Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää kaverit, jotka ei koskaan voi etukäteen tietää lähteekö johonkin
25.07.2019 |
Olen itsekin sellainen, että tykkään tehdä asioita fiilispohjalta ja en tykkää lupautua kauhean sitoviin menoihin, koska jos vaikka nukun huonosti, niin minusta ei ole paljon mihinkään silloin. Mutta.. Harmittaa jos puhun jostain menosta, joka olisi viikonloppuna, mutta kaveri ei vaan voi tietää lähteekö. Minun pitäisi pyytää lapselle hoitaja jos haluan jonnekin mennä. Se löytyy yleensä helposti, mutta en viitsisi laittaa lasta "turhaan" hoitoon. Joskus menen yksinkin, mutta kaikki tapahtumat eivät ole sellaisia, että yksin olisi kiva mennä.
Sitten taas toisaalta saattaa tulla viestiä perjantaina tai lauantaina, että lähetkö sinne tai tänne, ja sanon että en, kun en pääse (tuolla tavalla yhtäkkiä). En tiedä pitäisikö minun tajuta tästä olevani vain viime hetken seuraksi kelpaava. Uusien kavereiden hankinta tulee varmaan kysymykseen joka tapauksessa, koska olin sitten mikä tahansa, niin nykyisten kanssa ei pysty mitään sopimaan etukäteen.
Luultavasti aikuiset ihmiset kuitenkin _tajuaa_, että mun pitää oikeasti tietää vähän aiemmin. Ettei siitä voi olla kyse, ettei osaisi ottaa tätä huomioon, jos muuten kumminkin on ihan empatiaan kykenevä ihminen.
Aika hylätty ja luuseri olo on :(
Kommentit (20)
No kyllä mä monelle olen sellainen kaveri että jos ei mitään muuta keksi, niin sitten pyydetään mua. Tässä kesän alussa näin kaveria kahvilla, ja sovittiin että pitää istua meillä ja grillata ja saunoa joku kesän päivä/ilta. Viikon päästä hän laittoi viestiä että millon saisi tulla, että olisi niin mukavaa Sanoin että minulle käy milloin vaan, että heti kun häne tietää milloin sopii, niin ilmoittaa vaan, koska minä saan järjestymään kyllä. No tuosta meni pari viikkoa, ja laitoin viestiä että joko tietää, niin ei yhtään tiennyt. Sitten meni pari viikkoa, ja lyötiin hänen ehdottama päivä lukkoon, hänen yhteysenotostaan. Noh päivää ennen tuota illanviettoa hän laittoi viestin että on nyt niin kamala migreeni ettei huomenna varmaankaan pääse, tai että hän nyt ainakin haluaa ilmoittaa että voi olla ettei pääse. Kymmeneltä tapaamispäivänä hän laittoi viestiä että ei pysty tulemaan. LAitoin vitten viestin että ei haittaa, tultiin miehen kanssa jo eilen mökille, ja palataan vasta ylihuomenna takaisin. Tunnin päästä laittoi somekuvia itsestään ja kaveristaan terassilla hästäkeillä ihan paras päivä ollut-parhaista rakkaimman kamun kanssa jne.
:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä heillä on jotain masennusta tai fyysistä sairautta ja aina ei vain tiedä, mikä kunto on milloinkin? :-( Itelläni ainakin on näin, löytyy molemmat. Toisaalta taas jos lupaa lähteä joskus johonkin ja viime hetkellä joutuukin perumaan, koska kunto onkin paskana, niin sekin on kurjaa. :-( Tää on kyllä johtanut muutenkin aikalailla erakoitumiseen. Nytkin ollaan kesälomalla ja miehen kans juuri eilen puhuttiin, että tää loma on ollut oikea pohjanoteerausten top 1... Tääkin päivä mennyt kotona sängyssä maaten. Pystyssä ollessa vaan huimaa ja vessaan menoakin viivytän viimeiseen asti ja sinne kävelen seiniin nojaten. Joku toinen päivä taas oon suht toimintakunnossa ja saatan vaikuttaa täysin normaalilta.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä mä monelle olen sellainen kaveri että jos ei mitään muuta keksi, niin sitten pyydetään mua. Tässä kesän alussa näin kaveria kahvilla, ja sovittiin että pitää istua meillä ja grillata ja saunoa joku kesän päivä/ilta. Viikon päästä hän laittoi viestiä että millon saisi tulla, että olisi niin mukavaa Sanoin että minulle käy milloin vaan, että heti kun häne tietää milloin sopii, niin ilmoittaa vaan, koska minä saan järjestymään kyllä. No tuosta meni pari viikkoa, ja laitoin viestiä että joko tietää, niin ei yhtään tiennyt. Sitten meni pari viikkoa, ja lyötiin hänen ehdottama päivä lukkoon, hänen yhteysenotostaan. Noh päivää ennen tuota illanviettoa hän laittoi viestin että on nyt niin kamala migreeni ettei huomenna varmaankaan pääse, tai että hän nyt ainakin haluaa ilmoittaa että voi olla ettei pääse. Kymmeneltä tapaamispäivänä hän laittoi viestiä että ei pysty tulemaan. LAitoin vitten viestin että ei haittaa, tultiin miehen kanssa jo eilen mökille, ja palataan vasta ylihuomenna takaisin. Tunnin päästä laittoi somekuvia itsestään ja kaveristaan terassilla hästäkeillä ihan paras päivä ollut-parhaista rakkaimman kamun kanssa jne.
:D
Tästä juontuen... mulla on myös pari sinkkukaveria, jotka sanovat aina, että kun ei ole mitään ja on niin tylsää ja kun pitää yksin olla koko ajan kotona ja ja ja ja..........
No molemmat ovat minun kriteeriasteikollani lähes joka viikonloppu jossakin menossa ja matkustavat ihan älyttömän paljon ja usein. Aina on facessa kuvia sieltä ja täältä konserteista ja lomakohteista ja hotelleista ja kaupunkilomilta, että täällä ollaan ja ollaan teatterissa ja ravintola siellä ja siellä. Miten ihmeessä ei muka ole eikä tapahdu "mitään"?!? Mitä helvettiä sitten pitäis tapahtua ja olla?
Ja joskus rasittaa hehkutukset, että taas ollaan "parhaassa seurassa" ja oi niin ihanan ystävän kanssa ja läpäti lää. Pelkkää kosmetiikkaa. Miksi pitää hehkuttaa niin helvetisti? Tuo tyyli sopii ehkä teinitytöille, mutta nyt on kyseessä lähes viiskymppiset naiset :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ystävä tekee tota. Jos siltä kysyy extempero lähdetkö tekee jotai nii tulee semmosta "emmä kyllä tiedä katellaa laitan viestii" > ei kuulu mitään. Pyydän tuossa vaiheessa jo muita tai lähden yksin. Jos kysyy jotai aktiviteettia viikon päähän niin "ois kiva lähtee, katellaan" > ei kuulu mitään. Ehkä sitten sinä iltana kun ois pitäny lähteä "joo emmä voi ku jalka paskana". Joo tuossa vaiheessa olen jo pyytänyt muuta seuraa tai olen lähtenyt yksin.
Turhaa jäädä odottelemaan.
En voi etukäteen aina tietää fiilistä kaiken maailman kissanristiäisten ajankohtana. Tärkeisiin ja ajoissa sovittuihin tapaamisiin ja tapahtumiin kyllä menen aina, mutta ei aina vaan kiinnosta lähteä johonkin terassille, baariin, pelaamaan ym. koska viihdyn parhaiten kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on myös mahtavaa (siis NOT), että ensin sovitaan ja järkätään joku meno ja sitten kaveri yhtäkkiä peruukin, jos sattuu tulla jotain "kiinnostavampaa" samalle ajankohdalle. Jeesus, että raivostuttaa!
Kyllä aikuisen ihmisen täytyy osata priorisoida ja tajuta se, että kun jotain sovitaan, niin se sitten pitää ja pysyy kalenterissa. Tai sitten vaan on lupaamatta mitään, jos ei pysty lupausta pitämään tai ei niin paljoa kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
En voi etukäteen aina tietää fiilistä kaiken maailman kissanristiäisten ajankohtana. Tärkeisiin ja ajoissa sovittuihin tapaamisiin ja tapahtumiin kyllä menen aina, mutta ei aina vaan kiinnosta lähteä johonkin terassille, baariin, pelaamaan ym. koska viihdyn parhaiten kotona.
Onko itse ehdottamasi illanvietto sinun itsesi valitsemana ajankohtana kissanristiäinen, josta et sitten saman päivän iltana tiedä kuin vasta klo22 että ei kiinnostakaan lähetä, vaan ollaan oltu jo "migreenipotilaana" monta tuntia baarissa toisen kaverin kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi etukäteen aina tietää fiilistä kaiken maailman kissanristiäisten ajankohtana. Tärkeisiin ja ajoissa sovittuihin tapaamisiin ja tapahtumiin kyllä menen aina, mutta ei aina vaan kiinnosta lähteä johonkin terassille, baariin, pelaamaan ym. koska viihdyn parhaiten kotona.
Onko itse ehdottamasi illanvietto sinun itsesi valitsemana ajankohtana kissanristiäinen, josta et sitten saman päivän iltana tiedä kuin vasta klo22 että ei kiinnostakaan lähetä, vaan ollaan oltu jo "migreenipotilaana" monta tuntia baarissa toisen kaverin kanssa?
Ei tietenkään. Vastasin vain otsikkoon, että en montaa viikkoa etukäteen tiedä lähdenkö johonkin.
Se, että toinen "ei tiedä", tarkoittaa että häntä ei kiinnosta seurasi niin paljon että harmittaisi, jos tapaaminen ei tapahdukaan.
Ei siinä sen ihmeellisempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo yritäpä tässä ylläpitää jotain ihmissuhteita, kun kaveruudet ovat tuollaisia valjuja. Pitää varmaan lopettaa yhteydenpito noihin kiinnostumattomiin ja yrittää taas uusien ihmisten kanssa. Ei siitä tule kuin paha mieli, kun koko ajan miettii olevansa ei-toivottu.
Tuo yksi kaveri sopii kanssani tapaamisia, että mennään johonkin istumaan ja juttelemaan. Mutta jos pyydän johonkin tapahtumaan, niin "ei tiedä". Ei ole rahaton eikä kotihiiri. Kerran on myös mua pyytänyt festarille ihan viime tingassa, en lähtenyt koska mulla oli muuta ja mielestäni oli epäkohteliasta pyytää niin myöhään. Tuo mulle myös tuliaisia ja lahjoja joskus. En ymmärrä, mitä hän saa tästä kaveruudesta, joka on ollut viime aikoina pelkkää kahdestaan juttelua. Ehkä tosiaan pitää mua varalla? Ehkä häpeää jostain syystä liikkua kanssani? Joka tapauksessa, mä en tee mitään tällaisella kaverisuhteella. Mun mielestä kaverit juuri pitäisi olla sitä varten, että niiden kanssa voi tehdä asioita, ja nuo juttelut on vaan täytettä siinä välissä, jotta yhteys pysyy yllä ja kuulumiset ajan tasalla. Jos ei ihminen konkreettisesti liity elämääni enää millään tavalla, mutta haluaa silti vaihtaa kuulumisensa, se on aivan yhtä tyhjän kanssa minulle. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aion nyt tehdä niin, että väistän kaikki ehdotukset viikolla tapaamisen ja kahvittelun tai jonkun istuskelun merkeissä. Jos tämä kaveri kysyy minua jonnekin ihmisten ilmoille, niin lähden. Muussa tapauksessa olen kiireinen ikuisesti ja tämä kaveri saa jäädä historiaan. Ap
Mä olen kyllä sellainen juttelija, kiinnostaa keskustelut kaverin kanssa. Ei välttämättä aktiviteetit niin paljon, teen miehen kanssa ne, mutta aiemmin kyllä välill yritin saada kavereita tekemään juttuja mun kanssa.
Mut voi jeesus tuo peruminen ja varakaverina olo, suututtaa. Mulla ei muunlaisia kavereita olekaa kuin niitä jotka pitää varalla. Ehkä oon sitten tylsä. Ihan sama jo alkaa olla. Koko kaverisuhteet, kun ne kohtelee mua noin. Tekosyytä ja muita suunnitelmia pukkaa mun kanssa varatun ajan päälle. Helvetin loukkaavaa.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä mä monelle olen sellainen kaveri että jos ei mitään muuta keksi, niin sitten pyydetään mua. Tässä kesän alussa näin kaveria kahvilla, ja sovittiin että pitää istua meillä ja grillata ja saunoa joku kesän päivä/ilta. Viikon päästä hän laittoi viestiä että millon saisi tulla, että olisi niin mukavaa Sanoin että minulle käy milloin vaan, että heti kun häne tietää milloin sopii, niin ilmoittaa vaan, koska minä saan järjestymään kyllä. No tuosta meni pari viikkoa, ja laitoin viestiä että joko tietää, niin ei yhtään tiennyt. Sitten meni pari viikkoa, ja lyötiin hänen ehdottama päivä lukkoon, hänen yhteysenotostaan. Noh päivää ennen tuota illanviettoa hän laittoi viestin että on nyt niin kamala migreeni ettei huomenna varmaankaan pääse, tai että hän nyt ainakin haluaa ilmoittaa että voi olla ettei pääse. Kymmeneltä tapaamispäivänä hän laittoi viestiä että ei pysty tulemaan. LAitoin vitten viestin että ei haittaa, tultiin miehen kanssa jo eilen mökille, ja palataan vasta ylihuomenna takaisin. Tunnin päästä laittoi somekuvia itsestään ja kaveristaan terassilla hästäkeillä ihan paras päivä ollut-parhaista rakkaimman kamun kanssa jne.
:D
Tuollaisiin on hyvä kommentoida että "kiva, kun sun migreeni hellittikin näin nopeesti!"
Mun ystävän kanssa ei voi suunnitella mitään reissua, tapahtumaa tai baari-iltaa, lähes kaikki peruuntuu migreeniin, flunssaan tai kuumeeseen vedoten. Enkä ole ainoa, jolle tekee tätä. Helpoin kun kysyy ex tempore johonkin, tai suunnittelee kyläilyn hänen luokseen, silloin onnistuu kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kyllä sellainen juttelija, kiinnostaa keskustelut kaverin kanssa. Ei välttämättä aktiviteetit niin paljon, teen miehen kanssa ne, mutta aiemmin kyllä välill yritin saada kavereita tekemään juttuja mun kanssa.
Mut voi jeesus tuo peruminen ja varakaverina olo, suututtaa. Mulla ei muunlaisia kavereita olekaa kuin niitä jotka pitää varalla. Ehkä oon sitten tylsä. Ihan sama jo alkaa olla. Koko kaverisuhteet, kun ne kohtelee mua noin. Tekosyytä ja muita suunnitelmia pukkaa mun kanssa varatun ajan päälle. Helvetin loukkaavaa.
Kyllä mäkin pidän juttelusta, mutta saisi sitä muutakin olla. Mielestäni olen tehnyt selväksi mitä toivoisin, kun olen kysynyt vähintään muutamaa päivää etukäteen menoihin. Ennen, pari vuotta sitten, hän kyllä kävi kanssani kauppakeskuksessa, keikoilla jne. Jokin on nyt muuttunut - voihan olla, että hänen tarpeensa kaveruuden suhteen on muuttuneet, ja silti ehkä pitää mun seurasta juttukaverina, mutta kun se ei mulle riitä niin ei tätä ystävyyttä kannata enää yrittää kannatella. Ap
Ja mun mielestä ystävyys ja kaveruuskin on sitäkin, että joskus voi hieman joustaa myös omista haluamisistaan kaverin takia. Esimerkiksi jos käydään yhdessä ostoksilla, niin kiertää senkin kaupan, mistä ei itse yleensä löydä mitään. Joskus lähtee johonkin, mikä ei itseä 100% kiinnosta ja joskus lähtee myös silloin, jos itseä esim väsyttää vähäsen. Ilmeisesti jotkut ei halua tehdä kenenkään toisen takia mitään, koskaan. Ap
Up