaa kuluu niin ei kiinnosta enään niin paljoa.

Ja mikä tarve sulla on roikottaa sitä exää elämässä?

Kun se ex on ihminen, jota kohtaan on ollut isoja tunteita ja jonka kanssa on harrastettu seksiä. Eikä ole takeita, että yhtäkkiä onkin vain kaveri. Ne muistot on kuitenkin koko ajan siellä taustalla.

Lienee aika yleistä se, että exien kanssa heilutellaan peittoa eron jälkeenkin, vaikka uusia olisi kuvioissa, sitä ei tavallaan lasketa edes pettämiseksi - exähän oli paikalla ensin, sitäpaitsi.

Kyllä se mustasukkaisuus voi tulla ihan vaan siitäkin, että sitä päässään miettii että millaista heidän elämänsä oli yhdessä, oliko seksi millaista/parempaa, ja ärsyttää kun mies ja ex puhuu jostain tutuista tai tapahtumista heidän ajaltaan missä itse en ole ollut mukana. Omalla miehelläni ei ole exiään kohtaan ollut selvästikään mitään tunteita enää, exillä ehkä jonkinlaista "omistushaluisuutta" vielä meidän suhteen alussa. Neuvojakin saattoi tulla ja niistä varsinkin riitoja. Niin, siis kun mieheni tapasin oli exiä parikin siinä kaveripiirissä. Yleensä suhtaudun ihmisiin ihan sen perusteella millaiset fiilikset heistä tulee minua kohtaan. Nykyään miehen ex-vaimo on ihan hyvä ystävä minullekin ja jutellaan kaikesta. On arvostanut minua alusta saakka ja yhdessä tässä jo vuosia "kasvateltu" paria teiniä.

Neuvona ap:lle, ehkä kannattaa hieman himmailla sitä yhteydenpitoa vähäksi aikaa exän/exien suuntaan. Nainen on kuitenkin suhteen alussa varmaan aika epävarma mutta 10 vuoden päästä tuskin enää samaa ongelmaa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä pakko sinun on olla yhteydessä exääsi? Mikäli ei ole yhteisiä lapsia tai eläimiä, ei ole mikään pakko. Yleensä siihen on syy, miksi ex on ex ja heidät jätetään taakseen. Jos on pakko pitää yhteyttä, silloin olet jollain tasolla vielä kiinnostunut. 

Minulla oli poikaystävä, joka ilman mitään syytä tahtoi pitää exäänsä yhteyttä. Reilun vuoden ehdimme seurustella kun sain tietää, että aika ajoin kävi panemassa exäänsä, toisen suhteen lopetin alkuunsa, kun taas oli pakko pitää yhteyttä exään, oli kyllä muitakin merkkejä että olisi vielä hänestä kiinnostunut, tätä nykyä ilmeisesti ovat palanneet yhteen. 

Minun mielipiteeni kokemusteni perusteella on, että jos ei ole yhteisiä lapsia, ei ole mitään viatonta syytä pitää exäänsä yhteyttä.

Ei minun ole mikään pakko olla yhteydessä, ainoastaan olisi kiva tietää miten toisella on mennyt. Osoitan häntä kohtaan ihan samanlaista mielenkiintoa kuin muihinkin ihmisiin kenen kanssa olen ollut tekemisissä. Tietysti varmaa kun aikaa kuluu niin ei kiinnosta enään niin paljoa.

Voitko tosiaan sanoa ihan käsi sydämellä, että lähetät kaikille kavereillesi ja tuttavillesi yhtä paljon ja samanlaisia viestejä kuin exällesi? Jotenkin rohkenen epäillä, ettet kovinkaan monelle yhtäkkiä vain illan hämärässä kirjoittele "mitä kuuluu" -viestejä, ellet aio esim ehdottaa tapaamista tai kysy jotain muuta käytännön asiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syystäkin ex on ex eikä sovi parisuhteeseen, mutta eikö sitä voi edelleen olla kavereita ja vaihtaa kuulumisia ilman suuria tunteita? Tarviiko sellaisesta olla mustis?

Jos exänsä kanssa pystyy olemaan kaveri suhteen jälkeen, niin joko sitä ei ikinä ole rakastanutkaan, tai sitten on sen kanssa yhä jollain tasolla joko oman päänsä sisällä tai konkreettisesti.  

Olipas viiltävä kommentti. Itse olen hyvissä tai ainakin asiallisissa väleissä kaikkien exieni kanssa. Ei heiä monaa toki ole. Ymmärrän, etei kaikki pysty olemaan exiensä kanssa asiallisissakaan väleissä, osa ilman omaa syyään.

 Ei kenenkään tarvitse sietää exän harjoittamaa kiusantekoa ja loukkaavaa käytöstä. Mutta itse olen onnellinen tai, ainakin tyytyväinen,, että voin kokea ja tuntea olevani hyvissä väleissä exieni kanssa.

Kun esimerkiksi puhun -jos siis tarvetta ilmenee, etä minun pitäisi exästäni  kertoa-, niin  mahdollisuukisen mukaan yritän kertoa neuraalisti ilman isompia tunteiluja.

Toki se on nyt helpompaa kun pöly on jo (hieman) laskeutunut. Eikä meillä ole välillämme jaettavana yhteisiä ongelmia tai riitoja.  

Lienenkin onnekkaampi kuin, mitä itse aina ymmärrän ja käsitän. Silti minulla on toisinaan hankalaa täysin ymmärtää heitä, jotka haluavat halveksia ja kertoa ex kumppanistaan vain ja ainoasaan joain negaiivista. - Eikö tällaisella halveksinnalla tule samalla mitätöineeksi myös osaksi itseäänkin(?) 

Vaikka mitäpä minä viisaselemaan kun en ole kohdannut suheeni aikana tai sen jälkeen kumppanini taholta niiä hirveyksiä ja kamaluuksia joista ise olen voinut vain ja ainoastaan lähinnä lukea tai kuulla; kokemaa ja untemata niiä omakohaisesti.         

11 jatkaa: Kyllähän sekin kertoo jotain jos exät haluavat olla kavereita eron jälkeen. Vaikka olinkin aina varma että minulla on hyvä mies niin kyllähän tuo asia sitä tuki. Ihmiset myös muuttuvat ja kasvavat, se mikä ex-vaimon ja miehen erotti oli vaan nuoruuden hölmöilyä ja parin muun kanssa sitten ihan niiden exien omaa vikaa ja sen myönsivätkin.  Mies ei myöskään kanna kaunoja ja minusta sekin kertoo ihmisestä. On kertonut ihan rehellisesti suhteista, hyvistä ja huonoista puolista, ja katkeruudelle olisi kyllä aihetta. Itse olen exiäni kohtaan paljon katkerampi. Olen vain yhden exän kanssa väleissä, ei kuitenkaan kavereita olla mutta jos nähdään niin kuulumiset vaihdetaan. Mutta meidän erostakin on jo kohta 20 vuotta :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syystäkin ex on ex eikä sovi parisuhteeseen, mutta eikö sitä voi edelleen olla kavereita ja vaihtaa kuulumisia ilman suuria tunteita? Tarviiko sellaisesta olla mustis?

Jos exänsä kanssa pystyy olemaan kaveri suhteen jälkeen, niin joko sitä ei ikinä ole rakastanutkaan, tai sitten on sen kanssa yhä jollain tasolla joko oman päänsä sisällä tai konkreettisesti.  

Olipas viiltävä kommentti. Itse olen hyvissä tai ainakin asiallisissa väleissä kaikkien exieni kanssa. Ei heiä monaa toki ole. Ymmärrän, etei kaikki pysty olemaan exiensä kanssa asiallisissakaan väleissä, osa ilman omaa syyään.

 Ei kenenkään tarvitse sietää exän harjoittamaa kiusantekoa ja loukkaavaa käytöstä. Mutta itse olen onnellinen tai, ainakin tyytyväinen,, että voin kokea ja tuntea olevani hyvissä väleissä exieni kanssa.

Kun esimerkiksi puhun -jos siis tarvetta ilmenee, etä minun pitäisi exästäni  kertoa-, niin  mahdollisuukisen mukaan yritän kertoa neuraalisti ilman isompia tunteiluja.

Toki se on nyt helpompaa kun pöly on jo (hieman) laskeutunut. Eikä meillä ole välillämme jaettavana yhteisiä ongelmia tai riitoja.  

Lienenkin onnekkaampi kuin, mitä itse aina ymmärrän ja käsitän. Silti minulla on toisinaan hankalaa täysin ymmärtää heitä, jotka haluavat halveksia ja kertoa ex kumppanistaan vain ja ainoasaan joain negaiivista. - Eikö tällaisella halveksinnalla tule samalla mitätöineeksi myös osaksi itseäänkin(?) 

Vaikka mitäpä minä viisaselemaan kun en ole kohdannut suheeni aikana tai sen jälkeen kumppanini taholta niiä hirveyksiä ja kamaluuksia joista ise olen voinut vain ja ainoastaan lähinnä lukea tai kuulla; kokemaa ja untemata niiä omakohaisesti.         

Kommenttini perustui siihen mitä useat parisuhdeterapeutit sanoo. Ei mikään oma mielipiteeni vaan ihmisten jotka hoitaa näitä asioita ja oletettavasti ymmärtävät ammattinsa kautta enemmän kuin ihmiset joilla on "oma lehmä ojassa" näiden asioiden suhteen

Vierailija kirjoitti:

Mikä pakko sinun on olla yhteydessä exääsi? Mikäli ei ole yhteisiä lapsia tai eläimiä, ei ole mikään pakko. Yleensä siihen on syy, miksi ex on ex ja heidät jätetään taakseen. Jos on pakko pitää yhteyttä, silloin olet jollain tasolla vielä kiinnostunut. 

Minulla oli poikaystävä, joka ilman mitään syytä tahtoi pitää exäänsä yhteyttä. Reilun vuoden ehdimme seurustella kun sain tietää, että aika ajoin kävi panemassa exäänsä, toisen suhteen lopetin alkuunsa, kun taas oli pakko pitää yhteyttä exään, oli kyllä muitakin merkkejä että olisi vielä hänestä kiinnostunut, tätä nykyä ilmeisesti ovat palanneet yhteen. 

Minun mielipiteeni kokemusteni perusteella on, että jos ei ole yhteisiä lapsia, ei ole mitään viatonta syytä pitää exäänsä yhteyttä.

Minun kokemukseni on aivan päinvastainen. Jos exän olemassaolon haluaa kieltää kokonaan ja suhtautuu tähän voimakkaan negatiivisesti, usein jossain kytee vielä muitakin suuria tunteita. 

Yleensä ex on kuitenkin ihminen jonka tuntee hyvin ja josta pitää, vaikkakin sitten on tullut asioita minkä vuoksi ei voida enää olla seurustelusuhteessa. Minusta tässä kaikessa yksinkertaisuudessaan kiteytyy se, miksi moni haluaa pitää exään yhteyttä ja myös se, miksi se voi olla täysin viatonta. 

Niin no, säännöllinen yhteydenpito exän kanssa on mielestäni normaalia silloin, kun on yhteisiä lapsia ja heidän asioita pitää yhdessä hoitaa.

Kyllä minäkin olen eronnut ns. kavereina exien kanssa, mutta ei ole ollut tarpeen säännöllisesti kysellä kuulumisia ja olla yhteydessä. Ymmärrän, että eron jälkeen ensimmäiset kuukaudet voivat olla sitä, että ollaan yhteydessä ja sovitaan asioita ja vaikka sekstaillaankin, jos ei mitään uutta viritystä ole ilmaantunut... Se kuitenkin jää jossain vaiheessa ja molemmat menee elämässä eteenpäin. Toki moikataan, kun nähdään jossain ja voi muutaman sanankin vaihtaa.

Ei kannata täältä mustasukkaisten palstalta kysellä tällaista. En voisi kuvitella että yhteydenpito minun ja mieheni välillä loppuisi, vaikka tulisi ero. Myös hänen eronneet vanhempansa ovat pysyneet ystävinä ja uudet puolisotkin on ystävystyneet keskenään. Ehkä voisit tutustuttaa sen exän ja nyksän toisiinsa, ehkä hän ei sitten tuntuisi niin uhkaavalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syystäkin ex on ex eikä sovi parisuhteeseen, mutta eikö sitä voi edelleen olla kavereita ja vaihtaa kuulumisia ilman suuria tunteita? Tarviiko sellaisesta olla mustis?

Jos exänsä kanssa pystyy olemaan kaveri suhteen jälkeen, niin joko sitä ei ikinä ole rakastanutkaan, tai sitten on sen kanssa yhä jollain tasolla joko oman päänsä sisällä tai konkreettisesti.  

Olipas viiltävä kommentti. Itse olen hyvissä tai ainakin asiallisissa väleissä kaikkien exieni kanssa. Ei heiä monaa toki ole. Ymmärrän, etei kaikki pysty olemaan exiensä kanssa asiallisissakaan väleissä, osa ilman omaa syyään.

 Ei kenenkään tarvitse sietää exän harjoittamaa kiusantekoa ja loukkaavaa käytöstä. Mutta itse olen onnellinen tai, ainakin tyytyväinen,, että voin kokea ja tuntea olevani hyvissä väleissä exieni kanssa.

Kun esimerkiksi puhun -jos siis tarvetta ilmenee, etä minun pitäisi exästäni  kertoa-, niin  mahdollisuukisen mukaan yritän kertoa neuraalisti ilman isompia tunteiluja.

Toki se on nyt helpompaa kun pöly on jo (hieman) laskeutunut. Eikä meillä ole välillämme jaettavana yhteisiä ongelmia tai riitoja.  

Lienenkin onnekkaampi kuin, mitä itse aina ymmärrän ja käsitän. Silti minulla on toisinaan hankalaa täysin ymmärtää heitä, jotka haluavat halveksia ja kertoa ex kumppanistaan vain ja ainoasaan joain negaiivista. - Eikö tällaisella halveksinnalla tule samalla mitätöineeksi myös osaksi itseäänkin(?) 

Vaikka mitäpä minä viisaselemaan kun en ole kohdannut suheeni aikana tai sen jälkeen kumppanini taholta niiä hirveyksiä ja kamaluuksia joista ise olen voinut vain ja ainoastaan lähinnä lukea tai kuulla; kokemaa ja untemata niiä omakohaisesti.         

Kommenttini perustui siihen mitä useat parisuhdeterapeutit sanoo. Ei mikään oma mielipiteeni vaan ihmisten jotka hoitaa näitä asioita ja oletettavasti ymmärtävät ammattinsa kautta enemmän kuin ihmiset joilla on "oma lehmä ojassa" näiden asioiden suhteen

Parisuhdeterapeutit on yleensä itse olleet naimisissa monta kertaa, eivätkä tunnu saavan normaalia pysyvää parisuhdetta. Sama pätee vähän kaikkiin terapeutteihin. Moni kiinnostuu alasta siksi että voisi terapioida itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syystäkin ex on ex eikä sovi parisuhteeseen, mutta eikö sitä voi edelleen olla kavereita ja vaihtaa kuulumisia ilman suuria tunteita? Tarviiko sellaisesta olla mustis?

Jos exänsä kanssa pystyy olemaan kaveri suhteen jälkeen, niin joko sitä ei ikinä ole rakastanutkaan, tai sitten on sen kanssa yhä jollain tasolla joko oman päänsä sisällä tai konkreettisesti.  

Olipas viiltävä kommentti. Itse olen hyvissä tai ainakin asiallisissa väleissä kaikkien exieni kanssa. Ei heiä monaa toki ole. Ymmärrän, etei kaikki pysty olemaan exiensä kanssa asiallisissakaan väleissä, osa ilman omaa syyään.

 Ei kenenkään tarvitse sietää exän harjoittamaa kiusantekoa ja loukkaavaa käytöstä. Mutta itse olen onnellinen tai, ainakin tyytyväinen,, että voin kokea ja tuntea olevani hyvissä väleissä exieni kanssa.

Kun esimerkiksi puhun -jos siis tarvetta ilmenee, etä minun pitäisi exästäni  kertoa-, niin  mahdollisuukisen mukaan yritän kertoa neuraalisti ilman isompia tunteiluja.

Toki se on nyt helpompaa kun pöly on jo (hieman) laskeutunut. Eikä meillä ole välillämme jaettavana yhteisiä ongelmia tai riitoja.  

Lienenkin onnekkaampi kuin, mitä itse aina ymmärrän ja käsitän. Silti minulla on toisinaan hankalaa täysin ymmärtää heitä, jotka haluavat halveksia ja kertoa ex kumppanistaan vain ja ainoasaan joain negaiivista. - Eikö tällaisella halveksinnalla tule samalla mitätöineeksi myös osaksi itseäänkin(?) 

Vaikka mitäpä minä viisaselemaan kun en ole kohdannut suheeni aikana tai sen jälkeen kumppanini taholta niiä hirveyksiä ja kamaluuksia joista ise olen voinut vain ja ainoastaan lähinnä lukea tai kuulla; kokemaa ja untemata niiä omakohaisesti.         

Kommenttini perustui siihen mitä useat parisuhdeterapeutit sanoo. Ei mikään oma mielipiteeni vaan ihmisten jotka hoitaa näitä asioita ja oletettavasti ymmärtävät ammattinsa kautta enemmän kuin ihmiset joilla on "oma lehmä ojassa" näiden asioiden suhteen

Ny kun luin aiemman kommenttisi toistamiseen niin jäin miettimään, että mitä se oikeasaan tarkoittaa. eriyisesti sen viiemeisen lauseen osalta: "tai sitten on sen kanssa yhä jollain tasolla joko oman päänsä sisällä tai konkreettisest" - Minusta olisi aika hurjaa ajaella, että jos exänsä voisi pyyhkäistä mieletään kokonaan, niin kuin häntä ei koskaan olisi ollutkaan. Mutta ei tämä siä tarkoita, että häntä ajatelisi tai pohisi edes joka viikko.  On kummaa, miten joillain odootamatomillakin hekillä hänet tuntee ja näkee mielessään kirkkaana. Kun taas sitten on hetkiä jolloin joutuu erkseen mielessään kelaamaan, että mitenkähän hän oli ai olisi nyt, jos olisi tuossa (ollut).