Sain prinsessa,mutta..:'(en kestää

Älä huoli asioista joille et mitään enää voi. Tuskin stressisi on vaikuttanut vauvaasi mitenkään. Anna rakkauttasi ja aikaasi hänelle nyt, kun hän on syntynyt. Kaikki menee hyvin, kunhan vaan et nyt stressaa vauvaasikin omalla huolellasi :) Vauvat reagoi vahvasti äidin vointiin, hän on osa sinua vielä kauan. Luulee olevansa :)

että murehdit nyt menneitä etkä osaa nauttia hänestä. Oletkohan masentunut? Kannattaisi ehkä miettiä avun hakemista.

:(

Mutta vauvan aivot kehittyvät hyvin voimallisesti ensimmäiset kolme vuotta, joten vaikka olisit ollut stressaantunut koko raskausajan, ei sen vaikutusta kannata yliarvioida. Ensimmäisten vuosien kokemuksilla (esim. kiintymyssuhde äitiin tms. ensisijaiseen hoitajaan) on paljon enemmän vaikutusta. Kun vauva syntyy, sillä on tietyt aivojen synapsiyhteydet olemassa. Jos vauva saa läheisyyttä ja hoivaa, nämä tietyt kokemukset vahvistavat tiettyjä synapseja jotka vaikuttavat vauvan persoonallisuuteen ja aivojen rakenteeseen. Käyttämättömät synapsit häviävät - jos vauva ei koe väkivaltaa tai piittaamattomuutta ja jos muutenkaan aistivirikkeitä ei ole liiaksi (ei liikaa ohjelmaa, melua yms. joka aiheuttaa stressiä), niin vauvan stressivaste pysyy "hyvänä" ja voimistuu, oli lähtötilanne mikä tahansa (raskauden aikainen stressi tai perintötekijöiden vaikutus stressivasteeseen).



Onko lapsesi nyt jotenkin tavattoman vaikeahoitoinen - vaikeasti rauhoitettava esimerkiksi - huutaa tuntikausia eikä rauhoitu sylissäsi?



Kyllä ne raskauden aikaisen stressin vaikutukset näkyvät jo nyt temperamentissa jos ovat näkyäkseen, eivät ne ilmene joskus aikuisena kuin salama kirkkaalta taivaalta.



JA muista tosiaan, että aivot kehittyvät nämä ensimmäiset vuodet tosi voimallisesti sekä koko lapsuusiän niin että raskausaika on vain hyvin pieni osa siitä mikä vaikuttaa lapsesi persoonallisuuteen ja stressivsteeseen. Se ratkaisee mitä tapahtuu syntymän jälkeen.

joten en sinuna kyllä huolehtisi asiasta yhtään.

kirjoitti tänne tästä samasta asiasta?



Kuullostat tosi ahdotuneelta. Nyt rauhoitu hyvä ihminen, lapsi on syntynyt ja terve! Jos et pysty hallitsemaan tuota pelkoasi niin käy jonkun ammatttilaisen kanssa juttelemassa.

Jos et saa helpotusta näistäkään vastauksista epäilyihisi, kannattaa puhua asiasta neuvolapsykologille. Kärsit ehkä itse posttraumaattisesta stressireaktiosta ja sillä voi olla nyt vauvan synnyttyä enemmän vaikutusta sinun ja vauvan hyvinvointiin kuin raskaudenaikaisella stressillä. Oletko kovin ahdistunut lapsesi hyvinvoinnista?



Oikeasi, en kuvailusi perusteella usko hetkeäkään, että vauvallasi olisi jotain negatiivisia seurauksia kokemastasi stressistäsi, lapsi syntyi hyvän kokoisena ja on rauhallinen. Se kyllä kertoo, ettei mitään huolestuttavaa ole vauvan voinnissa tai stressivasteessa.



5

paitsi mä olen ahdistunut

ahdistunut,en vaan jaksa olla

:(

on varmaan aika luonnollistakin, että tunteet mylläävät kun raskaus on viimein ohi. Onko sinulla mahdollisuutta (tai onko apua), jos saat olla hetken aikaa aivan yksinäsi?

sä olet kysynyt tätä tuhat kertaa aikaisemminkin. Olisin ennemmin huolissani sinusta kuin lapsestasi. Hae apua. OIet oikeasti aika pihalla.

en jaksa noin:(

Pääset varmaan neuvolapsykologin tms juttusille. Sille näyttäis nyt tosiaan olevan tarvetta. Oikeesti, soita sinne neuvolaan aamulla. Joohan?

Huolesi lapsen voinnista tuntuu nyt ylimitoitetulta, kun kirjoittamasi perusteella en löydä huolelle mitään perusteita: lapsi vaikuttaa täysin "normaalilta".



Ahdistukseen kannattaa hakea apua, kyse voi olla vaikka hormonitason heilahtelusta, johon saa helposti apua. Raskausajan stressi vaikuttaa nyt enemmän sinun hyvinvointiisi kuin suoranaisesti lapseesi. Olisi hyvä käydä läpi stressin aiheuttaneita asioita ammattiauttajan kanssa ja siten vapautua siitä ja jatkaa uusin voimin arkea.



Kaikkea hyvää sinulle!

Huomenna soitat neuvolaan ja kerrot kaiken.

VAADI pääsyä psykologin juttusille.



Raskausaika tuskin on vauvaasi vahingoittanut ja murheet skitsofreniasta voit unohtaa.

Sen sijaan sinun masennus vauva-aikana voi tehdä haittaa vauvan psykologiselle kehitykselle! Ethän halua sitä?

Jos et, niin hae apua itsellesi, saat kaiken kääntymään hyväksi ja vauvalle turvallisen lapsuuden ja turvaat kehityksen normaaliksi aikuseksi.



Tsemppiä!

mä haen apua:( ........paha olo

?

Jos vaan vähän vihjaa että on väsynyt tai jotain sinne päin, apua ei saa koska kaikki äidithän ovat väsyneitä. Pitää sanoa että nyt on päästävä juttelemaan kun ahdistaa ja paljon - apua saa kun osaa esittää tilanteen vakavuuden selkeästi.

Vihjailut eivät auta.

soitto terkkaan tai neuvolaan ja kerro huolet ja ala hoitaan itseäsi kuntoon